Toimittajalta: Suomalaiselta näkyy jäisessä viimassa vain nenä, korealainen seisoo olympialaisissa kaulukset auki

Toppatakkikansa voi olla todellisessa talvisäässä ylpeä pukeutumistaidoistaan, kirjoittaa Aasian kirjeenvaihtaja Jenny Matikainen.

Pyeongchang
Suomalaiset hiihtofanit seuraavat kisoja Pyeongchangissa.
Suomalaiset hiihtofanit seurasivat kisoja Pyeongchangissa keskiviikkona.Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

*PYEONGCHANG *Jos on katsonut olympialaisten säätietoja Suomessa, saattaa näyttää siltä, että Pyeongchangissa on ollut ihan mukava talvisää. Pari astetta pakkasta ja usein jopa aurinkoa.

Suomalainen on saattanut vähän puhahtaakin: ”Mitä ne siellä valittavat, eihän siellä ole pakkasta nimeksikään!”

Mutta jos on ollut Pyeongchangissa, tietää, että olympiasää on ollut jäätävä. Tuuli on tehnyt pikkupakkasesta viiltävän kylmän kokemuksen. Rukkasten ulkopuolella sormet ovat kohmeloituneet hetkessä koppuroiksi, joilla on turha yrittää naputella kisakuvia Instagramiin.

Toki maailmasta löytyy kylmempiäkin paikkoja, mutta pakkaslukemat eivät tee kisakokemukselle oikeutta.

Mutta onneksi kylmää vastaan on keinoja. Avajaisissa ylläni oli aluspaita, puuvillapaita, merinovillainen aluskerrasto, villapaita, kevyttoppatakki, untuvaparka, merinovillakauluri, kahdet toppahousut ja villapipo, jossa on korvien kohdalla kolme kerrosta neulosta.

Rukkasten sisään olin pannut lämpöpussit, joita saattoi puristella somettamisen välissä. Olen palelevaa sorttia, mutta muiden kanssa jutellessa on käynyt ilmi, että mikään tässä ei ollut liioittelua.

Kisapaikoilla päivystäviä työkavereita seuratessa on käynyt selväksi, että suomalainen osaa pukeutua talvisäähän. Sen sijaan kisaisäntien suhteen tilanne on toinen.

Kisoissa on päivittäin satoja, ellei tuhansia ulkohommia. Vapaaehtoisten oppaiden, valvojien ja liikenteenohjaajien on seistävä pakkasessa tuntikaupalla. Pyeongchangia täplittävätkin puna-harmaat toppa-asut, jollaisen jokainen vapaaehtoinen on saanut työnantajaltaan.

Sen alla voisi helposti pysyä kutakuinkin lämpimänä – jos pitäisi takin kiinni, pipon päässä ja hanskat kädessä.

Paikallisilla tuntuu kuitenkin olevan toisenlaiset tavat. Moni värjöttelee viimassa takki auki, kaula paljaana, ilman päähinettä. Avajaisiin edelläni käveli sylilapsi, jolla ei ollut hansikkaita.

Kaiken järjen mukaan korealaisten pitäisi osata pukeutua kylmää vastaan, onhan säätila ollut maassa samanlainen jo vuosituhansien ajan. Näin ei kuitenkaan ole.

Talvella 2011 hallitus joutui puuttumaan ihmisten pukeutumiseen, kun maan sähkönkulutus karkasi käsistä. Pakkanen pyöri Soulissa ennätyslukemissa, noin 18 miinusasteessa.

Halpa sähkö oli opettanut eteläkorealaiset kääntämään kylmän tullen pattereita kovemmalle. Pitkät kalsarit tai villasukkahousut farkkujen alla eivät kuuluneet kaupunkilaisten normaaliin talvivarustukseen.

Nyt sähkö uhkasi loppua.

Energiaministeri määräsi julkisiin ja hallinnon tiloihin lämmitysrajan: toimistoja ei saanut lämmittää yli 18-asteisiksi. Kulutushuipun aikana lämmitystä ei saanut käyttää lainkaan.

Kansan oli aika oppia pukeutumaan. Hallitus kehotti lisäämään vaatekerroksia, muun muassa pukemaan päälleen pitkät kalsarit.

Kodeissa kehotus saattoi kuitenkin kaikua kuuroille korville, sillä huoneet saattoi lämmittää paahteisiksi pikkurahalla.

Lämmityshulluus tuntuu myös Pyeongchangissa.

Vaikka ulkona ulvoo pakkasviima, majapaikassa pärjäisi sortseissa. Yöllä täkin alla on liian kuuma.

Myös ihmisiä kisapaikalta toiselle kuljettavissa busseissa on kuumempi kuin korealaisessa saunahuoneessa. Turistit hikoilevat toppatakeissaan ja astuvat sitten ulos talvisäähän.

Suomalainen toki riisuu takkinsa bussissa. Tietäähän sen, että muuten ulkona tulisi kerroksista huolimatta kylmä.

Selvää on, että toppatakkikansa ei vie kaupungilla tyylipisteitä, mutta näissä kisoissa se on kotikentällään.

Takit kiinni ja kalsarit jalassa. Ei siinä ministereitä tarvita komentamaan.