Asiantuntijoiden 6 keinoa uhmaikäisen lapsen kanssa - Psykologi: Täydellinen ei tarvitse olla

Asiantuntijat neuvovat vanhempia olemaan jämäkkä, mutta turvallinen aikuinen uhmaikäisen lapsen kiukutessa.

uhmaikä
Lapsi murjottaa kaupassa karkkihyllyn edessä.
Sini Salmirinne / Yle

Itkupotkuraivarit ruokakaupan käytävällä? Lapsi huutaa ja mietit, miten selvitä uhmaikäisen lapsen kanssa? Kysyimme asiantuntijoilta vinkit, miten vanhemman kannattaa lapsen uhmaikään suhtautua ja miten selvitä ongelmatilanteista.

Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainryhmätoiminnan suunnittelija Eeva Oksanen muistuttaa, että uhmaikä on kausi, jolloin lapsi harjoittelee erillisyyttä ja itsenäistymistä vanhemmistaan.

– Lapsella on tarve ilmaista omia mielipiteitään, toiveitaan ja tunteitaan. Uhmaikä on hyvin yksilöllistä, mutta yleensä se on 2-4 vuoden iässä. Toisilla sitä ei välttämättä huomaa kovin selvästi, Oksanen sanoo.

Vaikka vanhemmasta se voi tuntua sietämättömältä, uhmaikä on lapselle tärkeä kehityskausi. Oksasen mukaan uhma kohdistuu voimakkaimmin kaikista läheisempiin ihmisiin eli yleensä vanhempiin.

– Se on tosi tärkeää siltä kannalta, että lapsi oppii ilmaisemaan omia tarpeitaan ja ajatuksiaan.

Väestöliiton vanhemmuustiimin päivittäisessä työssä näkyy, että lapsen uhmaikä selvästi mietityttää vanhempia, sanoo tiimin esimies, psykologi Suvi Laru. Päällimäisinä kysymyksinä vanhemmilla on, onko lapsen käytös normaalia ja minkä ikäiselllä lapsella voi olla uhmaa.

– Lapsen pitää saada kokea, että hän voi vaikuttaa omiin asioihin ja hänellä on päätäntävaltaa. Vanhempana tärkeintä on muistaa, että tämä kuuluu elämään ja säilyttää terve maalaisjärki uhmaikäisen kanssa, hän sanoo.

1. Unohda täydellisyyteen pyrkiminen

Laru on tehnyt töitä Väestöliitossa vanhemmuuden parissa yli 10 vuotta ja yksi muutos on hänen mukaansa selvästi nähtävissä: nykypäivän vanhemmat pyrkivät tekemään aina oikein.

– Tämä on sinänsä mahtavaa, että vanhemmat haluavat tehdä oikein lapsen kannalta, mutta pitää muistaa, että täydellinen ei tarvitse olla. Pitää olla itselleen armollinen ja ymmärtää, että välillä tulee mokia ja niistä on opittava, Laru sanoo.

Hän uskoo, että yhtenä syynä muutokseen voi olla muun maailman, kuten työpaineiden siirtyminen paineiksi vanhemmuudessa.

– Vanhemmilla on paljon tietoa ja osaamista, mutta se voi tuoda myös suorituspaineita. Mietitään, että mitä jos en suoriudukaan oikein. Omaan vanhemmuuteen luottaminen voi olla vaikeaa, Laru jatkaa.

Myös Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainryhmissä aihe on tuttu. Oksasen mukaan vanhempien kannattaa pitää mielessä, että lapsen tahdonilmaisu ei tarkoita sitä, että vanhemmat olisivat epäonnistuneet tehtävässään.

– Nämä asiat mietityttävät vanhempia paljon. Vanhemmat miettivät omaa toimintaansa kiukkutilanteessa, ja esimerkiksi vanhempainryhmissä tätä käsiteltäessä oivaltavat, mitä lapsella oli mielessä ja miten itse tilanteessa käyttäytyi, Oksanen sanoo.

2. Sano ei, mutta johdonmukaisesti

Laru muistuttaa, että uhmaikäistä lasta voi kieltää sanomalla ei, mutta se on tehtävä johdonmukaisesti. Kieltäminen ei kanna mihinkään, jos loppujen lopuksi aina antaa periksi.

– Voit ohjata lapsen huomion siirtymistä pois hankalasta tilanteesta ja tehdä juttuja, mitä hän saa tehdä. Silloin lapselle tulee kokemus, että minä pärjään ja osaan, saan tehdä ja toimia. Jos kummitädin posliinit meinaavat mennä palasiksi, niin sitten voi lähteä vaikka ulos leikkimään.

Lapsen pitää saada touhuta ja peuhata, ja vanhemman on luotava siihen olosuhteet, muistuttaa Laru.

3. Sanoita lapselle tunteet

Kun lapsi uhmaikäisenä kiukuttelee, kannattaa ihan ensimmäiseksi luoda häneen katsekontakti, laskeutua kyykkyyn lapsen tasolle ja ottaa vaikkapa kädestä kiinni, neuvoo psykologi Suvi Laru. Tällä tavoin viestität, että olet läsnä ja kuuntelet.

– Lapsi ei ymmärrä kiukkuamisen aikana olevaa ahdistavaa oloa, joten vanhempana voit sanoittaa tunteen ja todeta, että äiti tai isä näkee, että sinua kiukuttaa, hän sanoo.

Lapsi voi rimpuilla vastaan, mutta tilanteessa lasta ei pidä jättää yksin.

Larun mukaan jo alle 2-vuotiaillakin voi alkaa uhmaikä. Hänen mukaansa pienempien kanssa on tärkeää, että vanhemman ilmeet ja eleet ovat linjassa puheen kanssa.

– Jos kiellät lapselta jotakin, niin ilmeiden, eleiden ja puheen tulee olla sopusoinnussa, eli kulmien on oltava esimerkiksi vähän kurtussa. Jos samalla hymyilet ja kiellät lasta, niin se tekee äärettömän ristiriidan lapselle. Hymyllä ja sanoilla viestitetään, että kehutaan lasta kun hän tekee tai harjoittelee juttuja hienosti.

4. Pysy rauhallisena

Uhmaikäisen kiukutellessa kannattaa pysyä mahdollisimman rauhallisena, vaikka se saattaa joskus tuntua mahdottomalta ajatukselta. Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainryhmätoiminnan suunnittelija Eeva Oksanen muistuttaa, että vanhemman oma stessi vaikuttaa lapseen. Lapset ovat herkkiä aistimaan sen, millä mielellä vanhemmat ovat heidän kanssaan.

– Kovasta huutamisesta lapsi tavallisesti vain provosoituu lisää, sanoo Oksanen.

Hänen mukaansa lapsen pitää saada harjoitella tahtomista ja hänen voi antaa päättää pienistä asioista. Lapsella on turvallinen olo, kun hän tietää, että vanhempi päättää loppujen lopuksi kuinka asiat tehdään.

– Voit antaa lapsen valita, minkä väriset sormikkaat laitetaan mentäessä ulos. Vanhempi päättää kuitenkin suurista linjoista, milloin syödään tai mennään nukkumaan, sanoo Oksanen.

Väestöliiton psykologi Suvi Laru sanoo, että lapsen kiukkukohtauksessa täytyy olla suhteellisen jämäkkä, mutta ennen kaikkea turvallinen.

–Me aikuiset olemme paljon suurikokoisempia. Pelkästään kovat äänet voivat tuntua lapsesta haasteellisilta.

– Se ei ole hyväksyttävää, että huudat lapsella ja pyydät sen jälkeen aina anteeksi, mutta käytöksesi ei koskaan muutu. Omaa käytöstä on opittava muuttamaan. Se on aikuisuutta ja vanhemmuutta, Laru jatkaa.

5. Unohda jäähy

Eeva Oksanen Mannerheimin lastensuojeluliitosta ei lämpene ajatukselle, että lapsi laitetaan kiukkukohtauksen tullen jäähylle rauhoittumaan. Moni lapsi kun ei osaa yksin rauhoittua, hän muistuttaa.

– Enemmän lasta rauhoittaa vanhemman syli tai voidaan ottaa jokin yhteinen rauhoittumispaikka, vaikkapa sohvan nurkka.

Samoilla linjoilla on Suvi Laru.

– Jos vaikkapa ruokailu lähtee lapsella täysin käsistä, niin voi ottaa aikalisän ja mennä rauhoittumaan sohvalle. Syömään voi palata sitten, kun on rauhoitettu, mutta lasta ei pidä jättää yksin. Se ei toimi.

Larun mukaan Suomessa ei puhuta tarpeeksi siitä, että lasta ei pidä jättää yksin tunteidensa kanssa. Vanhempien on edelleen vaikea ottaa lapsen aggression tunteita vastaan, jatkaa Laru. Olennaista on ymmärtää myös, mistä oma kiukku tulee, jos uhmaikäisen lapsen kanssa hermostuu.

– Sanoitat aikuisena lapsen kokemat tunteet. Myös aikuisen on saatava puhua vanhemmuudesta jollekin, jotta omat tunteet eivät siirry lapseen.

– Lapselle pitää opettaa turvallisia aggression tunteita ja kiukkukohtausten käsittelyt ovat siihen hyviä.

6. Anna tukesi vanhemmalle

Eeva Oksanen kannustaa kanssaihmisiä suhtautumaan myötätunnolla kiukuttelevaan uhmaikäiseen ja hänen vanhempaansa. Samaa mieltä on Suvi Laru Väestöliitosta. Hänen mukaansa esimerkkejä tästä näkyy lähes päivittäin.

– Bussissa lapsi kiukkusi äidilleen ja vieressä ollut iäkkäämpi nainen aloitti keskustelun lapsen kanssa. Lapsen kiukku laukesi, kun hän naisen kanssa kiinnitti huomionsa taivaalla lentäviin lintuihin. Kannustan ihmisiä tällaiseen toimintaan. Vanhemman ei kannata ahdistua, jos lapsi kiukuttelee julkisella paikalla.