"Jokainen ajatteli tekevänsä oikein" – Suomen sisällissodasta kertovan uutuusoopperan tekijät pilkkoivat aiheen palasiksi ja löysivät ihmisen

Olli Kortekankaan säveltämä Veljeni vartija -ooppera saa ensi-iltansa Tampere-talossa perjantaina.

oopperat
Olli Kortekangas: Veljeni vartija, Tampereen ooppera, Tampere-talo, 2018
Libretto ja ohjaus Tuomas Parkkinen, Musiikinjohto Santtu-Matias Rouvali
Puvut Tarja Simone, Lavastus Kati Lukka, Valosuunnittelu Ville Syrjä
Petri Nuutinen

– Sen sulattelemiseen meni päiviä, sanoo vieressäni istuva vanhempi herrasmies Tampere-talon ison salin katsomossa.

Odotamme Veljeni vartija -oopperan omaisille tarkoitetun kenraaliharjoituksen alkamista, mutta ajatukset kääntyvät tanskalaisohjaaja Lars Feldballe-Petersenin dokumenttiin Anteeksiantamaton, joka on katsottavissa Areenassa.

Se kertoo 44-vuotiaasta Esad Landzosta, joka työskenteli 19-vuotiaana Celebicin vankileirin vanginvartijana. Landzo nöyryytti, kidutti ja murhasi vangittuja serbejä parhaansa mukaan. Tuomionsa kärsinyt bosnialainen palaa dokumentissa rikospaikalle ja pyytää hengissä olevilta anteeksi. Elokuva vahvistaa, että sitä on vaikea antaa.

– Varsinkaan niiden puolesta, jotka ovat joukkohaudoissa. Niistä tapahtumista on vasta vajaat 30 vuotta aikaa. Suomen sisällissodasta on sata vuotta ja tuntuu siltä, ettei vieläkään ole kaikkea annettu anteeksi, mies sanoo.

"Jokainen, joka valitsi puolensa, ajatteli olevansa oikeassa"

Viimeinen harjoitus ennen ensi-iltaa alkaa. Baritoni Ville Rusasen esittämä Eemil laukoo siskolleen suorat sanat. Hän ja Tuuli Takalan esittämä Amanda ovat nyt eri puolilla. Rossin perheessä eletään kohtalon hetkiä. Paikka on Tampere, vuosi 1918.

– Se perhe ei mene kahtia vaan kolmeen osaan. Isä Johannes pysyy puolueettomana, poika liittyy valkoisiin ja tytär punaisiin, Veljeni vartija -oopperan käsikirjoittaja ja ohjaaja Tuomas Parkkinen kertoo.

Tuuli Takala, Tuomas Parkkinen, Ville Rusanen
Sopraano Tuuli Takala, ohjaaja-käsikirjoittaja Tuomas Parkkinen ja baritoni Ville RusanenSaara Salmi

Perjantaina ensi-iltansa saava Veljeni vartija on vuoden kotimaisia oopperatapauksia ja kunnianhimoinen sukellus sadan vuoden takaiseen tragediaan.

Tuomas Parkkisen väkevä teksti on teoksen peruskalliota. Pitkän linjan näytelmäkirjailija nouseekin Veljeni vartijan myötä suomalaisten oopperalibretistien kaanoniin teräväkielisenä totuudenpuhujana, jolle leimallista on satiirinen pohjavire.

– Draamantekijänä minulle tärkeä lähtökohta on se, että kirjoitan henkilövetoisesti.

Pohjimmiltaan ooppera on säveltäjän taidetta. Veljeni vartija on Olli Kortekankaan kymmenes ja suurimuotoisin ooppera.

– Ensimmäinen reaktioni oli tietysti suuri innostus, ja vasta sitten tuli hiki: miten aihetta voi lähestyä? Se tuntui niin suurelta ja traagiselta, Kortekangas kretoo.

Oopperaa on kypsytelty jo kymmenen vuotta. Syntyi teos, joka pyrkii ymmärtämään ihmistä. Veljeni vartija ei ota kantaa siihen, kuka Suomen sisällissodassa oli oikeassa, kuka väärässä.

– Kun ihmiset tekivät päätöksiä, että ottavatko he aseen, ja mille puolelle lähtevät ja mitä siellä tekevät, niin varmaan heistä jokainen ajatteli olevansa oikeassa. Se on mielestäni lähtökohta, jonka hyväksymällä saa apua ihmisten ymmärtämiseen ja armahtamiseen.

Parkkinen kiinnostui oopperan myötä sisällissodan psykohistoriasta. Aiheesta on kirjoittanut muun muassa Juha Siltala.

– Puolia valittiin sattumanvaraisesti useammin kuin olemme uskoneet. Niin moni asia vaikutti päätökseen, mutta toisaalta yksittäinen seikka saattoi ratkaista, esimerkiksi se, missä talossa on sattunut asumaan. On parempi valita puoli niin, että rappukäytävässä uskaltaa kävellä naapureita vastaan ja tervehtiä, Parkkinen toteaa.

Olli Kortekangas: Veljeni vartija, Tampereen ooppera, Tampere-talo, 2018
Petri Nuutinen

Taiteellinen itseluottamus kohdallaan

Musiikki on tunnistettavaa Kortekangasta, mutta kuljettavia polkuja on tavallista enemmän. On tanssi- ja marssimusiikkia, on laulelmia ja kumarruksia taidemusiikin historiaan.

– Tässä on selvästi enemmän tyylittelyä eri suuntiin kuin aiemmissa oopperoissani. Siellä viitataan 1900-luvun alkupuolen tansseihin ja taistelulauluihin, ja löytyy sieltä myös myöhäisromanttista hehkutusta. Tämä kaikki liittyy varmaan taiteellisen itseluottamuksen kasvuun, Kortekangas vahvistaa.

Lähes samaan hengenvetoon säveltäjä huomauttaa, ettei moinen säveltäminen tulisi kuuloonkaan, ellei teoksella olisi perusta kunnossa.

– Jotta tämä kaikki toimii, se vaatii sen, että siinä on alusta loppuun vankka rakenne. Kyse kun on yhdestä ja samasta teoksesta. Niinpä siellä on muutamia hyvin selkeitä ja vahvoja teemoja, jotka esiintyvät erilaisissa muodoissa eri henkilöiden esittämänä, Korktekangas sanoo.

Musiikki on vain musiikkia. Se ei itsessään ole koskaan esimerkiksi poliittista. Silti oopperan aiheella ja siinä tehtävillä valinnoilla on säveltäjälle merkitystä.

– Minulle oli hyvin tärkeää se, että tässä lähdettiin puhumaan yksilöistä. Pienen ihmisen suurista tunteista, joista mielestäni juuri ooppera osaa kertoa. Kun ooppera puhuu niistä, ooppera on parhaimmillaan, Kortekangas analysoi.

Olli Kortekangas
Olli KortekangasSaara Vuorjoki

Veljeni vartijassa Kortekangas on valinnut jokaiselle roolihahmolle mielestään parhaat mahdolliset sävelet.

– Säveltäjän täytyy rakastaa kaikkia roolihenkilöitä ja pyrkiä samastumaan heihin. Sitä kautta yleisö pystyy samaan. Se koskee oopperaa ja taidetta ylipäänsä. Pahinkin pahis täytyy kuvata niin, että hänessä on jotain rakastettavaa.

Kuka oopperan roolihahmoista on tällainen pahis?

– Minua ei oikeastaan kiinnostanut ottaa yleisesti kantaa siihen, kuka tässä oopperassa tai ylipäänsä sisällissodassa oli enemmän oikeassa tai väärässä, Kortekangas kuittaa.

Yhteistyön tulos

Tämän oopperan kohdalla säveltäjä ja käsikirjoittaja-ohjaaja ovat tehneet tiivistä yhteistyötä alusta saakka. Kun teos tilattiin kymmenen vuotta sitten, oli ensin aika tutustua. Kortekangas ja Parkkinen keskustelivat taiteesta, teatterista, oopperasta ja musiikista.

Sitten Parkkinen alkoi hahmotella käsikirjoitusta.

– Kun esittelin tiivistelmän ensimmäistä kertaa tilaajille ja tuottajille, sain aplodit, Parkkinen muistaa.

Lopulta sanat saivat ympärilleen musiikkia. Nuotti kerrallaan.

– Kun kuulin Ollin musiikkia, olin hyvin helpottunut: teemme samaa teosta, Parkkinen kiittelee.

– Siinä nimittäin tietenkin oli pieni mahdollisuus, ettei niin olisi ollut, koska käsialamme eroavat toisistaan: se miten Kortekangas säveltää ja miten minä kirjoitan. Kymmenen vuoden aikana olemme löytäneet aika jännän ristiriidan, joka on nähtävissä ja kuultavissa tässä oopperassa. Sellaista ei ole suomalaisessa oopperassa ennen lavalla nähty, Parkkinen hehkuttaa.

Olli Kortekangas: Veljeni vartija, Tampereen ooppera, Tampere-talo, 2018
Libretto ja ohjaus Tuomas Parkkinen, Musiikinjohto Santtu-Matias Rouvali
Puvut Tarja Simone, Lavastus Kati Lukka, Valosuunnittelu Ville Syrjä
Petri Nuutinen

Käsikirjoituksen lisäksi Parkkinen vastaa teoksen ohjauksesta. Pitkän linjan ammattilaisena hän osaa pitää roolinsa erikseen toisistaan.

– Tämä voi kuulostaa vähän oudolta, mutta kun ohjaan, niin en koe niin, että teksti olisi minun kirjoittamaani. Se kirjailija on siinä vaiheessa jäänyt jonnekin. Se on ehkä kotona.

Tämä on saatu huomata työryhmässä saakka.

– Sanoin jopa joskus humoristisesti, että soitin kirjailijalle ja kysyin, mitä hän tarkoittaa tällä. Ja nyt tiedän, mitä hän tarkoittaa.

Veljeni vartija Tampere-talossa. Ensi-ilta perjantaina 16. helmikuuta. Yhteensä kuusi esitystä.

Yle näyttää oopperan suorana Areenassa keskiviikkona 21. helmikuuta klo 18.15.

_Lue lisää: _Taustamusiikki ärsyttää säveltäjä Olli Kortekangasta