Viron kansallisvaltion juuret ovat kielessä, laulussa ja haaveessa omista pelloista

Tänään alkavassa haastattelusarjassa virolaiset tutkijat katselevat maansa ja kansansa syntyä ja identiteettiä eri näkökulmista.

Viro 100 -juhlavuosi
Sininen, musta ja valkea rintamerkki, joissa yhdistyvät numerot 100 ja 18.
Anniina Wallius / Yle

Tähän aikaan sata vuotta sitten – keskellä ensimmäistä maailmansotaa – Viron kansallismieliset miettivät kuumeisesti, missä ja milloin Viro kyettäisiin julistamaan itsenäiseksi, ennen kuin Saksa miehittäisi koko maan.

Saksaan virolaiset eivät halunneet suin surminkaan kuulua, ja toive vahvasta autonomiasta Venäjän liittovaltiossa oli kaatunut edellisenä vuonna lokakuun vallankumoukseen.

Tallinna oli bolševikkien hallinnassa. Haapsaluun ehtivät saksalaisjoukot ensin. Pärnussa julistus kuitenkin onnistui. Seuraavana päivänä se oli mahdollinen myös Tallinnassa, kun bolševikit pakenivat lähestyviä saksalaisia.

Kahden ison väliin jääneestä pienestä kansasta ja maasta tuli 24.2.1918 Eesti Vabariik, Viron tasavalta.

Neljä kuvaa: Viron sosiaalidemokraattien ohjelmalehtinen vuodelta 1917, Viron lippu tornissa, Saksan joukkoja kadulla sekä äiti ja kaksi lasta muistomerkissä.
Viron kansalliskirjasto ja kansallisarkisto

Viro aloitti itsenäisyysjuhlat viime keväänä ja jatkaa vielä miltei kaksi vuotta. Miksi? Avaa aikajana tästä.

Miten kansallisvaltio oli mahdollinen alueella, joka oli kuulunut tsaarin Venäjälle ilman autonomiaa ja jonka väestö, "maakansa", oli elänyt baltiansaksalaisten kartanonherrojen maaorjina?

Mikä teki virolaisista kansan, ja mikä säilytti heidän identiteettinsä?
Miten virolaiset pystyivät voittamaan vapaussodassa Neuvosto-Venäjän?
Miltä virolaisuus näyttää vuonna 2018 ja tulevaisuudessa?

Näihin ja muihin kysymyksiin virolaisia näkökulmia tarjoava haastattelusarjamme kestää Viron itsenäisyyden satavuotispäivään eli lauantaihin saakka.

"Itsenäinen Viro oli ihme"

Historioitsija Enn Tarvelin mukaan itsenäisyys oli mieletön yritys niin pienelle kansansirpaleelle niissä olosuhteissa. Hänellä on myös oivaltavia selityksiä sille, mikä auttoi viron kieltä säilymään hengissä vallanpitäjien kielten satavuotisissa paineissa.
Juttu julkaistaan tiistaina 20.2.

"Mitä muuta virolaiset olisivat voineet kuin laulaa?"

*Folkloristi Marju Kõivupuu *puntaroi viroksi laulamisen "tekijää X", jonka takia Tallinnan valtavat laulujuhlat ovat kansallistunteen riemujuhla myös neuvostoajan jälkeen syntyneelle nuorisolle.
Juttu julkaistaan keskiviikkona 21.2.

"Viro oli taloudellisesti Suomea vahvempi"

Historioitsija Andres Adamson kertoo, miksi hyvän matkaa teollistuneesta Virosta tuli itsenäistyttyään uudelleen maatalousmaa, joka jäi Suomesta jälkeen. Taloudellinen ero olisi yhä olemassa ilman neuvostoaikaakin, Adamson uskoo.
Juttu julkaistaan torstaina 22.2.

"Saksalaisviha oli virolaiselle identiteetille keskeistä"

*Kirjallisuudentutkija Sirje Olesk *kertoo Viron kirjallisuuden juurista, joihin saksaksi kirjoittaneita ei ole kelpuutettu. Jutussa on myös kansanrunouden keräilyn tehoniksejä 1880-luvulta.
Juttu julkaistaan perjantaina 23.2.

"Suomalaisten ja virolaisten nykysuhteista puuttuu syvyys"

Viron Suomen-suurlähettiläällä Margus Laidrella on ajatuksia tavallisten virolaisten ja suomalaisten ruohonjuurisuhteiden luomiseksi. Niillä on myös poliittista merkitystä siinä tapauksessa, että maailmanpolitiikan taivaalle nousee taas uhkaavia pilviä, Laidre sanoo.
Juttu julkaistaan lauantaina 24.2.

Juttusarjan haastateltavia voit myös kuulla radiossa, ohjelmassa Maaorjuudesta kansallisvaltioon. Se lähetetään Radio Yle 1:ssä lauantaina 24.2. klo 13 ja tulee kuunneltavaksi myös Areenaan.

_Viron historiasta itsenäisyyssodan aatosta neuvostoajan alkuun kertova 13-osainen draamasarja Tuulten pieksämä maa on parhaillaan katsottavissa Areenasta. _

(Klo 13.50 korjattu t__ulevien juttujen julkaisupäivämäärien kuukausi helmikuuksi )