Suomi auttoi virolaisen hiihtosankarin ulos neuvostokaapista: nyt Allar Levandi haluaa rakentaa suomalaisille patsaan

Allar Levandin elämäntarina Calgaryn ja Pyeongchangin välissä kertoo kaiken Viron lähihistoriasta. Levandi sai aikanaan apua Suomesta, meni naimisiin venäläisen kanssa ja nyt hänen poikansa rakentavat uutta kansainvälistä Viroa.

Viro
mäkihyppääjä sukset olallaan
Allar Levandin kotialbumi

Calgaryn olympiatuli oli juuri sammunut. Kisaväki oli kokoontunut juhlimaan viimeistä iltaa. Syötiin, juotiin ja tanssittiin. Seuraavana päivänä matkustettaisiin kotiin. Elettiin karkauspäivää, 29. helmikuuta 1988.

Samana päivänä tallinnalainen Allar Levandi oli hiihtänyt kuin tuulispää ja voittanut Neuvostoliitolle yhdistetyn pronssia. Moskovalainen taitoluistelija Anna Kondrashova oli jäänyt kahdeksanneksi vaikka oli lähtenyt hakemaan mitalia. Hän oli pettynyt.

Kun Allar Levandi pyysi Anna Kondrashovaa illan viimeiseen tanssiin, alkoi matka, joka on jatkunut Calgaryn olympialaisista Pyeongchangiin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Yhdessä pariskunta on nähnyt Neuvostoliiton romahtavan ja Viron itsenäistyvän. Kolmessakymmenessä vuodessa Allar Levandin kotimaa on muuttunut neuvostotavallasta e-Viroksi, sosialismi vaihtunut kapitalismiksi ja ruplat virtuaalivaluutoiksi. Se on aiheuttanut kasvukipuja.

mies istuu ladan oviaukossa pukien monoja jalkaansa
Allar Levandi sai Calgaryn jälkeen Neuvostoliitolta lahjaksi Ladan.Allar Levandin kotialbumi

Silloin ennen isoveli Suomi tuki ja taputti olalle. Levandi sai suomalaisen valmentajan. Nyt hiihtäjälegenda haluaa kiittää niitä, jotka auttoivat veljeskansaa vaikeina vuosina. Allar Levandin pojat puolestaan suuntaavat katseensa länteen.

– Kaikilla meistä oli neukkuaikana ystävä Suomessa, sanoo Levandi kotisohvallaan Tallinnassa.

Katso TV-juttu Allar Levandista Yle Areenasta.

Virolaisten oma poika Allar

Kun Allar Levandi hiihti Calgaryssa pronssia, Tallinnassa kello oli yksi yöllä. Hiihto näytettiin suorana Viron valtiollisessa televisiossa ja kaikki kynnelle kykenevät katsoivat. Rautaesirippu ei ollut vielä revennyt ja sosialismi halusi näyttää paremmuuttaan muun muassa hiihtoladuilla. Kun yhdistetyn kisa loppui, Tallinnan ikkunoissa loistivat valot. Sinä yönä monessa kodissa poksautettiin kuohuviinipullo.

Virallisesti Allar Levandi sivakoi pronssia Neuvostoliitolle, mutta oikeasti mitali tuli Viron kansalle. Elettiin laulavan vallankumouksen vuosia ja juuri sinä keväänä, 1988, ilmestyivät sinimustavalkoiset liput katukuvaan. Niitä näkyi kaikkialla, vaikka niiden heiluttaminen ei vielä ollut laillista. Lippu vahvistettiin Viron neuvostotasavallan kansallislipuksi lokakuussa samana vuonna.

Myös Tallinnan lentokentällä liehuivat Viron värit ja Levandi sai kansallissankarin vastaanoton. Menestys tuli juuri oikeaan aikaan – mitalista kuoriutui itsenäistymisen symboli ja Levandista koko kansan Allar.

Mutta juhlat kestivät vain hetken.

Ulos neuvostokaapista

Calgaryn jälkeen koitti arki. Vuonna 1989 Levandi meni naimisiin oli moskovalaisen taitoluistelijan Anna Kondrashovan kanssa, jonka hän oli tavannut olympialaisten päätösjuhlissa. Se oli virolaisille shokki.

Viron itsenäisyysliikkeen huippuvuosia ei ollut helppo olla venäläinen Virossa. Tuore vaimo koki sen nahoissaan.

mies ja nainen vihittynä
Allar Levandin kotialbumi

– Tuntui, että kaikki ongelmat olivat Moskovan syytä, tai ainakin niin haluttiin ajatella, sanoo Anna, nykyiseltä sukunimeltään Levandi.

Teillä oli hiihtämisen ilo ja vapaus. Koko elämäntapa oli erilainen kuin Neuvostoliitossa.

Neuvostoliittoa hallitsi Mihail Gorbatshov ja sosialismi natisi liitoksissaan. Glasnost ja perestroika yrittivät uudistaa järjestelmää sisältäpäin, silti kaikesta oli puutetta. Valkoinen Georg Ots -laiva toi Tallinnaan joka päivä terveisiä rautaesiripun toiselta puolelta. Helsingissä elettiin nousukautta. Hyvinvoiva veljeskansa auttoi: suksia, siteitä, mäkipukuja. Aina, kun joku tarvitsi, kerättiin Suomessa paketti. Myös Allar Levandi sai osansa.

Lopulta hän tuli ulos neuvostokaapista. Hän otti suomalaisen valmentajan ja alkoi käydä säännöllisesti Vuokatissa. Se oli helppoa, koska hän osasi suomea, mutta muuten kaikki oli vaikeaa. Elettiin välitilassa.

– Se oli tyhjä aikaa. Neuvostoliitto ei ollut vielä kuollut, mutta Viro ei ollut vielä kehittynyt mihinkään, muistelee Allar Levandi.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Allar sai harjoitella Vuokatissa ilmaiseksi. Suomessa kului usein parikin viikkoa. Hän hyppäsi ja hiihti vaaramaisemissa. Mutta kaikkein tärkeintä oli se, että suomalaiset kannustivat neuvostovirolaisia uskomaan itseensä. Isoveli taputti olalle.

Myös urheiluvalmennus oli Suomessa erilaista. Täällä uskallettiin myös epäonnistua, ja ilmapiiri oli rennompi. Tätä mieltä on nyt 76-vuotias Anti Levandi, Allarin isä, joka oli vuosia Viron hiihtoliiton johtotehtävissä. Hän seurasi tiiviisti poikansa uraa ja kävi itsekin paljon Suomessa.

– Teillä oli hiihtämisen ilo ja vapaus. Koko elämäntapa oli erilainen kuin Neuvostoliitossa. Meillä ei ollut iloa, oli vain raskas työ, jota tehtiin hampaat irvessä, hän sanoo.

Viro haltuun puolessa vuodessa

Kun Allar harjoitteli Suomessa, halusi vaimo Anna tulla virolaiseksi. Hän ymmärsi nopeasti, että tie virolaisten sydämiin kulkisi kielen kautta. Niinpä entinen MM-hopeamitalisti ryhtyi harjoittelemaan viron kieltä järjestelmällisesti.

– Urheilijana tiesin, että oli treenattava päivittäin. Tavoitteeni oli oppia 20 sanaa päivässä ja sen myös tein. Puolen vuoden kuluttua annoin ensi kertaa haastattelun viroksi.

Pojat häpesivät puhua minun kieltäni. Siksi lopetin venäjän puhumisen.

Anna Levandi valloitti virolaisten sydämet ja nykyisin hänet tuntevat kaikki. Pari vuotta sitten hän osallistui sikäläiseen Tanssii tähtien kanssa -kisaan. Omaa taitoluistelukouluaan vetävä Anna Levandi on malliesimerkki Viroon sopeutuneesta venäläisestä. Hän on yhteiskunnallisesti aktiivinen ja sanoo, ettei jako venäjän- ja vironkielisiin kouluihin ole viisasta politiikkaa.

äiti ja poika
Birgit Püve

– Venäjällä ketään ei kiinnosta, osaatko puhua venäjää vai et. Se on oma asiasi. Pienessä Virossa viron kielen puhuminen on a ja o.

Anna Levandin mielestä myös virolaisten olisi hyvä osata venäjää, koska yhteinen kieli lisää ymmärrystä. Virolaisnuorista venäjää osaa yhä harvempi. Anna ja Allar Levandin kolmesta pojasta sitä puhuu sujuvasti vain yksi.

Lapset kieltäytyvät puhumasta venäjää

Kansallissankari Allar Levandin yksi unelma toteutui elokuussa elokuussa 1991, kun Virosta tuli uudelleen itsenäinen. Seuraavana talvena hän lähti Albertvillen olympialaisiin edustamaan ensi kertaa Viroa.

Perheessä elettiin ruuhkavuosia: esikoispoika Anders oli parivuotias ja kesällä 1992 syntyi Armand, samana päivänä, jona Viro otti käyttöön oman kruununsa.

Kun Anders ja Armand opettelivat puhumaan, yritti äiti puhua heille äidinkieltään. Tuloksetta. Kumpikaan ei suostunut sanomaan sanaakaan venäjää.

kolme miestä nojaa aitaan
Kolme sukupolvea Levandeja, Anti, Allar ja Armand.Birgit Püve

– Pojat häpesivät puhua minun kieltäni. Siksi lopetin venäjän puhumisen. En halunnut aiheuttaa heille harmeja, sanoo Anna Levandi nyt.

Vanhin poika, Anders, asuu Amsterdamissa. Keskimmäinen, Armand, on 25-vuotias tallinnalainen tennisvalmentaja, joka harmittelee huonoa venäjän kielen taitoaan. Hän ei ole asunut päivääkään Neuvostoliitossa mutta on opiskellut Yhdysvalloissa ja matkustellut paljon. Hänen sukupolvelleen se on tyypillistä.

Ihmiset puhuvat täällä paljon rahasta. Se on heille tärkeämpää kuin teille suomalaisille.

Silti virolaisten milleniaalien arvot poikkeavat esimerkiksi samanikäisten suomalais- ja ruotsalaisnuorten arvoista: he kantavat vähemmän huolta ilmastonmuutoksesta, ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Tämä käy ilmi Miltton Nordicsin viime vuonna tekemästä tutkimuksesta. Virolaiset ovat sitä vastoin yrittäjähenkisempiä ja tekevät pidempää päivää.

– Ihmiset puhuvat täällä paljon rahasta. Se on heille tärkeää, tärkeämpää kuin teille suomalaisille, luulisin.

Suomalaisia Arman Levandi pitää levollisina. Se liittyy hänen mukaansa hyvinvointiyhteiskuntaan ja sen turvaverkkoihin. Virossa menestys on enemmän itsestä kiinni.

Australia on uusi “Suomi”

Hiihtäjälegenda Allar Levandin sukupolvi katsoi Suomen televisiota ja haaveili kesätöistä Savon mansikkatiloilla. Hänen poikansa eivät katso Suomeen päinkään. Satelliittikanavat ja englannin kieli ovat muovanneet heidän maailmankuvastaan globaalin.

kolme miestä roikkuu rekillä
Birgit Püve

Nyt muodissa on Australia, josta tullut uusi “Suomi”. Armandin kavereista sinne on lähtenyt jo parikymmentä. Hän itse ei ole lähdössä, mutta ymmärtää ystäviään.

– Ehkä siellä kiinnostaa vapaus, mahdollisuus nähdä maailmaa ja matkustella eli samat asiat, jotka ovat aina kiinnostaneet nuoria.

2000-luvun alussa Virosta kuoriutui Baltian tiikeri, jonka talous kasvoi 7–10 prosentin vuosivauhdilla. Kiireiset salkkumiehet sukkuloivat Suomenlahden yllä, kun Hernesaaresta pääsi Tallinnaan helikopterilla 15 minuutissa.

Niihin aikoihin myös Allar ja Anna Levandi ryhtyivät yrittäjiksi. He rakennuttivat jäähallin Tallinnan esikaupunkialueelle Rocca Al-Mareen, jonne Anna perusti oman taitoluistelukoulunsa. Allar valmensi ja ryhtyi urheiluvälinekauppiaaksi. Hän perusti liikkeitä muun muassa Tarttoon ja Tallinnaan.

Viro lännettyi. Se liittyi Euroopan unioniin ja Natoon vuonna 2004. Sellaiseen maailmaan syntyi Allar ja Anna Levandin kuopus Arlet vuonna 2005.

Reilussa vuosikymmenessä asiat olivat muuttuneet niin paljon, että Anna rohkeni alusta asti puhua pojalle venäjää. Iltatähti osaa jo kolmea kieltä, viron ja venäjän lisäksi englantia, jonka opiskelu aloitetaan Virossa ekalla luokalla. 12-vuotias Arlet harrastaa taitoluistelua ja on ikäluokassaan maansa terävintä kärkeä. Hänenkin haaveissaan siintävät olympiajäät. Äiti on tiukka valmentaja.

äiti ja poika luistinradalla
Arlet Levandi harjoittelee äitinsä kanssa kuutena päivänä viikossa.Birgit Püve

– Isona haluan mennä harjoittelemaan Venäjälle, jossa luistelu on maailman huippua, sanoo Arlet sujuvalla englannillaan.

Kunnianosoitus suomalaiselle

Mustamäen hyppyrimäki Tallinnassa on parhaat päivänsä nähnyt. Mäen vieressä nököttävän puurakenteisen huoltorakennuksen laudat repsottavat ja vaaleanvihreä maali on repeillyt.

Täällä Allar vietti nuoruutensa. Hyppäsi, käveli torniin ja hyppäsi taas. Tuntitolkulla. Välillä hän söi palan leipää ja tuli takaisin.

Moni suomalainen muistaa Mustamäen entisen torin, josta haettiin Viron uudelleenitsenäistymisen alkuvuosina muun muassa cd-levyjä. Torin tilalla on kauppakeskus. Tallinnan vanhin neuvostolähiö tunnetaan nykyään Teknisestä korkeakoulustaan ja start-upeistaan.

Korkealta mäeltä näkyvät myös kaupungin tunnusmerkit: lasitalot ja vanha kaupunki. Kaukana siintää meri, jossa ennen seilasi yksinäinen Georg Ots.

Itse sain yhdellä ulkomaanleirillä hanskat, joissa oli pieni siniristilippu.

Nykyisin aalloilla on ruuhkaa. Viime vuonna Helsingin ja Tallinnan välillä kulki yhdeksän miljoonaa matkustajaa.

Nyt Allar Levandi puuhaa muistomerkkiä heille, jotka silloin ennen ojensivat auttavan kätensä virolaisille. Se tulisi Rootermannin vilkkaalle kauppa-aukiolle, lähelle Viru-hotellia. Nimeksi suunnitellaan “Tavalliselle suomalaiselle”, koska Allarin mukaan jokaisella virolaisella on oma suomalainen, jota hän haluaa kiittää.

– Itse sain yhdellä ulkomaanleirillä hanskat, joissa oli pieni siniristilippu. Olin niistä hanskoista todella ylpeä, hän sanoo.

Ne hansikkaat ovat jo ajan patinoimat, mutta nyt Allar Levandi pakkaa matkalaukkuunsa lämpimiä vaatteita Pyeongchangin viimaan. Tällä kertaa hän istuu katsomassa ja jännittää, miten sujuvat hiihdot ja hypyt Kristjan Ilvekseltä, joka on näissä kisoissa virolaisten suurin toivo ja edustaa yhdistettyä, Allarin lajia.

Mutta jos hyvin käy, saatetaan olympialaisissa vielä jonain päivänä nähdä yksi Levandi, nyt 12-vuotias Arlet.

mies hiihtää
Birgit Püve

_A-studio käsittelee sata vuotta täyttävää Viroa keskiviikkona 21.2. klo 21 TV1:ssä. _

Juttua varten on haastateltu seuraavia asiantuntijoita:

  • _Annika Arras, viestintätoimisto Miltton Nordicsin toimitusjohtaja ja yrittäjä
    _
  • Raul Rebane, entinen Viron television toimittaja ja urheilutoimituksen esimies
  • Vesa-Pekka Sarparanta, joka toimi Allar Levandin henkilökohtaisena valmentajana vuosina 1990–92