Putous-tähti Alina Tomnikov: "Olen ylpeä venäläisyydestäni"

Kulttuurivieraan, suomenvenäläisen näyttelijän Alina Tomnikovin ura on hurjassa nousussa. Hän haluaa seurata Alicia Vikanderin jalanjälkiä.

Kulttuurivieras
Alina Tomnikov
Jussi Mankkinen / Yle

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Yritän olla asiallinen. Muikistan huulia ja vedän poskia sisään samaan tapaan kuin silloin, kun haukotuttaa. Nyt ei tosin ole kyse kyllästymisestä tai pitkästymisestä, vaan pidättelen naurua.

Alina Tomnikov uhkuu patetiaa, huitoo käsillään, madaltaa ja venyttää dramaattisesti ääntään ja kuvailee, millaista oli tehdä televisiosarjaa Venäjällä. Tuntuu siltä kuin seuraisi metrin päästä ykkösluokan komediaesitystä:

– Nyt sä vaan puhut teknisesti näitä sun repliikkejä, mä en TUNNE sitä täällä, missä se TUNNE on! Nyt vaan annat mennä!

Räjähdän nauruun.

Alina Tomnikov
Alina TomnikovJussi Mankkinen / Yle

Äidit ovat arkielämän supersankareita

Näyttelijä Alina Tomnikovin nimi on tällä hetkellä kaikkien huulilla. Äskettäin Tomnikov on esiintynyt suomalaisessa Donna- ja venäläisessä Ekaterina-televisiosarjassa. Viime vuonna hänet nähtiin peräti kolmessa kotimaisessa elokuvassa, Tuntemattomassa sotilaassa, Armomurhassa ja Rendelissä. Tätä ennen Tomnikov on tähdittänyt muun muassa Rölli-elokuvia ja Syke-sarjaa. Niin ja onhan Tomnikovilla rooli myös tuoreessa Cheek-elokuvassa.

Suurelle yleisölle Tomnikov on tullut tutuksi etenkin Putous-sketsiohjelmasarjasta, jossa hän esittää "Suomen räjähtäneintä ruuhkamammaa" Kikka Vaaraa. Oulun murretta vääntävä, hermoromahduksen partaalla oleva ylitunnollinen äitihahmo on niin naurettava, että melkein itkettää – tai päinvastoin. Jatkuvaa hälytystilaa poteva Kikka Vaara koskettaa, koska hahmossa on aimo annos tosielämää – se syntyi aidosta havainnosta lähipiirissä.

– Ystävättäreni lähetti minulle kuvan, jossa hän oli pukeutunut alusvaatteisiin, rönttöiseen t-paitaan, kantoi vauvaa ja näytti väsyneeltä ja siinä sivussa muistutti hieman Kikkaa. Tajusin heti, ettei tällaista vanhemmuuteen liittyvää hahmoa ollut aiemmin nähty Putouksessa, Tomnikov muistelee.

Alina Tomnikov
Alina TomnikovJussi Mankkinen / Yle

Kikka Vaaran kautta Tomnikov on halunnut antaa äänen sellaisille naisille, jotka yrittävät olla maailman parhaimpia äitejä eivätkä ymmärrä, että ovat jo sitä.

– Lapsia kotona kasvattavat vanhemmat ovat arkielämän supersankareita. Toivon, että Kikka Vaaran avulla äiti tai isä voisi hetkeksi puhdistautua paineistaan ja saada rauhaa vanhemmuuteensa. Haluaisin Kikan huutavan sanomaa: uskokaa nyt vanhemmat, riitätte juuri sellaisina kuin olette. Kunhan illalla kaikki ovat hengissä ja kunhan lapsia rakastaa, se riittää.

Ryssäksi haukkuminen oli outoa

Alina Tomnikov

Tomnikovin mukaan nykytiede on toisaalta parantanut äitien asemaa, mutta toisaalta tuonut myös valitsemisen vaikeuden.

– Kun jossakin vaiheessa itse saan lapsen, saattaisin jopa olla hämmentynyt siitä, mikä on oikea kasvatusmetodi – luotanko vaistoihini ja sydämeni ääneen vai uskonko erilaisia kasvatuskäyriä ja tutkimuksia?

Alina Tomnikov
Alina TomnikovJussi Mankkinen / Yle

Koulukiusaamisen anatomiaa Keravalla

Kuvankauniin Alina Tomnikovin energistä olemusta katsellessa on vaikea hahmottaa, että 90-luvulla näyttelijättären elämästä oli ilo ja loistokkuus kaukana. Suomalais-venäläiseen perheeseen syntynyt Tomnikov asui tuolloin Keravalla ja joutui koulukiusaamisen kohteeksi.

– Olen tavallaan elänyt Suomessa kansainvälistymisen murrosaikaa. Kun menin teatterikorkeaan, taustaani ihasteltiin ja sen koettiin tarjoavan minulle runsaasti mahdollisuuksia. Peruskoulussa Keravalla tilanne oli toinen – siellä ei juuri ollut venäläisiä tai yleensäkään muunmaalaisia. Muutos on ollut todella radikaali.

Alina Tomnikov
Alina TomnikovJussi Mankkinen / Yle

Tomnikovia kiusattiin venäläisyydestä, mutta myös siitä että hän oli kiltti ja hiljainen oppilas. Kiusaamismetodeita olivat ulkopuolelle sulkeminen ja nöyryyttäminen. Leikkeihin pääsi mukaan, jos suostui esittämään konttaavaa eläintä. Lumipallot lentelivät talvisin ja ryssittely oli arkipäivää.

– Ryssäksi haukkuminen oli outoa, koska ne lapset tuskin tiesivät, mitä sana edes tarkoitti. Itse taas en pystynyt ymmärtämään kiusaamisen motiiveja, koska toinen äidinkieleni oli suomi ja näytin suomalaiselta.

Lopulta Tomnikovilla ei ollut lainkaan kavereita luokaltaan. Kouluun hänet saatettiin minuutti ennen oppitunnin alkamista, niin vaikeaa hänen oli siellä oleskella. Hän joutui vaihtamaan koulua.

– Minut siirrettiin kolmannella luokalla Steiner-kouluun. Vanhemmilleni ja minulle ehdotettiin heti aluksi, että ennen ensimmäistä koulupäivää kävisin leikkimässä samanluokkalaisten kaksostyttöjen kanssa. Kaikki meni hyvin ja muistan, kuinka hauskaa meillä oli. Luokassa minut pistettiin istumaan toisen kaksostytön viereen, joten minulla oli siinä jo tukihenkilö valmiina. Siitä se sitten lähti.

Jos joku on erilainen, se vaatii vastaanottajalta aina pikkuisen enemmän.

Alina Tomnikov

Tomnikov myös ymmärtää kiusaajiaan ja heidän ennakkoluulojaan. Isä Dmitrij Tomnikov raamikkaine kasvoineen “oli tuolloin ja on edelleen” maailman komein mies, jolla oli geelillä taakse suitut mustat hiukset ja hieno kello ja joka taatusti erottui joukosta. Venäläisyys näkyi ja kuului.

– Jos joku on erilainen, se vaatii vastaanottajalta aina pikkuisen enemmän. Ymmärrän myös, että erilaisuus voi olla pelottavaa. Ja se oli sitä aikaa.

Alina Tomnikov
Alina TomnikovJussi Mankkinen / Yle

Prinsessa Wilhelmiina ja suurpiirteisyyden kirot

Tomnikovin näyttelijänuralle venäläisyydesta on ollut pelkkää hyötyä. Viime vuonna hän pääsi mukaan Katariina II Suuresta kertovaan venäläiseen draamasarjaan, jolla on ollut naapurimaassamme miljoonayleisö. Tomnikov esitti muun muassa Pietarin lähistöllä Puškinissa kuvatussa sarjassa saksalaissyntyistä prinsessa Wilhelmiinaa, jolloin myös hänen saksan kielen taitonsa pääsivät käyttöön.

Projektiin liittyy runsaasti hulvattomia yksityiskohtia. Venäjällä on tapana dubata niin elokuvat kuin televisiosarjatkin.

– Ohjaaja ei puhunut saksaa. Hän halusi, että näyttelin kuvauspaikalla saksankieliset kohtaukset venäjäksi. Sitten minut lennätettiin kuvausten loputtua Suomesta Moskovaan, jossa dubbasin itse itseäni, eli spiikkasin kohtaukset saksaksi venäjänkielisen puheeni päälle. Ja kun sarja tuli ulos televisiosta, joku oli dubannut saksani uudelleen venäjäksi. Eli tällainen prosessi!

Alina Tomnikov
Alina TomnikovJussi Mankkinen / Yle

Myös venäläinen suurpiirteisyys pisti silmään.

– Aikatauluihin oli kyllä totuttautumista. Jos esimerkiksi oli sovittu, että joku hakee minut kuvauksiin aamulla kello 7.25 ja siitä oli mustaa valkoisella, se meni odotteluksi. Tämä oli minulle uutta, koska Suomessa olen tottunut seuraamaan aikatauluja tarkasti ja ne myös pitävät.

Venäläiseen mentaliteettiin kuului myös se, että kuvauspaikalla tunnelma oli jatkuvasti katossa ja joskus sen yläpuolellakin.

– Suomessa pyritään kuvauksissa tehokkaaseen positiivisuuteen ja hallittuun rauhallisuuteen, mutta ymmärsin hyvin nopeasti, ettei tällainen ollut valttia Venäjällä. Siellä tunteet kuohuivat ja ääni soi, tosin ilman vihaa tai negatiivisuutta. Kun puhun täällä Suomessa joskus Venäjää, minulta saatetaan kysyä, että olenko vihainen.

Alina Tomnikov
Alina TomnikovJussi Mankkinen / Yle

Itä vetää puoleensa

Viime syksynä Tomnikov kierteli tiuhaan tahtiin itäistä Eurooppaa uuden Alina idässä -sarjan tiimoilta. Siinä etsitään näkökulmaa slaavilaisuuteen Valko-Venäjällä, Bulgariassa ja Ukrainassa. Tomnikov vieraili myös Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa. Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan sotatilan takia Venäjä-teema on Ukrainassa hyvin herkkä, ja aluksi Tomnikov koki olonsa maassa vaikeaksi.

– Sain kuitenkin olla mitä olin ja minua kohdeltiin yksilönä – ei Venäjän valtion edustajana.

Alina Tomnikov
Alina TomnikovJussi Mankkinen / Yle

Venäjän kehitystä on lännessä ja Suomessakin seurattu ristiriitaisin tuntein. Alina Tomnikovilla on luonnollisesti läheinen suhde jättiläismaahan, mutta hän haluaa painottaa, ettei ole mikään Venäjän nykypolitiikan edustaja.

– En ole erityisen poliittinen ihminen. Tapahtuipa politiikan pelikentillä sitten mitä hyvänsä, olen ylpeä venäläisyydestäni ja venäläisistä juuristani. En ole koskaan asunut Venäjällä ja käsitykseni venäläisyydestä on hyvin subjektiivinen. Minulla on kuitenkin ollut aina Venäjällä hyvä olla.

Tomnikovin mukaan venäläisen kulttuurin hienoimpiin piirteisiin kuuluu se, että pidetään yhtä.

– Venäläiset ovat tottuneet siihen, että valtio voi periaatteessa tehdä ihan koska vaan mitä vaan. Tämän takia venäläiset ovat rakentaneet tukiverkostonsa lähimmäistensä, perheidensä ja ystäviensä ympärille. Kaikki ovat tiukan paikan tullen valmiita antamaan omastaan.

Alina Tomnikov
Alina TomnikovJussi Mankkinen / Yle

Vaikka Venäjä vetää Tomnikovia puoleensa ja hän tekee siellä jatkuvasti koekuvauksia, Suomea hän ei ole jättämässä.

– Viihdyn Suomessa todella hyvin. Jos töiden puolesta saa ja pitää matkustaa, lomalla olen sitten kaikkein mieluiten vain täällä kotona.

Suomessa eletään yhä tyyliin kel onni on, se onnen kätkeköön.

Alina Tomnikov

Työuransa suhteen Tomnikovilla on tällä hetkellä selkeä strategia. Hän on hakeutunut Donnan kaltaisiin kansainvälisiin yhteistuotantoihin, joiden kautta saa näkyvyyttä myös ulkomailla. Hyvänä ja kannustavana esimerkkinä Tomnikoville on toiminut samaa ikäluokkaa edustava ruotsalaisnäyttelijä Alicia Vikander, jolle määrätietoinen asenne ja yhteistuotannot ovat poikineet päärooleja Ex Machinan kaltaisissa laatuelokuvissa.

– Olen kiitollinen ja onnellinen jokaikisestä työtilaisuudesta täällä Suomessa, ja haluan hoitaa ne täydellä sydämellä ja niin hyvin kuin pystyn. Eikä minulla ole mitään tarvetta muuttaa esimerkiksi Los Angelesiin. Tällä hetkellä minulla on kansainvälinen agentti, ja sitten kun nappaa niin nappaa.

Alina Tomnikov
Alina TomnikovJussi Mankkinen / Yle

Keittiöpsykologi ja kateuden tunne

Koska Alina Tomnikov on kahden kulttuurin kasvatti, on hän joutunut pohtimaan myös suomalaisuuden saloja. Hänen mukaansa suomalaisen yhteiskunnan kipupisteisiin kuuluvat yksinäisyys, häpeä ja kateus ja näistä syntynyt kierre.

– Suomessa eletään yhä tyyliin kel onni on, se onnen kätkeköön. Asioista on suoriuduttava itse ja avun pyytäminen vaatii uskallusta.

Olen ylpeä ja kiitollinen siitä, miltä näytän.

Alina Tomnikov

Tomnikovin mielestä onnen käsite on Suomessa harmillisen yksioikoinen ja siihen liittyy saumattomasti kateus.

– Suomessa onni mielletään kuvaannollisesti yhdeksi ainoaksi piirakaksi. Jos joku ottaa tuosta piirakasta yhden palasen, se on kaikilta muilta pois. Valitettavasti tällainen ajattelutapa juontaa juurensa jo muinais-Suomen tarustoista. Ei asia näin ole, vaan jokainen leipoo itse sen oman piirakkansa. Tämän ajatteleminen helpottaa kummasti sitä, että voi vilpittömästi iloita muiden menestymisistä ja onnistumisista.

Alina Tomnikov
Alina TomnikovJussi Mankkinen / Yle

Keittiöpsykologiksi itseään kutsuva Tomnikov on myös miettinyt kateuden suhdetta häpeään.

– Suomessa ihmiset ovat usein kateellisia, ja tätä sitten hävetään, mutta turhaan. On ihan normaalia, että ihmiset ovat kateellisia toisilleen. Kateus on tunne, joka kertoo siitä, että joku toinen tekee jotakin sellaista, mitä sinäkin haluaisit tehdä. Ja jos ymmärtää, että kateuden tunne on voinut motivoida tekemään jotakin, voi myös olla iloinen toisenkin puolesta.

Alina Tomnikov
Alina TomnikovJussi Mankkinen / Yle

Alina Tomnikov on joutunut painimaan myös ulkonäkönsä ja siihen liitettyjen ennakkoluulojen kanssa. Häntä on kuvailtu muun muassa rikollisen kauniiksi, mutta Tomnikov ei pelkää näyttää rumaltakaan.

– Helposti luullaan, että ihmisen luonteen pystyy päättelemään hänen ulkonäöstään. No, olen vaalea ja minulla on säännölliset piirteet, joten luonteeni on varmaan samanlainen. Nuorempana olin aina iloinen, kun sain tehdä jonkun narkkarin tai karsean muijan roolin, koska tällainen soti ennakkokäsityksiä vastaan. Nykyisin olen ylpeä ja kiitollinen siitä, miltä näytän, Alina Tomnikov summaa.