Helsinkiläinen lastentarhanopettaja ei laittaisi lastaan päiväkotiin, jossa työskentelee: "Pitää hymyillä, vaikka päivästä on tulossa kaaos"

Varhaiskasvatus uhkaa jäädä kokonaan toteutumatta, kun päiväkodeissa on liian vähän työntekijöitä paikalla.

varhaiskasvatus
Anonyymi nainen.
Helsinkiläisessä päiväkodissa työskentelevä lastentarhanopettaja pelkää, että lasten turvallisuus vaarantuu.Henrietta Hassinen / Yle

Niina on kolmekymppinen lastentarhanopettaja pääkaupunkiseudulta. Hän ei halua esiintyä tässä jutussa oikealla nimellään.

Syy on se, että hän ei halua huolestuttaa vanhempia. Siis heitä, jotka tuovat lapsensa joka aamu päiväkotiin.

Niina sanoo, ettei haluaisi laittaa omaa lastansa hoitoon Helsingissä sijaitsevaan työpaikkaansa. Ja se on aivan tavallinen helsinkiläinen päiväkoti.

Vasta kolme vuotta alalla ollut Niina ei ole uupunut tai kyllästynyt työhönsä tai työpaikkaansa. Hän haluaa kertoa päiväkotinsa arjesta, koska uskoo, että tilanne on useissa päiväkodeissa kärjistymässä.

Myös lapsiaisianvaltuutettu otti tänään kantaa päiväkotien tilanteeseen raportissaan, jossa hän piti varhaiskasvatuksen laatua isona ongelmana.

Hyvä päivä töissä on Niinan mukaan poikkeus säännöstä, ja usein kurkkua kuristaa heti aamulla.

Kun Niina on aamuvuorossa, hän tulee töihin ennen seitsemää. Päiväkodin kännykän laittaminen päälle määrittelee sen, millainen päivästä on tulossa.

Puhelin piippaa tekstiviestejä kollegoilta, jotka ovat sairastuneet yön aikana.

Helsingin seudulla sijaisia välittää henkilöstöpalveluyritys Seure. Aamuvuorolainen soittaa Seureen ja päätyy usein jonoon, koska muissakin päiväkodeissa availlaan puhelimia ja vastaanotetaan sairasilmoituksia.

Seuren sijaisuuksia tekevät esimerkiksi opiskelijat ja muut keikkatöistä kiinnostuneet. Heillä ei ole työvelvoitetta, eli he voivat valita, milloin ovat käytettävissä.

Pitää hymyillä iloisesti, vaikka tietää, että päivästä on tulossa kaaos, jossa huolehditaan vain siitä, ettei kellekään satu mitään pahempaa.

helsinkiläinen lastentarhanopettaja

Sijaisista on ollut alkuvuodesta erityisen paha pula. (siirryt toiseen palveluun) Yhtenä aamuna Niinan päiväkodin kännykkä piippasi yhteensä viiden hoitajan tai opettajan poissaoloviestin. Seurelta saatiin tilalle yksi sijainen.

Niina kertoo olevansa ajoittain oman, lähes 20 lapsen ryhmänsä ainoa aikuinen. Pahoina sairaspäivinä samaan porukkaan saatetaan liittää myös toinen samankokoinen lapsiryhmä, jos ryhmän molemmat aikuiset ovat poissa.

Silloin Niina on yksin liki neljänkymmenen lapsen kanssa, muiden töissä olevien aikuisten satunnaisia piipahduksia lukuunottamatta.

Kun lasten vanhemmat aamuisin huikkaavat eteisessä hyvän päivän toivotuksia, Niina saa joskus tehdä kaikkensa, että näyttäisi rauhalliselta.

– Pitää hymyillä iloisesti, vaikka tietää, että päivästä on tulossa kaaos, jossa huolehditaan vain siitä, ettei kellekään satu mitään pahempaa.

Varhaiskasvatuslain muutokset lisänneet vaaratilanteita

Päiväkotien arjessa on tapahtunut parin viime vuoden aikana iso joukko keskenään ristiriitaisia muutoksia.

Uusi varhaiskasvatuslaki tuli voimaan syksyllä 2015. Laissa rajoitettiin ensimmäistä kertaa lapsiryhmien enimmäiskokoa. Lakiin kirjattiin myös päiväkodeille sitovat varhaiskasvatusuunnitelmat.

Tuoreeseen lakiin tehtiin uuden hallituksen toimesta heikennyksiä heti samana syksynä. Ryhmäkokoja suurennettiin kasvattamalla hoitajien ja lasten välistä suhdelukua, ja kaikkien alle kouluikäisten lasten oikeutta päivähoitoon rajattiin. Muutokset astuivat voimaan vuoden 2016 alussa.

Lakimuutosten vaikutuksista päiväkodeissa tutkittiin hallituksen tilaamassa selvityksessä, joka julkaistiin hiljattain. Selvitys puhuu karua kieltä.

Sen mukaan vuoden 2016 muutokset ovat vaikuttaneet lapsiin kielteisesti. Selvityksessä ehdotetaan kiireellisisä toimenpiteitä päiväkotiryhmien sääntelyn uudistamiseksi. (siirryt toiseen palveluun) Lasten määrä ryhmissä oli kasvanut ja muun muassa vaaratilanteet lisääntyneet, kerrotaan selvityksessä.

Pääkaupunkiseudulla Helsinki ja Espoo eivät kasvattaneet ryhmäkokoja tai rajanneet oikeutta päivähoitoon lain vuoksi.

Pääkaupunkiseudun päiväkodeissa työskentelevät ovat kuitenkin aiemminkin kertoneet päiväkotien heikentyneestä tilanteesta. (siirryt toiseen palveluun)

Niinan mielestä ryhmät ovat suuria, vaikka ne pysyisivätkin lain sallimissa rajoissa. Erityisen tuen tarpeessa olevia on paljon, ja vaaratilanteita syntyy Niinan mukaan esimerkiksi silloin, kun heidän avustajansa ovat poissa.

Lapsissa syntyy epäluottamus, että eikö minua suojella. Vanhemmille on kauhea sanoa, ettei olla ihan varmoja, mitä tapahtui.

helsinkiläinen lastentarhanopettaja

Niina sanoo myös, että pelkästään työvuorojen rakenne tekee päivistä mahdottomia, vaikka kaikki työntekijät olisivatkin paikalla. Viimeinen työntekijä tulee tulee töihin kymmeneksi, ja aamuvuorolainen lähtee ennen kolmea.

Päivään jää monta tuntia, jolloin ryhmissä on paikalla vaadittua vähemmän aikuisia.

Päivähoidossa olevien lasten määrä on pääkaupunkiseudulla kasvussa. Seudulla on huutava pula pätevistä lastentarhanopettajista. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on tällä hetkellä täyttämättä noin 600 lastentarhanopettajan paikkaa. (siirryt toiseen palveluun)

Helsingissä avoimia paikkoja on 237. Niitä hoitavat määräaikaiset sijaiset, joista vain viidenneksellä on muodollinen pätevyys tehtävään.

Lapsi kaatui alas portaita, eikä kukaan nähnyt

Uuteen lakiin kirjattu varhaiskasvatussuunitelma edellyttää, että lasten kanssa on käytävä läpi ennalta määrättyjä, esimerkiksi tunnetaitoihin, kieleen, taideaineisiin, ilmaisuun ja ympäristöön liittyviä asioita.

Jopa puolet päivistä on Niinan arvion mukaan kuitenkin sellaisia, että kaikki ennalta valmistellut varhaiskasvatussuunnitelmat lentävät heti aamulla roskiin.

Aikuisia on useinmiten liian vähän siihen, että sisälle voitaisiin jäädä esimerkiksi piirtämään, leikkaamaan saksilla tai harjoittelemaan tunteiden sanoittamista tunnetyöpajaan.

Niinan mukaan se ei ole turvallista, sillä kun suuri lapsimäärän levittäytytyy eri huoneisiin, valvominen on vaikeaa. Ulkona aikuiset pystyvät sijoittumaan päiväkodin pihalle niin, ettei kuolleita kulmia jää.

Pärjääminen ei ole työn tekemistä hyvin.

helsinkiläinen lastentarhanopettaja

Joissain päiväkodeissa vanhempia on jopa pyydetty hakemaan lapset aiemmin, koska turvallisuutta ei ole enää pystytty takaamaan. (siirryt toiseen palveluun)

Niinan päiväkodissakin sattui hiljattain vaaratilanne, kun lapsi kaatui alas portaita. Tapaturmasta selvittiin säikähdyksellä, mutta pahinta oli Niinan mielestä, ettei kukaan aikuinen nähnyt tilannetta. Ryhmä oli liian iso.

– Lapsissa syntyy epäluottamus, että eikö minua suojella. Vanhemmille on kauhea sanoa, ettei olla ihan varmoja, mitä tapahtui.

"Mene vessaan" ja "pue" ovat ainoat asiat, jotka ehtii lapselle sanomaan

Varhaiskasvatuksen pitäisi uuden suunnitelman mukaan olla myös lapsilähtöistä.

Lastentarhanopettajien pitäisi kuunnella herkällä korvalla lapsia, ja poimia heiltä asiat, jotka kiinnostavat. Vaikkapa dinosaurukset, roska-autot tai avaruusoliot. Tehtäviä pitäisi laatia niiden pohjalta.

Kuunteluun ei ole Niinan mielestä aikaa. Joskus ainoat sanat, jotka Niina sanoo lapselle päivän aikana, ovat kehoituksia pukea tai mennä vessaan.

Eräänä päivänä pitkään hiljaa ollut, hyvin ujo poika tuli koputtamaan Niinan olalle ja pyysi puheenvuoroa. Niina oli parhaillaan selvittämässä kahden muun kiistaa. Muita opettajia ei ollut.

Näetkö, että minulla on tässä kiista selvitettävänä, Niina kertoo saaneensa sanotuksi. Poika vaikeni uudelleen pitkäksi ajaksi.

Palkka tippui tuhat euroa, kun Niina tuli alalle

Niina on alanvaihtaja. Aiemmin hän teki toimistotöitä lapsiin liittyvässä järjestössä. Hän opiskeli lastentarhanopettajaksi, koska halusi saada “kädet multaan, päästä ruohonjuuritasolle”.

Järjestössä palkka oli Niinan mukaan noin tuhat euroa parempi kuin nyt. Se ei ollut este alan vaihdolle, mutta Niina kertoo miettivänsä palkkaa nykyään joka päivä vähintään kerran.

Helsingissä lastentarhanopettajan tehtäväkohtainen palkka on 2 363,61 euroa. Silloinkin, kun tehtävien vaativuus lisääntyy, palkannousu on vain muutamia kymppejä, arvioidaan opettajien ammattijärjestöstä OAJ:stä.

Työ- ja virkaehtosopimuksen mukaisten korotusten puitteissa lastentarhanaopettaja on palkkakehityksensä huipulla, kun työuraa on takana kymmenen vuotta.

Lapsilla on eri lähtökohdat elämään ja meidän tehtävä on tasoittaa eroja. Näillä työkaluilla se ei onnistu.

helsinkiläinen lastentarhanopettaja

Yksi hyvä puoli lastentarhanopettajien työmarkkinoilla on: ne ovat työntekijän markkinat. Kun Niina haki töitä, päiväkodinjohtaja istahti haastattelussa hänen eteensä ja sanoi, että sinähän tässä haastattelet minua.

Se tarkoitti, että Niina saisi valita, valitseeko hän päiväkodin työpaikakseen.

– Eikä se tarkoita, että olisin ylivertainen hakija, vaan muita hakijoita ei ole.

Hyvät työntekijät lähtevät ja jäljelle jäävät ne, joilla ei ole vaihtoehtoa

Kiitos, että pärjäsitte, toivotti päiväkodin johtaja Niinalle ja muille työntekijöille hiljattain rankan viikon jälkeen. Se kiteyttää Niinan mielestä päiväkotien tilanteen.

– Pärjääminen ei ole työn tekemistä hyvin, hän sanoo.

Niina pelkää, että pian jossain päiväkodissa tapahtuu jotain vakavaa. Silloin vastuussa ovat lastentarhaopettajat, vaikka oikeasti syy kuuluisi hänen mielestään toimimattomia rakenteita luoneille johtajille ja päättäjille.

Hän pelkää myös, että hyvät työntekijät jättävät alan ja jäljelle jäävät ne, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa.

– Lapsilla on eri lähtökohdat elämään ja meidän tehtävä on tasoittaa eroja. Näillä työkaluilla se ei onnistu. Ahdistaa ajatus, että luen lehdestä parinkymmenen vuoden päästä, miten nämä päiväkoteihin liittyvät päätökset ovat vaikuttaneet tämän sukupolven lapsiin kielteisesti.

Lue myös:

Lapsiasiavaltuutettu varhaiskasvatuksesta: "Ryhmät voivat olla hallitsemattoman suuria"