Saako teinille suuttua ihan tosissaan? Äiti uupui tunnemyrskyihin: "Joskus tulee olo, etten jaksa ymmärtää"

Sosiaalipsykologin mukaan olisi hullua, jos teini-ikäinen sauvakävelisi samanlaisissa verkkareissa vanhempiensa kanssa. Silti oman lapsen aikuistuminen voi tuntua vanhemmista kipeältä.

Lapset ja nuoret
Angstinen teini.
Julia Sieppi / Yle

Kajaani"Eihän sen vielä pitänyt alkaa!"

Näin ajatteli kajaanilainen Helena Määttä, kun 13-vuotiaan esikoisen käytöksessä alkoi näkyä teini-iän merkkejä. Välillä on hyviä päiviä, ja sitten ovet taas paukkuvat. Helenan mukaan nuoren mieliala voi muuttua sadasosasekunnissa.

Jos koulussa on ollut kurja päivä, poika näyttää sen myös kotona.

– Välillä on sellainen olo, etten tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta yleensä olen yrittänyt puhua sitten kun teini on siihen valmis. Usein se vaatii pienen odotustauon. Hän menee ensin omaan huoneeseen ja tulee kun on valmis.

Esikoisen murrosikä on nostanut monia kipeitä tunteita pintaan perheen äidissä. Määtästä tuntuu pahalta, kun omasta lapsesta näkee, että jokin vaivaa, mutta nuori ei halua äitiään lähelleen.

Helena Määtän perhe on pyytänyt keskusteluapua perheneuvolasta.

– Joskus tulee olo, etten jaksa ymmärtää. Olen osannut pyytää jo apuakin. Meillä aloitettiin perheneuvolassa käynti, ja sitä kautta olemme saaneet paljon apua siihen, miten tiettyjä asioita käsitellään, ja miksi hän käyttäytyy niin.

Määttä tuntee olonsa avuttomaksi, kun hän ajattelee, ettei olekaan lapselleen yhtä tärkeä kuin ennen.

– Se tuntuu itse asiassa vähän pelottavalta. Haluaisin, että hän olisi aina pieni. Se ajatus pelottaa, että kohta hän ei tarvitse minua enää niin paljoa. Mitä minä sitten teen, kun hän lähtee?

"Kasvattaja jää aina tappiolle"

Määtän ja muiden vastaavia tunteita kokevien vanhempien tunteet ovat täysin terveitä, vakuuttaa sosiaalipsykologi ja tietokirjailija Janne Viljamaa.

– Kasvatus ei ole koskaan täysin pyyteetöntä, vaan kasvattaja jää aina tappiolle. Hän ei kasvata faniryhmää, joten on hirveän tervettä, että vanhempiaan fanittavasta lapsesta kasvaa kriittinen teini.

Murrosikäisen irtaantuminen vanhemmistaan on luonnollista ja tärkeää. Viljamaan mukaan vanhemman pitäisi antaa rajat ja olla läsnä, mutta antaa myös tilaa.

– On huolestuttavaa, jos teini käy samanlaiset verkkarit päällä sauvakävelemässä vanhempiensa kanssa. Mielestäni se on todella pelottavaakin. Vaaditaan jämäkkyyttä, ja vanhemman pitäisi ymmärtää se.

Janne Viljamaa
Ammattiopistossa opettanut sosiaalipsykologi Janne Viljamaa ei aina itsekään jaksa olla kärsivällinen.Niko Mannonen / Yle

Saako teini-iän kuohuissa kamppailevalle nuorelle suuttua ihan tosissaan? Viljamaan mukaan saa. Ammattikoululaisiakin opettanut Viljamaa ei itsekään jaksa olla loputtoman ymmärtäväinen. Kiivastuksissa ryöpytetyille sanoille ei kuitenkaan pidä antaa liikaa painoarvoa.

– Opettajana minulla on periaate, että puhe on halpaa, mutta teot ratkaisevat. Ihmisestä tulee se, mitä hän tekee joka päivä.

Lapsuudesta aikuisuuteen kompuroiva nuori kokee monia asioita ensimmäistä kertaa: ihastuu, rakastaa, kenties harrastaa seksiä ja humaltuu.

– Se on kaunista, sanoo Viljamaa.

Toivon, ettei kukaan näistä tule olemaan samanlainen kuin minä.

Helena Määttä

Järkevissä määrin virheitäkin on välttämätöntä suvaita.

– Yhden kerran saa tehdä yhden virheen, ja sitten sovitaan, miten toimitaan. Monet asiat voi sopia teinin kanssa. Esimerkiksi, että tehdäänkö niin, ettei tämä toistu enää ikinä ja puhua, mitä tästä opitaan.

Viljamaan mukaan yhdysvaltalaisen psykologin Thomas Gordonin lanseeraama kysymyspatteri toimii, olipa sitten kyseessä lapsi, teini tai aikuinen: Mikä meni väärin, mitä olisi pitänyt tehdä ja miten tehdään ensi kerralla.

Mites se oma teini-ikä?

Esikoisensa aikuistuessa kajaanilainen Helena Määttä on muistellut omaa murrosikäänsä. Vaikka lapsi käy läpi haastavaa elämänvaihetta, keskusteluyhteys on säilynyt hyvänä. Määtän perheeseen kuuluvat 13-vuotiaan pojan lisäksi 10-vuotias ja 3-vuotias tytär, sekä joukon kuopus, 1-vuotias poika.

– Toivon, ettei kukaan näistä tule olemaan samanlainen kuin minä. Tämänhetkinen on ollut vielä helppoa verrattuna siihen, millainen itse olen ollut. Olemme puhuneet paljon niistä ajoista – aivan kaikesta: jopa seksuaalisuudesta.

– Sen haluaisin säilyttää myös nuorempien kanssa, Helena pohtii.

Nuori istuu sohvalla ja naputtelee Whatsappia.
Moni vanhempi kokee, että yhteistä aikaa teinin kanssa on liian vähän.Eso Jämsä / AOP

Sosiaalipsykologi Janne Viljamaan mukaan oman lapsen teini-ikä voi laukaista aikuisessa häpeän tunteen omasta murrosiästä. Omalle lapselle Viljamaa ei repostelisi menneisyyden ensikännikokemuksilla.

– Monet asiat pitää vaan kuitata niin, että minäkin olen tehnyt virheitä, enkä ole täydellinen.

Vaikka olisi kuinka suunnitellut oman kasvatusstrategiansa etukäteen, monelle lapsen teini-ikä tulee lopulta yllätyksenä. Vaikka tuoreimman kouluterveyskyselyn mukaan suomalaisten nuorten keskusteluyhteys vanhempiinsa on parantunut, liittyy Viljamaan mukaan vanhempien yleisin huoli juuri siihen.

Ei saa painostaa puhumiseen, koska silloin asia voi jäädä kaivelemaan.

Matti Pääkkönen

Moni äiti ja isä kokee, että yhteistä aikaa on liian vähän. Ovet paukkuvat, musiikki pauhaa ja kuulumiset kerrotaan mieluummin Snapchat-yleisölle kuin vanhemmille. Silloin avuksi voi tulla yksinkertainen ovela metodi: pitkopedagogiikka.

– Se on sitä, kun tehdään pullaa ja jutellaan mukavia. Kun ihmisen kädet liikkuvat ruuanlaiton yhteydessä, hän rentoutuu ja puhuu avoimesti. Jos tilaisuus on muodollinen ja jäykkä, kaikki menevät omiin poteroihinsa.

– Jokaisen perheen teinin kanssa pitäisi olla jakamatonta pitkopedagogiikka-aikaa – se pitäisi laittaa kalenteriin, sanoo VIljamaa.

19-vuotias uskoo tiukkaan kasvatukseen

Miten murrosiäiseen pitäisi suhtautua? Kysytään sitä vielä elämänvaiheen omakohtaiselta asiantuntijalta – juuri teini-ikänsä selättäneeltä nuorelta.

19-vuotiaan kuhmolaisen Matti Pääkkösen mielestä teini-ikäisen ja vanhempien välinen keskustelu on tärkeää, mutta kaikesta teinit eivät halua puhua isälle ja äidille.

– On myös aiheita, joista ei välttämättä heti halua puhua. Ei saa painostaa puhumiseen, koska silloin asia voi jäädä kaivelemaan, toteaa Pääkkönen.

Matti Pääkkönen
Kuhmossa kasvaneen Matti Pääkkösen mielestä teininä kuuluukin testata rajoja.Niko Mannonen / Yle

Nuorukainen tietää myös, että rajojen testaaminen kuuluu jossain määrin asiaan. Hän arvelee, että jos kasvatus on ollut liian tiukka, kaikki kielletty alkaa kiehtoa. Niin kävi Pääkkösen omassa nuoruudessa: Jos vanhemmat kielsivät jotain, sitä oli pakko päästä kokeilemaan.

Hän ymmärtää nyt, miksi vanhemmat odottivat toisinaan huolissaan poikaa kotiin. Kun niin kävi, välillä vanhemmat nauroivat ja välillä suuttuivat.

– Osittain kyse on siitä, miten olet kasvattanut lasta murrosikään asti. Se vaikuttaa käyttäytymiseen. Jos kaikki on ollut kiellettyä, sitten se tulee testaamaan kiellettyjä juttuja kaveriporukassa. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Toivon, ettei kukaan näistä tule olemaan samanlainen kuin minä.

Helena Määttä

Rajojen koettelusta huolimatta Pääkkönen muistelee olleensa kiltti teini. Kuhmolaistalossa kasvatus oli tiukka, mutta perheessä puhuttiin paljon.

– Heti kun meni kotiin, vanhemmat kysyivät, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä. Nykyään tulee juteltua vanhoista ja tulee mietittyä, että minkä takia piti tehdä niin. Kyllä sieltä nauruja saa välistä, Pääkkönen sanoo.

Nuori aikuinen tietää jo minkälainen vanhempi hänestä tulisi.

– Tiukka, vastaa Pääkkönen salamannopeasti.