Analyysi: Miehet olisivat ratkaisseet perheuudistuksen talousvaikutukset

Keskusta on väittänyt, että kaksi kolmasosaa perheistä olisi kärsinyt tukien leikkaantumisesta. Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen, kirjoittaa politiikan toimittaja Hannu Tikkala.

perhevapaa
Isä leikkii Legoilla lasten kanssa.
Mikko Stig / Lehtikuva

Väittely perhevapaauudistuksesta on käynyt kuumana aina siitä lähtien, kun perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) lopetti mallin valmistelemisen viime viikon perjantaina.

Varsinkin hallituspuolueiden, keskustan ja kokoomuksen välillä on käyty nokkapokkaa siitä, millaisia vaikutuksia uudistuksella olisi ollut. Keskustalla on ollut kaksi keskeistä väitettä talousvaikutuksista.

Puolueen mukaan noin 87 prosenttia perheistä käyttää kotihoidon tukea jossakin vaiheessa elämää ja uudistus olisi vähentänyt kahden kolmasosan (siirryt toiseen palveluun)tukieuroja, kun tarkastelun kohteeksi otetaan perheet.

Ensimmäinen väite pitää yksiselitteisesti paikkaansa, ainakin mikäli asiaa tarkastelee Kelan tuoreimmasta vuosikirjasta. Sen sijaan väitteen, jonka mukaan kaksi kolmasosaa perheistä kärsisi uudistuksesta, voi asettaa tarkastelun alle.

Tilastot: Tuki leikkaantuisi noin puolelta

Viimeisenä hallituksen pöydällä ollut perhevapaamalli olisi leikannut yli 2-vuotiaiden kotihoidon tuen hoitorahaa lähes 140 eurolla kuukaudessa ja hoitolisän kokonaan.

Hoitorahaa maksetaan lapsista, joita toinen vanhemmista hoitaa kotona aina 3-vuotiaaksi asti. Hoitolisää puolestaan maksetaan perheelle, jos sen tulot jäävät alle Kelan määrittämän tulorajan.

Toimet olisivat olleet selkeitä leikkauksia tukiin, mutta kuinka moni näistä olisi sitten kärsinyt?

Kelan tuoreimman vuosikirjan mukaan kotihoidon tukea maksettiin 79 530 lapsesta, joista yli kaksivuotiaita oli 17 413 vuonna 2016. Mikäli leikkaukseksi lasketaan pelkästään leikkaus hoitorahaan ja hoitolisään, noin 22 prosenttia lapsista olisi menettänyt tukeaan.

Tämän lisäksi mallissa olisi leikattu sisarkorotusta. Sisarkorotuksia maksetaan lapsista, joita vanhemmat hoitavat kotonaan yhdessä alle kolmivuotiaiden sisarustensa kanssa.

Kelan tilaston mukaan sisarkorotuksia maksetaan 20 745 lapsesta. Tällöin leikkausten piirissä olisi ollut enimmillään yhteensä 38 158 lasta ja osuus kokonaispotista olisi ollut 48 prosenttia.

Perhevapaat selittävät keskustan luvun

Varsinkin keskustassa leikkauksien piiriin lasketaan kuitenkin myös muita elementtejä perhevapaauudistuksesta. Kotihoidon tuen lisäksi hallitus suunnitteli muutoksia perhevapaisiin.

Viimeisen mallin mukaan äitien perhevapaa olisi pysynyt lähes yhtä pitkänä kuin aiemmin, isien osuus olisi kaksinkertaistunut ja yhteisesti jaettavan potin pituutta olisi leikattu yli kuukaudella.

Vaikka perhevapaiden kokonaispituus olisi kasvanut viikoilla, tosielämässä vapaita olisi käytetty vähemmän. Tämä olisi johtunut siitä, että isät eivät pidä läheskään yhtä paljon vapaita kuin äidit.

Valtiontukimenot olisivatkin vähentyneet ja siitä kertovat myös nykytilastot. Kelan tilastoissa isät ovat marginaalissa, kun tarkastellaan korvattuja vanhempainpäivärahoja ja kotihoidon tuen saajia.

Molemmat puolueet tunnustavatkin, että nykykäyttäytymismalleilla tämä olisi johtanut tukien leikkaantumiseen. Käytännössä äidit pitäisivät jatkossa vähemmän vanhempainvapaita, koska he käyttävät lähes kaikki vapaat potista, jonka vanhemmat voivat jakaa keskenään.

Näin päästäänkin keskustan esittämään arvioon perheiden tukileikkauksista, mikä perustuu Kelan laskelmaan asiasta. Kelan mukaan mallissa noin kaksi kolmasosaa perheistä häviäisi etuuksien määrässä, jos uudistus toteutettaisiin.

Voiko ihmisen käyttäytyminen muuttua?

Kelan laskelma ei kuitenkaan kerro lopullista totuutta. Laitos kirjoittaa arvionsa saatesanoiksi, ettei siinä huomioida käyttäytymismuutoksia.

Varsinkin kokoomuksesta viitataan siihen, että kotiäidit lähtisivät nykyistä aiemmin työmarkkinoille, kun taloudelliset kannustimet muuttuisivat. Jos näin tapahtuisi, perheiden tulot kasvaisivat lisääntyneiden palkkatulojen myötä.

Keskustalaiset puolestaan sanovat, että muutos tapahtuisi perheissä hitaasti ja leikkaukset vaikuttaisivat niiden toimeentuloon rajusti juuri nyt.

Äitien käyttäytymismuutos ei poistaisi sitä tosiasiaa, että valtion perhetukimenot vähenisivät. Lähes samalla logiikalla voi toisaalta uskoa miesten käyttäytymismuutoksiin.

Mikäli isät alkaisivat käyttää jatkossa enemmän heille kiintiöityjä perhevapaita, perheiden tuet eivät välttämättä leikkaantuisi yhtä paljon kuin keskustasta on annettu ymmärtää.

Lopullinen totuus leikkauksista riippuu siitä, millaisia muutoksia malli olisi tuonut isien käyttäytymiseen.