Joensuun kokoinen Zaatari on pakolaisleiri, jonka konteissa katsotaan saippuasarjoja ja myydään meikkejä – ja joka särki Angelina Jolien sydämen

Yli viiden miljoonan ihmisen kysymys. Sellainen on Syyrian pakolaiskriisi, joka on muuttunut väliaikaisesta pysyväksi tilaksi. Siitä muistuttaa Zaatarin pakolaisleiri, josta tuli kaupunki.

Syyria
Hajar keskittyy
Syyrialainen Hajar valmistautui Angelina Jolien haastatteluun keskittymällä.Thomas Lecomte

Zaatari Zaatarin pakolaisleirin piti olla vain väliaikainen suojapaikka sotaa pakeneville syyrilaisille. Nyt se on ollut pystyssä lähes kuusi vuotta. Siitä on tullut asukkailleen pysyvä koti.

Alun perin piskuiseksi telttaleiriksi pystytetystä Zaatarista on tullut yli 79 000 ihmisen kaupunki, vähän suurempi kuin Joensuu. Se on köyhän isäntämaan Jordanian neljänneksi suurin kaupunki, kuin mikä tahansa muukin: sillä on oma työvoimatoimisto, noin kolmekymmentä koulua ja sen ostoskadulta voi shoppailla niin hääpukuja kuin hajuvettä.

Monet sen asukkaista toivovat yhä voivansa palata Syyriaan, kun taistelut rauhoittuvat. Jotkut eivät usko palaavansa Syyriaan enää koskaan. Zaatari on vain pisara meressä. Syyrian naapurimaihin paenneille yli 5,5 miljoonalle ihmiselle lyhyeksi tarkoitetusta pakomatkasta on tullut vuosia jatkunut pysyvä tila.

Näin Zaatarin pakolaisleiri kasvoi kaupungiksi, ilmakuva
Näin Zaatarin pakolaisleiri kasvoi kaupungiksi kuudessa vuodessa

Syyrian kansannousun alkamisesta tulee maaliskuussa 2018 kuluneeksi seitsemän vuotta ja taistelut vain jatkuvat. Kun äärijärjestö Isisin vastainen sota hiipuu, kiihtyvät taistelut toisaalla. Nyt sodassa voitolla näyttää olevan Syyrian hallinto liittolaisineen.

On suuri kysymys, mitä Syyriassa ajatellaan miljoonien ihmisten paluusta. Esimerkiksi Zaatarilla monet ovat Etelä-Syyriasta seuduilta, joilta kansannousu Syyrian hallintoa vastaan aikoinaan alkoi.

Jordania ja muut naapurimaat toivovat, että pakolaiset pääsisivät lopulta palaamaan. Tilanne ei näytä kuitenkaan toiveikkaalta.

YK:n tilastojen mukaan 9,5 miljoonan asukkaan Jordaniassa on 660 000 Syyrian-pakolaista. Jordanian mukaan heitä on todellisuudessa 1,4 miljoonaa. Pakolaiskriisi on pistänyt vesipulasta kärsivän aavikkoisen Jordanian koville.

Zaatari elää kuitenkin jo omaa elämäänsä. Tällainen on väliaikaisesta pysyväksi muuttunut Zaatarin kaupunki.

Zaatarin reportterit – Tie-lehden toimitus valmistautuu Angelina Jolien haastatteluun

Nuoret toimittajat Hajar ja Masquba ovat saaneet tehtävän. Aamulla kaupungin valkoisten konttien reunustamilla pölyisillä kujilla on liikkunut huhu, että Zaatari olisi saamassa arvovaltaisen vieraan.

Maailmankuulu näyttelijä Angelina Jolie on saapumassa kaupunkiin, sillä hän on YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n hyväntahdon lähettiläs. Hajarilla on kilpaillussa uutistapahtumassa kotikenttäetu, sillä hän edustaa Zaatarin omaa Tie-lehteä.

– Enköhän minä löydä jonkun keinon livahtaa tiedotustilaisuuteen, Hajar sanoo hymyillen.

Hajar ja Masquba kävelyllä
Kaverukset Masquba ja Hajar esittelivät Zaatarin tärkeitä ostoskatua Champs Elyseesia.Thomas Lecomte

Hajar ja Masquba esiintyvät turvallisuussyistä ja vanhempien toiveesta jutussa vain etunimillään.

Lehden toimitus kokoustaa kontissa, jonka seinät ovat täynnä edellisten numeroiden sivuja. Jordania uskoo vielä ainakin virallisesti, että syyrialaiset palaavat kotimaahansa, joten Zaatarille ei saa rakentaa pysyviä rakennuksia. Siksi Zaatari koostuu valkoisista, säntillisiin riveihin asetelluista konteista. Tosin monen kontin seinille on maalattu kauniita, värikkäitä maalauksia.

Tie-lehden toimitus sijaitsee aivan Saudi-marketiksi kutsutun ostoskadun kupeessa. Nimi tulee asuinalueesta, jossa on paljon Saudi-Arabian kustantamia kontteja.

Hajar on ollut mukana lehden toiminnassa kolme vuotta. Kun hän lähti Syyriasta 12-vuotiaana, Zaatarilla oli vasta muutamia satoja telttoja. Hajar on kasvanut aikuiseksi leirin mukana.

Kun Hajarin isä kuoli muutama vuosi sitten syöpään leirillä, tyttären koulunkäynti jäi kesken. Yhdeksäsluokkalainen voi huonosti, eikä pystynyt keskittymään kouluun. Zaatarilla on 29 koulua. 4 000 lasta ja nuorta ei silti käy koulussa.

Zaatarin pakolaisleirin sijainti.
Yle Uutisgrafiikka

Hajaria lehtityö on auttanut eteenpäin. Hänen uusimmassa artikkelissaan puhutaan hymyilemisen tärkeydestä. Hajarin mukaan hymy auttaa, oli kuinka vaikeaa tahansa. Hän on määrätietoinen nainen.

– Haluan antaa äänen ihmisille, joilla ei ole sitä muuten. Näyttää, millaisia vaikeuksia he kohtaavat, Hajar kertoo.

Tie-lehden rahoitus tulee useilta järjestöiltä ja Japanin valtiolta. Se on vähän niin kuin Zaatarilla asiat yleensäkin – siellä täällä konteissa ja kylteissä näkyy eri valtioiden lippuja tai järjestöjen logoja.

Vaikka Zaatari muistuttaa jo kaupunkia, se ei ole tavallinen sellainen. Se on valtava kansainvälinen operaatio ja useiden eri tahojen pystyttämä tilkkutäkki.

Toimitusta vastapäätä näkyvät tutut logot – suomalaisella Kirkon ulkomaanavulla on täällä oma keskuksensa, joka on pyörittänyt toimintaa nuorille jo vuosia.

Kun Tie-lehden toimituksesta lähtee jatkamaan matkaa pitkin Saudi-marketia, vastaan tulee paikka, jossa Zaatari saa uusia asukkaita.

Vastasyntynyt vauva
Poikavauva Ghabe syntyi 28. tammikuuta Zaatarin leirillä.Thomas Lecomte

Pikku-Ghabe on vauva numero 8886

Kolme tulevaa äitiä makaa vihreiden verhojen takana odottamassa synnytystään. Joku voihkii kivuissaan. Pian poikavauva parkaisee ensimmäisen itkunsa valkoisista konteista rakennetulla äitiysklinikalla. Pojalla on paksut tummat hiukset ja hieman hämmentynyt katse.

Klinikkaa johtava jordanialainen kätilö Nibal al-Shiyah punnitsee tulokkaan. Pienen herran mitat ovat 3,68 kiloa ja 51 senttimetriä. Sydänäänet kuunnellaan ja ylle kääritään vaipat. Ghabe-vauva saa järjestysnumeron 8886. Niin monta vauvaa tällä klinikalla on syntynyt.

Syyrialaisia vauvoja, jotka syntyvät vieraalla maaperällä. Vanhimmat heistä ovat ehtineet jo kouluun näkemättä vanhempiensa kotimaata. Heille Syyria on muiden perheenjäsenten kertomuksia.

Zaatarin leirille ei oteta tilanpuutteen vuoksi enää uusia asukkaita, mutta sinne syntyy noin 80 vauvaa viikossa. Parista kontista perustettu äitiysklinikka on kasvanut jo vakiintuneeksi järjestelmäksi, jossa on niin perhesuunnitteluneuvontaa, neuvolakäyntejä kuin synnytyksiä.

Keisarinleikkaukset tosin tehdään yhä marokkolaisten rahoittamassa sairaalassa. Vaikeimmat synnytykset hoidetaan leirin ulkopuolella jordanialaisissa sairaaloissa.

Kätilö, äiti ja vauva
Äitiysklinikkaa johtava Nibal al-Shiyah ja syyrialainen Amina ihailivat vastasyntynyttä Ghabe-vauvaa Zaatarin pakolaisleirillä.Thomas Lecomte

Suurin osa leirin asukkaista on Syyrian maaseudun konservatiivisista kylistä, joten perhesuunnittelussa on paljon työnsarkaa. Epävarmoissa olosuhteissa perheet saattavat haluta suojella tyttäriensä kunniaa, ja naittavat heidät joskus jo varhain alaikäisinä. Ei ole tavatonta, että Zaatarilla 30 ikävuotta lähestyvällä naisella on jo viisi lasta.

Klinikan työntekijät yrittävät rohkaista ehkäisyn käyttämiseen. Perhesuunnittelussa he keskittyvät erityisesti isiin, sillä nämä päättävät usein perheen asioista. Ihmisillä saattaa olla virheellisiä käsityksiä, kuten esimerkiksi, että ehkäisy laskisi hedelmällisyyttä.

Saudi-market jää taakse, kun käännymme Zaatarin tunnetuimmalle kadulle. On aika shoppailla pariisilaistyyliin.

Hääpukuja ja hajuvesiä Champs Elysees -ostoskadun varrelta

Puhelinliittymiä, televisioita, hyvää hummusta, suutari ja karkkeja. Zaatarin tärkeimmällä ostoskadulla Champs Elyseellä voi hoitaa asian kuin asian. Täällä Hajar esittelee lempipakkansa Zaatarilla. Se on kauneuspuoti, jossa myydään luomivärejä, hajuvesiä ja muita kauneustuotteita.

Hajar ja Masquba hihittävät kokeillessaan erilaisia tuoksuja. Monet Zaatarille muuttaneet syyrialaiset ovat työllistäneet itsensä perustamalla yrityksiä – niitä on leirillä jo noin 3 000.

Tytöt haistelevat hajuvesiä
Hajar ja Masquba esittelivät lempipaikkaansa eli hajuvesikauppaa Champs Elysees -kadulla.Thomas Lecomte

Yksi varhain leirille perustetuista liikkeistä on juhlapukuvuokraamo Damaskoksen Jasmiini. Leirin naiset käyvät vuokraamassa sieltä pukuja häihin.

Kauppias Ali Syyrian maaseudulta esittelee värikkäitä ja kimaltelevia röyhelöitä tupakka suussa roikkuen. Hän perusti liikkeen 17-vuotiaana saavuttuaan vasta Zaatarille.

– Mietin silloin, miten voisin elättää perhettäni, sillä olen sisaruksistani vanhin. Tämä on mukavaa hommaa, Ali sanoo.

Ali käy Jordanian pääkaupungissa Ammanissa aina välillä valikoimassa uusia juhlapukuja. Sitten hän vuokraa niitä 15–25 dinaarilla eli noin 18–28 eurolla päivässä. Aivan uudet puvut ovat kalliimpia.

Hääpukuliikkeen omistaja esitteli pukuja
Ali perusti Zaatarille hääpukujen vuokraamon.Thomas Lecomte

Leirillä oli todellinen hääbuumi vuosina 2013­–2015, kun asukkaat olivat vielä uusia ja epävarmassa tilanteessa. Kesällä 2014 sota otti dramaattisen käänteen, kun äärijärjestö Isis julisti kalifaattinsa perustetuksi. Alkoi laaja kansainvälinen hyökkäys Isisiä vastaan.

Toinen tärkeä käänne oli, kun Venäjä riensi Syyrian hallinnon tueksi kapinallisryhmiä vastaan. Asetelma alkoi kääntyä presidentti Bashar al-Assadin eduksi. Syyria on ollut jo vuosia useiden eri valtioiden valtakamppailun temmellyskenttä. Kun yksi rintama hiljenee, toisella rintamalla taistelut kiihtyvät.

Tätä kaikkea ovat Zaatarin asukkaat todistaneet 12 kilometriä Syyrian rajasta. Lähellä, mutta niin kaukana. Ja sota on kaikkea muuta kuin ohi.

Zaatarin korkein kohta – ja Angelina Jolien tähtivierailu

Hajarin työkeikka lähestyy. Tunnelma on levoton, kun Angelina Jolieta odotetaan saapuvaksi tiedotustilaisuuteen. Lapset juoksentelevat ympäriinsä levottomasti. Osa on niin pieniä, että tuskin tietävät, kuka Jolie on. Kuvaajat ja toimittajat ovat asettuneet siististi asetelmaan.

Karvaturkkiin pukeutunut jordanialainen tähtitoimittaja kokeilee parasta kulmaa kameran edessä. Hajar ja Masquba keskittyvät.

Tiedotustilaisuus järjestetään tasaisella aavikolla sijaitsevan Zaatarin korkeimmalla kukkulalla. Se on saanut pakolaisleirin slangissa kutsumanimen Syria tel, sillä sieltä saattoi leirin alkuaikoina saada yhteyden rajan taakse syyrialaisiin puhelimiin.

Pari mustaa autoa karauttaa paikalle. Valkokankailta tutut kasvot ilmestyvät autosta. Lapset kiljuvat, mutta tunnelma on yllättävän rento. Tämä on Jolielle jo viides visiitti Zaatarilla.

– On sydäntäsärkevää palata tänne todistamaan syyrialaisten pakolaisten vaikeuksia, kun tämän sodan kahdeksas vuosi on alkamassa, Jolie toteaa pienelle yleisölle.

Angelina Jolie puhuu
Näyttelijä Angelina Jolie puhui toimittajille ja Zaatarin asukkaille 28. tammikuuta. Hajar onnistui hivuttautumaan väkijoukossa Jolien luokse kysymään kysymyksen.Aishi Zidan

Jolie muistuttaa puheessaan, ettei Syyrian pakolaisia saisi unohtaa, vaikka kriisi on jatkunut niin kauan. Rahaa ei ole riittävästi heidän auttamisekseen. UNHCR:n Syyria-ohjelma on jatkuvasti alirahoitettu.

YK:n pakolaisjärjestön mukaan joitakin järjestöjä on lähtenyt Zaatarilta rahoituksen puutteen vuoksi. Tulee uusia kriisejä, jotka vievät huomion. Avun tarve Zaatarilla ei ole hävinnyt.

Kun Jolie on pitänyt puheensa, lapset ja kuvaajat rynnivät hänen ympärilleen. Hajar ja Masquba tarkkailevat hetken tilannetta, mutta luikahtavat sitten väkijoukkoon.

Kommenttien saaminen Jolielta näyttää toivottomalta tehtävältä. Yksi valokuvaaja kantaa pientä koroketta mukanaan saadakseen Joliesta kuvan väkijoukon yli.

Sitten Hajar ja Masquba ilmestyvät takaisin ihmismassan keskeltä kasvot hohtaen. Hajar on onnistunut kysymään Jolielta, miksi hän saapui Zaatarille vierailulle.

– Tulin tänne, koska välitän todella paljon syyrialaisista. Olen ollut täällä aiemminkin ja tutustunut muutamiin perheisiin. Tulin katsomaan, miten heillä menee, Jolie oli vastannut hänelle.

Hajar ja Masquba hymyilevät leveästi, kun he vertailevat kännykkäkuviaan Joliesta.

– Hän suhtautui kysymykseemme hyvin kunnioittavasti, Hajar kertoo iloisesti.

Hajar ja kaverit katsovat videota
Hajar ihaili ystäviensä kanssa videota Angelina Jolien haastattelusta.Thomas Lecomte

Seuraavana päivänä toimituskunnan kokouksessa Hajar ja Masquba saavat kollegoiltaan raikuvat aplodit. Kaikkien suurten medioiden joukossa juuri tämä kaksikko onnistui yhyttämään maailmantähden.

On aika palata takaisin Champs Elyseelle.

Polkupyörä on Zaatarin Ferrari

Zaatarin leiri on valtava kooltaan – jopa 5,3 neliökilometriä. Se on noin 1,4 kertaa Helsingin Lauttasaaren kokoinen. Bussit käyvät hakemassa Zaatarin leirin asukkaita töihin leirin ulkopuolelle tai ostoksille läheiseen ostoskeskukseen.

Päivisin kaduilla näkee satunnaisesti autojakin.

Zaatarin kaikkein suosituin kulkuväline on pyörä. Ping, ping, pyörien varoitusäänet kaikuvat kaikkialla. Monia pyöriä on koristeltu persoonallisesti. Tarakalla saattaa olla pystyssä sulka tai värikkäästi maalattuja koreja. Niitä saa väistellä Zaatarin Champs Elyseellä.

Mies korjaa pyörää
Pyörät ovat Zaatarin suosituin liikenneväline. Adnan Zfai korjasi pyöriä korjaamollaan ostoskatu Champs Elyseen varrella.Thomas Lecomte

Etelä-Syyriasta kotoisin oleva Adnan Zfai on korjannut samalla kadulla sijaitsevassa liikkeessä pyöriä kaksi vuotta. Se ei ole hänen omaa alaansa – Zfai oli Syyriassa rakennusmies. Mutta hän on tyytyväinen, että voi elättää perhettään.

Kun kysyn, uskooko hän yli viiden miljoonan syyrialaisen palaavan kotimaahansa, saan samankaltaisen vastauksen kuin monilta muilta Zaatarin asukkailta.

– Jos jumala suo, voimme palata, Zfai sanoo.

Zfai pumppaa ilmaa löystyneeseen pyöränkumiin. Asiakas Kifah Hariri on käynyt ruokaostoksilla. Nyt kun pyöräkin on kunnossa, hän kutsuu kotiinsa.

Mies korjaa pyörää
Pyörät ovat suosituimpia kulkuvälineitä Zaatarin pakolaisleirillä.Thomas Lecomte

Koti kontissa – Haririn perhe sai pikkuhiljaa sähköä ja netin, mutta lämmintä vettä ei vielä ole

Perheenisä Kifah Hariri kokkaa vaimolleen ja lapsilleen. Ruoan jälkeen hän katselee televisiota omien ja naapureiden lasten kanssa. Tällaisista puitteista perhe saattoi vain haaveilla, kun he saapuivat leirille joulukuussa 2012.

Perhe asui aluksi muiden lailla teltassa, jossa ei ollut juoksevaa vettä tai sähköä. Siitä on nyt yli viisi vuotta.

Kifah Hariri on päässyt tekemään rakennustyöntekijän hanttihommia. Niillä rahoilla on rakennettu uutta kotia pikkuhiljaa. Kuten monet muutkin perheet Zaatarilla, Haririt ostivat toisenkin kontin, jotta perhe saisi hieman tilaa. Lapsia on viisi, joista vanhin on 13-vuotias.

Mies ja lapset katsovat televisiota
Perheenisä Kifah Hariri katsoi televisiota omien ja naapureiden lasten seurassa kotonaan. Perheen katolla oli pieni aurinkopaneeli.Thomas Lecomte

Sähkön saaminen mullisti elämän. Perhe saattoi ostaa jääkaapin ja television. Nyt he voivat katsoa iltaisin voi saippuasarjoja ja elokuvia.

Katossa roikkuu jopa nettimokkula. Ulkokatolle on ostettu pieni aurinkopaneeli, jotta sähköä olisi vähän enemmän. Juoksevaa vettä perheellä on ollut kolme ja puoli vuotta.

Konttien pihoilla on tankit, jotka Unicef-järjestö käy täyttämässä säännöllisesti. Nyt leirille tosin rakennetaan viemärijärjestelmää, jonka ensimmäisen osuuden on määrä avautua tässä kuussa. Hygienia on perheelle haaste, sillä juokseva vesi on kylmää. Sitä on lämmitettävä liedellä.

Kontti on parempi kuin teltta, mutta eihän se kunnon asunto ole. Talvella voi olla pakkastakin, joten kontissa on koleaa. Kesällä taas on tukalan kuuma.

Ihmisiä kävelee
Zaatarin korkeimmalta kohdalta saattoi aiemmin soittaa Syyriaan. Siksi paikkaa kutsutaan Syria teliksiThomas Lecomte

Vaikeuksista huolimatta Hariri ei halua lähteä kauas Syyriasta.

– Murtuneita unelmia. Aiemmin tekemisilläni oli merkitys, mutta nyt sitä on vaikeaa löytää. Olen pakolainen, joka haluaa palata vielä kotiinsa, Hariri kertoo.

Kun kysyn, mitä Hariri tekisi, jos hän pääsisi Syyriaan, mies herkistyy.

– Korjaisin kotini ja lapset pääsisivät kunnon kouluun. Heidän tulevaisuutensa on kaikkein tärkeintä kuitenkin, Hariri sanoo.

Aurinkopaneelit humisevat muistuttaen leirin pysyvyydestä

Vaimea humina kaikuu aavikolla, kun siisteissä riveissä seisovat aurinkopaneelit tuottavat sähköä Zaatarille. Näky on vaikuttava.

Paneeleita on noin 40 000 – yli 30 jalkapallokentällisen verran. Kun ne saadaan pian täyteen toimintaan, leirillä pitäisi olla sähköä ainakin 12 tuntia vuorokaudessa.

Syyrialaispakolaisten määrät Välimeren alueella.
Yle Uutisgrafiikka

Saksan kustantamat paneelit ovat valtava säästö leirille, jonka sähkölasku oli ennen paljon suurempi. Nyt rahaa säästyy muihin hankkeisiin. Samalla ne ovat osoitus siitä, ettei Zaatari ole lähdössä täältä vielä hetkeen.

Syyrian pakolaisten kohtalo on hämärän peitossa.

Zaatarista tuli koti

Yhdessä Zaatarin tuhansista valkoisista konteista on myös toimittaja Hajarin koti. Hän tuo kahvia pienissä kupeissa vieraille.

On oikeastaan sattumaa, että hän asuu juuri täällä äitinsä ja sisarustensa kanssa. Heidän piti paeta alunperin Libanoniin, mutta tie sinne oli liian vaarallinen. Niinpä koti on nyt Zaatarissa.

Hajar kotonaan
Hajar haaveilee yliopisto-opinnoista tulevaisuudessa.Thomas Lecomte

Toinen koti Syyriassa on kuulemma palanut. Vanhasta elämästä ei ole paljon jäljellä. Hajar ei tiedä, missä suurin osa hänen vanhoista koulukavereistaan on.

Kun syyrialaiset pirstoutuivat maailmalle, monet hävisivät kokonaan. Hajar ei suostu vaipumaan alakuloon.

– Minulla on paljon unelmia mielessäni. Haluan toteuttaa ne. Moni asia ei ole mahdollinen, mutta yritän parhaani, Hajar sanoo.

Zaatarin leiristä ja muista isoista pakolaiskeskittymistä maailmassa puhutaan myös A-studiossa TV1:llä tänään klo 21.