Älä turhaan jännitä laulamista: Miltä se tuntuu on tärkeämpää kuin miltä se kuulostaa

Laulujännityksestä voi päästä eroon, kunhan vain avaa suunsa. Ei kannata välittää siitä, mitä muut äänestäsi ajattelevat. Tunne ratkaisee.

laulaminen
Suvi Ekman laulaa mikrofoniin
Suvi Ekman on tuttu laulaja karaokepaikoissa. Nyt moni tunnistaa hänet myös televisiosta.

Kainalot hikoavat, vatsassa kiertää ja kädet tärisevät, kun jännitys ottaa vallan. Silloin suusta ei välttämättä tule pihahdustakaan tai ääni vähintäänkin värisee juuri silloin, kun laulu pitäisi lurauttaa ilmoille. Siksi moni pitää suunsa tiukasti kiinni.

Laulupelko on joillekin niin ylivoimainen, että siitä selviää vain olemalla hiljaa.

Tai niin moni ainakin luulee. Pelosta voi kuitenkin päästä eroon, kunhan antaa itselleen hieman armoa.

Hanki rohkeasti esiintymiskokemusta

Porilainen Suvi Ekman oli 16-vuotias, kun hän esiintyi tuomareiden edessä Idols-laulukilpailussa. Hän ei muista tilanteesta mitään. Jännitys lamautti nuoren laulajan täysin.

– Minulla oli kova polte päästä laulamaan, mutta jännitin liikaa. En ollut vielä valmis. Minun piti mennä kotiin kasvamaan.

Nyt, toistakymmentä vuotta myöhemmin häntä jännittää edelleen, mutta tunteiden hallitseminen onnistuu huomattavasti paremmin. Sen huomasivat myös The Voice of Finlandin tuomarit. Ekman lauloi itsensä heittämällä jatkoon.

Se oli ratkaiseva hetki.

– Kuvauksissa vihdoin totuin jännitykseen. Ajattelin, että jos en tähän kuole ja kuukahda, pärjään ehkä muuallakin.

Unohda suorittaminen

Aiemmin jännitys esti Suvi Ekmania nauttimasta laulamisesta. Hän vertasi itseään jatkuvasti muihin. Oma ääni ei kuulostanut lainkaan yhtä hyvältä kuin Whitney Houstonin tai Pinkin, joka on hänen suuri esikuvansa.

Kaikki muuttui, kun hän oppi hyväksymään, että jokaisen lauluääni on hyvä juuri sellaisena kuin se on.

Oppi olisi tarpeen kaikille niille, joita laulaminen jännittää. Lauluntutkijan, äänikouluttajan ja laulajan Anne Tarvaisen mukaan suomalaiset kiinnittävät liikaa huomiota siihen, miltä laulu kuulostaa. Ennemminkin pitäisi ajatella, kuinka hyvältä se tuntuu.

– Kulttuurissamme laitetaan paljon painoa ulkoisille seikoille ja suorittamiselle. Uskon, että sieltä se laulukammo juontaa juurensa. Olemme niin irrallaan kehostamme, että arvostamme laulamista kokemuksena liian vähän.

Laula vaikka Ammu-vainaan äänellä

Moni syyttää tästä kouluaikojen laulukokeita. Myös Anne Tarvaisella on niistä huonoja kokemuksia. Hän muistelee ainakin kolmannen luokan laulukokeen menneen täysin penkin alle.

Vasta jälkeenpäin hän ymmärsi kyseenalaistaa tilanteen.

– Tajusin, että olipa koulussa erikoinen opetusmenetelmä. Siellä ei opetettu eikä valmisteltu vaan aika lailla suoraan laitettiin oppilaat luokan eteen laulamaan, Tarvainen toteaa.

Monen onneksi laulukokeet luokan edessä eivät ole enää kouluissa arkipäivää – ainakaan kaikissa kouluissa.

Raumanmeren peruskoulun musiikinopettaja Anne-Eliise Mattila ei vaadi keneltäkään yksinlaulua. Tunneilla lauletaan edelleen, mutta laulut voi esittää vaikka pareittain tai pienissä ryhmissä.

Yritys ja into ratkaisevat arvostelussa. Yksikään Mattilan oppilaista ei ole saanut opettajalta sellaista palautetta, että hän ei osaisi laulaa.

– Laulaminen on ihmiselle hyvin herkkä asia ja siinä on tunteita mukana. Jos sen tekee vanhalla Ammu-vainaan äänellä, ei sitäkään saa moittia. Se on ihmisen lauluääni, oli se millainen tahansa. Jokaisen pitää saada laulaa, sillä laulaminen saa ihmiset voimaan hyvin.

Jännitä ainakin vähän

Vaikka laulamisympäristö on tehty Raumanmeren peruskoulussa sellaiseksi, että laulajalle aiheutuisi mahdollisimman vähän paineita, kuuluu jännitys Anne-Eliise Mattilan mukaan aina asiaan. Hänellekin on aikoinaan esiintymiskoulutuksessa todettu, että ensimmäiset kolmekymmentä vuotta ovat pahimpia, sitten helpottaa.

Nyt, kun musiikinopettajan uraa on tuon verran takana, ovat jännittävät tilanteet aika harvassa. Tieten tahtoen ei Mattila kuitenkaan yritä painaa jännitystä taka-alalle.

– Kun hiukan jännittää, voi esiintyminen sujua paremmin. Silloin ihminen skarppaa ja on terävämpi.

Laulaja Anne Tarvainen on samaa mieltä.

– Jännityksestä saa tietyn kipinän esiintymiseen. Itselläni on kerran käynyt niin, että en jännittänyt. Se oli kaikista laulukokemuksistani huonoin. Jotain puuttui.

Älä hermostu, vaikka mokaat

The Voice of Finlandissa laulutaitonsa raadin eteen ruodittavaksi asettanut Suvi Ekman on päässyt jo niin pitkälle, että oman äänen esitteleminen ei enää jännitä. Nyt jännittää, pysyvätkö sanat päässä.

– Kun kävelin kilpailussa lavalle, tuli sellainen olo, että en tiedä, miten kappale alkaa. Pahin pelkoni laulamiseen liittyen oli, että unohdan sanat. Lavalla kuitenkin huomasin, että jännitin turhaan. Olin harjoitellut kappaletta niin paljon, että se tuli selkärangasta.

Harjoitteleminen onkin Ekmanin mukaan onnistumisen tukijalka. Jos aikoo voittaa esiintymiskammonsa esimerkiksi karaokelavalla, kannattaa laulua harjoitella kotona valmiiksi niin paljon, että se tuntuu tarpeeksi tutulta.

– Sitten ei enää auta muu kuin mennä lavalle. Lupaan, että kerta toisensa jälkeen helpottaa. Ja kun huomaat, että tämähän onkin kivaa, et enää erikoisemmin jännitä vaan alat nauttia.

Eikä huolta, jos menee pieleen. Niin käy parhaimmillekin laulajille.

– Adelelle kävi niin Grammy-juhlissa. Kun hänen esiintymisensä alkoi mennä vikaan, keskeytti hän shown. Hän keräsi itsensä ja alkoi laulaa uudestaan. Jos itsestä tuntuu siltä, että laulu lähtee väärille raiteille, voi uudelleen aloittaminen auttaa, Anne Tarvainen ohjeistaa.