Yllättävä tutkimustulos: Naiskirjailijoiden määrä romahti samalla kun kirjailijuuden arvostus kasvoi

1850-luvulla lähes joka toinen englanninkielinen romaani oli naisen kirjoittama. Sen jälkeen tuli sata vuotta kestänyt kuoppa.

kirjailijat
Anna-Liisa elokuvan stilkuva
Minna Canthin Anna-Liisa päätyi myös samannimiseksi elokuvaksi vuonna 1922.KAVA

Naisten esiinmarssi taiteen saralla ei ole suoraviivaista. Sen todistaa tuore yhdysvaltalaistutkimus (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan naiskirjailijoiden määrä romahti englanninkielisessä kirjallisuudessa lähes sadaksi vuodeksi 1800-luvun puolivälistä eteenpäin.

Tutkijat odottivat näkevänsä naiskirjailijoiden ja naispuolisten henkilöhahmojen tasaisen esiinmarssin nykypäivää kohti tultaessa. Tulos kuitenkin yllätti. Ajanjaksolla 1850–1950 naisten kirjoittamien romaanien määrä puolittui 50 prosentista 25 prosenttiin.

Naiskirjailijoiden katoa selittää osittain kirjallisuuden status. Alkuun se oli alhainen. Jane Austen (1775–1817) ja Mary Shelley (1797–1851) saivat rauhassa harjoittaa ammattiaan. Vasta, kun kirjailijuus alkoi olla arvostettua, miehet valtasivat alan.

Tutkimuksessa käytiin läpi yli 100 000 englanninkielistä romaania yli kahdensadan vuoden ajalta. Ja huomattiin, että samaa tahtia, kun naiskirjailijat alkoivat huveta, myös naispuolisten henkilöhahmojen määrä putosi. Ilmiölle voi löytyä yksinkertainen selitys.

Miesten kirjoittamissa romaaneissa naispuolisia henkilöhahmoja on vain noin neljännes tai kolmannes hahmogalleriasta, naisten kirjoittamissa fiktiivisissä tarinoissa puolestaan noin puolet.

Suomessa naiset nousivat kirjojen nimiin

Samaan aikaan Suomessa tilanne oli toinen. Naiset olivat keskeisesti esillä.

– Naiskirjailijat, kuten Minna Canth (1844–1897), tietysti kuvasivat naisia. Mutta myös mieskirjailijoilla, kuten Teuvo Pakkalalla (1862–1925) tai Juhani Aholla (1861–1921), naiset olivat mukana jo kirjan nimissä kuten Elsassa (1894) ja Papin rouvassa (1893), sanoo Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professori Päivi Lappalainen.

Lappalainen uskoo, että meikäläistä naisten näkyvyyttä romaanien sivuilla selittää muun muassa noihin aikoihin kasvanut naisliike.

– Naisen aseman pohtiminen sopi sen ajan herätyshuutoihin. Naiset olivat mielenkiintoinen tutkielman aihe. Sigmund Freudkin kysyi, mikä nainen on.

Lappalainen muistuttaa, että esimerkiksi Isossa-Britanniassa naiset saivat ääniöikeuden Suomea myöhemmin.

– Ei kukaan kirjoita sukupuoliopas kädessään, vaan ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa tekemiseen.

Hella Wuolijoki.
Näytelmäkirjailijana paremmin tunnettu Hella Wuolijoki toimi myös Yleisradion pääjohtajana.YLE

1930-luvun Suomessa naiskirjailijoiden "tulva"

Feministiseen kirjallisuudentutkimukseen perehtynyt Lappalainen on selvittänyt suomalaisten naiskirjailijoiden määriä. Vuosina 1928–1932 ilmestyneistä kirjoista miesten kirjoittamia oli lähes 86 prosenttia. Miehet siis ainakin julkaisivat selkeästi naisia enemmän.

Tilanteesta kertoo kenties enemmän alalle tulleiden esikoiskirjailijoiden määrä. 1930-luvulla ensimmäisen romaaninsa julkaisseista yli 37 prosenttia oli naisia. Se sai mieskriitikot liikkelle.

– Lehdissä kirjoitettiin, että viime aikoina alalle on "tulvinut" naisten kirjoittamia kirjoja, Lappalainen kuvailee.

Lappalainen muistuttaa mielikuvien ja merkityksen voimasta. Naiskirjailijoita oli 1930-luvun Suomessa vähemmän kuin mieskirjailijoita, mutta luvut eivät kerro kaikkea.

– Ajatellaan vaikka oman aikansa viihdekirjailijaa Hilja Valtosta tai Hella Wuolijokea. He ovat jääneet niminä elämään.

Tällä hetkellä miesten ja naisten suhdeluvut ovat tasaiset. Vuonna 2016 Suomen kirjailijaliiton jäsenistä oli naisia 50,6 prosenttia.

– Suomalaiset naiset ovat myös hyvin edustettuina käännöskirjallisuudessa. Tove Jansson on mennyt Mika Waltarin ohi eniten käännettynä kirjailijanamme. Nuoret tekijät kuten Sofi Oksanen, Riikka Pulkkinen ja Salla Simukka ovat avanneet patoja.

Yhdysvaltalaistutkimuksessa selvitettiin myös henkilöhahmojen ja niistä käytetyn kielen sukupuolittuneisuutta. Viimeisen 170 vuoden aikana sukupuolittuneisuus muuttui vähemmän jyrkäksi ja selvärajaiseksi.

Tutkimuks ilmestyi Journal of Cultural Analytics -lehdessä ja siitä uutisoi (siirryt toiseen palveluun) brittiläinen the Guardian -lehti.