Museot haluaisivat kiinnostaa lapsiakin – avuksi otettiin kännykät ja videolla seikkaileva museokummitus

Keskipohjalaiset paikallismuseot toivovat, että museo tulisi lapsille ja nuorille nykyistä tutummaksi ja houkuttelevammaksi paikaksi.

paikallismuseot
Pajamäen kotiseutumuseo Toholammilla
Toholammin kotiseutumuseo.Kalle Niskala / Yle

Keskipohjalaiset museot ovat tehneet kouluille oppimispaketin, jonka nykyaikaisuuden toivotaan kiinnostavan nuoria.

Projektikoordinaattori Essi Manner ja muut pakettia koonneet pähkäilivät sen asian kanssa, että museo näyttäytyy lapsille ja nuorille pahimmillaan vain paikkana, jossa joudutaan käymään koulun kanssa. Eli että museon esineet ja tarinat tuntuvat kaukaisilta ja vierailta.

– Nyt pitäisi yrittää rikkoa ennakkoluuloja ja tuoda esiin, että museossa voi osallistua ja siellä on mielenkiintoista. Tarinallisuuden ja luovuuden avulla pyritään tuomaan historia lähelle lapsia ja nuoria sellaisin keinoin, joita he ovat tottuneet käyttämään.

Seinillä on asiaa

Oppimistehtävän aluksi koululaiset katsovat Youtube-videon Seinät kertovat – seikkailu Keski-Pohjanmaan museoissa (siirryt toiseen palveluun).

Videosta ja sen toteutuksesta vastaa kokkolalainen valokuvaaja Ulla Nikula. Hän kertoo, että videoon päätettiin sepittää tarina, sillä pelkkä esineluettelo ei olisi kiinnostava.

Keskipohjalaisissa museoissa seikkaileekin mysteerinen, nimettömäksi jäävä nainen sekä kummitus ja lasten museokaveri, Vaatermoukka. Kaksikko kiertää kuuntelemassa, "mitä seinät kertovat".

– Tiedättekö, kuka minä olen? Ehkä ette, sillä kukaan ei tiedä, toteaa videolla "Hän, jota kukaan ei tiedä".

Museovideo suunniteltiin yhdessä Essi Mantereen sekä mysteerinaisena esiintyvän Anni Paalasen kanssa.

Onko 8 minuuttia pitkä aika?

Nykyään lapset katselevat Youtubesta videoita jatkuvasti. He ovat tottuneet nopeatempoiseen ja lyhyitä leikkauksia sisältävään kerrontaan. Ulla Nikula myöntää, että lapsille suunnattu video on hiukan pitkä, kahdeksanminuuttinen.

– Se voi tuntua pitkältä, mutta koettakaa nuoret keskittyä, naurahtaa Nikula. Hänen mielestään isoin virhe olisi ollut aliarvioida lapsia ja nuoria.

– Oikeastaan heitä tarinallisessa ja kuvallisessa ilmaisussa kiinnostavat samanlaiset asiat, mistä aikuiset kiinnostuvat. Tällä tavalla isolla pensselillä maalattiin, mutta hiukan eri tasoilla kuitenkin.

Seinät kertovat -videossa seikkailee mysteerinaisen lisäksi myös Vaatermoukka-niminen ystävällismielinen museokummitus. Nikulan mukaan kissan näköisen maskotin tehtävä on näyttää söpöltä. Nimi juontaa juurensa Kaustiselta, josta kuulemma on tullut kommenttia, että kummitus näyttää liian söpöltä, eikä ollenkaan pelottavalta.

– Näin ne tarinat muuttuvat ja elävät, hymähtää Nikula.

Kuvassa Essi Manner
Essi Manner.Heini Holopainen / Yle

Passi odottaa ruokatarroja

Itse museossa lasten tehtävänä on miettiä, mikä nykyajan esine ansaitsee paikan tulevaisuuden museossa. Esine valokuvataan esimerkiksi kännykkäkameralla ja siitä sepitetään myös esittely.

Oppimispakettia voi käyttää niillä paikkakunnilla, joiden paikallismuseot ovat mukana Meidän museo -hankkeessa (siirryt toiseen palveluun). Paketti on suunniteltu 3–6-luokkalaisille koululaisille.

Lasten museokaveriin, Vaatermoukkaan, on tutustuttu jo viime kesänä lapsille tarkoitetussa museopassissa. Samoin kuin oppimispaketin, myös museopassin on tarkoitus vedota lapsiin.

– Passia painettiin 5000 kappaletta ja niitä oli kesän lopulla jäljellä vajaat pari tuhatta. Eli passi kiinnosti perheitä ja lapsia, mikä on hyvä, sillä se on käytössä vielä ensi kesänäkin, kertoo Essi Manner.

Museopassiin on kuvattu Vaatermoukka piknikillä. Pikniklautasille voi kerätä erilaisia ruokatarroja kaikista kuudestatoista keskipohjalaisesta paikallismuseosta.

Kuvassa keskipohjalainen museopassi
Vaatermoukan piknikpassi. Tyhjät lautaset ja astiat odottavat tarroja eri museoista.Heini Holopainen / Yle