Kaikki talviolympialaisista!

"Sellistit ovat boheemeja ja rennompia kuin viulistit ja pianistit" – soitinesittelyssä sello

Neljän vuoden välein järjestettävä Turun valtakunnallinen sellokilpailu käynnistyy perjantaina. Millainen soitin sello on? Millaisia sen soittajat ovat?

sello

1

Tuomas Ylinen muistelee esittäneensä Camille Saint-Saënsin Joutsenen viimeksi veljensä häissä reilut kymmenen vuotta sitten.
Tuomas Ylinen muistelee esittäneensä Camille Saint-Saënsin Joutsenen viimeksi veljensä häissä reilut kymmenen vuotta sitten.Antti Haanpää / Yle

Sellistit puhaltavat yhteen hiileen

Tämän jutun taustalle sopii ranskalaisen Camille Saint-Saënsin sellolle kirjoittama klassikkokappale Joutsen. Sen aistikas melodia on yhtäaikaa hellä ja voimakas – eteerinen ja juureva. Siis kuten sellistit itse? Mitä sanoo sellisti Tuomas Ylinen?

– Ovathan sellistit oma ihmistyyppinsä, kyllä näin voisi sanoa. Sellistit ovat boheemeja ja lisäksi rennompia kuin vaikkapa viulistit tai pianistit, Ylinen sanoo silmää räpäyttämättä.

Leimallista sellisteille on kollegiaalisuus. Kaveria ei jätetä.

– Sellainen henki elää vahvana ehkäpä siksi, että sellonsoitolla on pitkät perinteet Suomessa: Ossian Fohrström (1870–1952), Yrjö Selin (1894–1965), Erkki Rautio (s. 1931), Arto Noras (s. 1942) ja niin edelleen, Ylinen luettelee kotimaisia sellotaiteen vaikuttajia.

Helsingin kaupunginorkesterin soolosellistinä työskentelevä Ylinen nähdään tällä viikolla oman orkesterinsa solistina, kun hän esittää Johannes Brahmsin Kaksoiskonserton yhdessä kollegansa, viulisti Jan Söderblomin kanssa. Solistilta odotetaan ilmeikästä soittoa ja tehtävä antaa mahdollisuuden ottaa tulkinnallisia vapauksia.

Lopulta solistiset tehtävät ja orkesterin sellosektiossa soittaminen ovat kuitenkin lähellä toisiaan, toteaa Ylinen.

– En mä koe siinä mitään valtavaa eroa. Varsinkin oman orkesterin kanssa tuntuu ihan luonnolliselta siirtyä omalta paikalta pari metriä keskemmälle lavaa soittamaan.

2

Sellolla sopii soittaa mitä tahansa musiikkia, kunhan soiton laadusta ei tingitä.
Sellolla sopii soittaa mitä tahansa musiikkia, kunhan soiton laadusta ei tingitä.Antti Haanpää / Yle

Sellosta on moneksi

Heviä, metallia, tangoa, iskelmää, formula-autojen imitaatiota. Sello taipuu soittimena moneksi. Sen ovat todistaneet muun muassa kansainvälisesti menestyneimpiin suomalaisbändeihin lukeutuva Apocalyptica ja sellistien yhteispeliä alleviivaava Total Cello Ensemble.

Kuvaavaa on, että juuri sellistit kokoavat bändejä pelkistä sellisteistä.

– Ehkä siinä on jotain kollegiaalisuutta. Viihdymme keskenämme hyvin, Ylinen hymyilee.

– Lisäksi sellon ääniala on sellainen, että se mahdollistaa ensemblesoiton. Sellossahan on ihmisen kaikki äänialat bassosta ylärekistereihin asti. Siitä löytyy molemmat ääripäät. Esimerkiksi viululla ja alttoviululla mahdollisuudet ovat siinä mielessä pienemmät.

Soitettavaa riittää yllin kyllin myös klassisen musiikin puolelta. Ikonisia sellokappaleita ovat muun muassa jo mainittujen Joutsenen ja Kaksoiskonserton lisäksi Bachin sellosarjat sekä Haydnin ja Dvořákin sellokonsertot. Sellisti Jacqueline du Pré nosti aikanaan brittiläissäveltäjä Edward Elgarin Sellokonserton maailmanmaineeseen.

Sellomusiikki ei lopu kesken, sillä yleisön lisäksi säveltäjät tuntuvat rakastavan aistikkaan soittimen ääntä. Esimerkiksi viime vuonna kantaesitetty Esa-Pekka Salosen Sellokonsertto sai kiitosta kriitikoilta ja kuulijoilta.

– Sello soveltuu erinomaisesti minkä tahansa musiikin tekemiseen. Eri genret ovat kiehtovia ja kiinnostavia, kunhan laatu pysyy mukana. Kvaliteetti on aina tärkeää.

3

Giovanni Grancino rakensi tämän sellon 1700-luvun alussa. Soittimen nykyisen omistajan Tuomas Ylisen mielestä sen äänessä on salaisuus.
Giovanni Grancino rakensi tämän sellon 1700-luvun alussa. Soittimen nykyisen omistajan Tuomas Ylisen mielestä sen äänessä on salaisuus.Antti Haanpää / Yle

Arvosellot ovat yksilöitä

Jousisoitinperheen toiseksi suurimman soittimen historia on pitkä. Ensimmäiset sellot rakennettiin bassosävelten soittamiseen jo 1500-luvulla. Soolosoittimena sitä alettiin käyttää 1600-luvulla.

Ylinen on yksi niistä onnekkaista muusikoista, jotka soittavat vuosisatojen vanhalla arvosoittimella – ei sentään miljoonien arvoisella Stradivariuksella mutta Giovanni Grancinon Milanossa rakentamalla sellolla 1700-luvun alusta.

Kaupat Ylinen teki pari kuukautta sitten.

– Sain mahdollisuuden soittimen hankintaan perinnön ja isojen pankkilainojen avulla, Ylinen paljastaa muttei puhu summasta tarkemmin.

Arvosoittimet ovat yksilöitä, joilla kaikilla on oma historiansa. Ylinen osti sellon Helsingin kaupunginorkesterin entiseltä soolosellistiltä Veikko Höylältä, joka puolestaan hankki soittimen säveltäjä Fredrik Paciuksen perikunnalta 1960-luvun puolivälissä.

– Yhdestä suvun pojista piti tulla sellisti, mutta hänestä tulikin kauppaneuvos. Sello jäi makaamaan vintille, mutta lopulta se päätyi Höylän omistukseen. Suomeen soitin tuli ilmeisesti Viipurin kautta, mutta siitä minulla ei ole tarkempaa tietoa, Ylinen kertoo.

Ylinen vasta tutustuu nykyisen sellonsa saloihin, mutta hän on jo pitkään ollut vakuuttunut soittimen laadusta.

– Sain kokeilla sitä ensimmäistä kertaa vuonna 2002. Soitin on pysynyt tuolla takaraivossa ja sen hankkiminen oli ison unelman täyttymys. Sellossa on värikäs sointi ja voisi melkein sanoa, että äänessä on jokin salaisuus. Toivottavasti osaan tehdä soittimelle oikeutta.

Aloittelevat sellistit eivät tarvi miljoonien, satojentuhansien tai kymmenientuhansien arvoista soitinta. Nuorelle harrastajalle kelpo soittimen saa vajaalla parilla tuhannella eurolla. Lisäksi oppilaitoksilla on usein tarjota oppilailleen lainasoittimia.

4

TE-toimisto sekoitti viulun ja alttoviulun keskenään. Selloa harvoin sekoitetaan muihin soittimiin.
TE-toimisto sekoitti viulun ja alttoviulun keskenään. Selloa harvoin sekoitetaan muihin soittimiin.Antti Haanpää / Yle

TE-toimisto tuskin kömmähtäisi sellon kanssa

Uudenmaan TE-toimisto nousi maanantaina otsikoihin, kun virkailija oli kehottanut viulistia hakemaan sooloalttoviulistin pestiä Lahden sinfoniaorkesterissa. Ongelma on ilmeinen: viulu ja alttoviulu ovat eri soittimia.

Kömmähdys on ymmärrettävä, sillä niin erityisestä ammatista muusikkoudessa on kyse.

– Kunhan kuulijat saisivat elämyksiä. Se on paljon tärkeämpää kuin se, onko esimerkiksi kaikkien lyömäsoittimien nimet hallussa. Se ei ole kauhean kiinnostavaa. En minäkään niitä kaikkia tiedä, mitä siellä on, Ylinen komppaa.

Kaiken lisäksi juuri viulu ja alttoviulu ovat usein iloisesti sekaisin ihmisten kielessä, kun puhutaan yleisimmistä soittimista. Sen sijaan selloa harva sekoittaa muihin soittimiin.

– Onhan alttoviulu lähempänä viulua kuin kontrabasso selloa. Kun hyvä viulisti jonkin aikaa opettelee alttoviulua, niin se voi kuulostaa oikein hyvältä.

TE-toimiston kömmähdys osoitti lähinnä sen, että muusikot ovat yhä edelleen harvinaista, erikoista ja vierasta ammattikuntaa. Twitterissä ihmeteltiin sitä, kuinka paljon sooloaltistin pestistä sai palkkaa (noin 3 000 euroa). Siihen ei kiinnitetty huomiota, että kyse on vastuutehtävästä. Rivisoittajalle ei vastaavaa rahaa ole tarjolla.

Ylisen mukaan hänen uravalintaansa on pääasiassa suhtauduttu positiivisesti.

– Koen, että kyse on positiivisesta feedbackista, kun joku tulee ja sanoo, että oho, ai sä olet muusikko. Mielestäni muusikon työtä kyllä arvostetaan, Ylinen sanoo.

Joka tapauksessa kyse on erityisalasta ja kutsumusammatista.

– Ei sitä koe soittavansa sen eteen, että palkka juoksee. Ei niin voi asennoitua, kun ohjelmassa on Brahmsia, Beethovenia tai Sibeliusta. Se on huikeaa olla työtä tehdessään yhteydessä tuollaisiin mestareihin.

5

Suomessa sellonsoitolla on pitkät perinteet. Nykytaso mitataan perjantaina alkavassa Turun sellokilpailussa.
Suomessa sellonsoitolla on pitkät perinteet. Nykytaso mitataan perjantaina alkavassa Turun sellokilpailussa.Antti Haanpää / Yle

Kilpailulla selviää nuorten sellistien nykytaso

Sello on juuri nyt ajankohtainen soitin, sillä Turun valtakunnallinen sellokilpailu alkaa perjantaina. Musiikilla kilpailemisesta Ylisellä on ristiriitaisia tunteita.

– Kilpaileminen on ajatuksena hassu, sillä se on aika paljon mielipiteistä kiinni, että mikä on hyvää, ja mikä ei. Toisaalta on kiistaton fakta, että Turun sellokilpailu on nostanut sellonsoiton tasoa Suomessa. Itsensä haastaminen ja mukavuusalueelta pois meneminen ovat hyväksi.

Ylinen itse voitti alle 30-vuotiaille suunnatun kilpailun Turussa vuonna 2002.

– Ennen sitä oikeastaan kukaan täällä ei tuntenut minua, mutta voiton myötä pääsin osaksi muusikkoyhteisöä ja arvostus kasvoi. Voitto takaa paljon konsertteja ja esiintymistilaisuuksia, jotka kehittävät valtavasti eteenpäin.

Ylinen aikoo useimpien ammattisellistien tapaan seurata kilpailua tiiviisti.

– Totta kai menen paikalle, sillä pari oppilastani on kilpailemassa. On mielenkiintoista nähdä läpileikkaus nuorista sellisteistä. Kilpailusta selviää, että missä mennään.

Neljä vuotta sitten Ylinen oli mukana Turun sellokilpailun tuomaristossa.

– Yleistaso oli silloin hyvä. Kyllä suomalainen sellismi voi hyvin, ei siitä ole huolta.

Helsingin kaupunginorkesterin konsertti 14. ja 15. helmikuuta klo 19. Ohjelmassa mm. Johannes Brahmsin Kaksoiskonsertto. Solisteina Jan Söderblom ja Tuomas Ylinen. Kapellimestarina Markus Stenz.

Turun XIII valtakunnallinen sellokilpailu 16.–23. helmikuuta.