Kahden lapsen äiti on paennut ja pelännyt ex-miestään kuusi vuotta: "Vainoa ei vieläkään tunnisteta"

Lapset turvaan. Se oli päällimmäisenä mielessä, kun Terhi juoksi väkivaltaista miestään karkuun kahden lapsensa kanssa. Avioero ei pysäyttänyt väkivaltaa. Se on jatkunut vainona pian kuusi vuotta. Terhi on pettynyt viranomaisten toimintaan.

vainot
Hahmo seisoo ikkunan ulkopuolella.
Päivi Seeskorpi / Yle

Vainoamisesta tuli rangaistava rikos neljä vuotta sitten. Lain mukaan (siirryt toiseen palveluun) vainoamiseen syyllistyy henkilö, joka "toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muilla näihin rinnastettavalla tavalla vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta".

Terhin mielestä laki tuli tarpeeseen, mutta häntä ei sen avulla ole kyetty auttamaan. Erityisen turhautunut hän on poliisin toimintaan.

– Alkuun jaksoin käydä muutaman kerran, soittaakin ja kysyä neuvoja. Mutta kerta toisensa jälleen, kun on tullut huonompaa kohtelua, kynnys käydä poliisilaitoksella on suurempi.

Ex-mies seurasi Terhiä kauppaan, puistoon ja jopa työpaikalle. Hän lähetteli lukuisia herjaavia ja uhkaavia viestejä. Aluksi tuli tappouhkauksiakin, mutta myöhemmin uhkaukset muuttuivat vihjailevammiksi: "ansaitsisit kuolla", "toivottavasti sinulle tapahtuu jotakin".

Poliisi sanoi hänelle, että aja jo se mörkö pois korvien välistä. Seuraavana yönä mies oli kirveen kanssa oven takana

Psykologi Pia Marttala

– Tein toistuvista viesteistä rikosilmoituksen. Sain paperilla tiedon, että alkoholisoituneelle suomalaiselle miehelle on tyypillistä, että ollaan eron jälkeen katkeria. Asia kuitattiin näin, eikä sitä viety eteenpäin.

Vain harva tapaus etenee oikeuteen asti

Vainoamisesta kirjattiin poliisilaitoksilla viime vuonna liki 760 rikosilmoitusta, mikä on noin 150 enemmän kuin neljä vuotta sitten, kun vainoamisesta tuli rangaistavaa. Niistä kuitenkin vain osa päätyi oikeuden punnittavaksi: viime vuonna käräjäoikeuksissa ratkaistiin noin 145 juttua, joissa vakavimpana rikosnimikkeenä oli vainoaminen.

– Luultavasti tämä johtuu siitä, että vainoamista ei tunnisteta. Tekojen jatkuvuus on vainossa olennaista: yksittäiset teot eivät välttämättä ylitä tutkintakynnystä ja asia ei lähde poliisilta syyttäjälle. Olen havainnut, että asiakkaan täytyy itse ymmärtää, että rikosilmoitus pitää tehdä vainoamisesta, psykologi Pia Marttala kertoo.

Marttala työskentelee Varjo-hankkeen (siirryt toiseen palveluun) työtä jatkamaan perustetussa Varjo - eron jälkeisen vainon tukikeskuksessa. Se auttaa eron jälkeisen väkivaltaisen vainon uhreja, läheisiä ja vainoajia.

Oulussa ja Mikkelissä tukikohtaansa pitävä valtakunnallinen tukikeskus aloitti toimintansa helmikuun 2018 alussa, ja sen työ muun muassa nettisivujen ja chat-palvelujen perustamisineen on vasta alkumetreillä.

Olin niin lyöty kasaan, että yritin siinä hetkessä vain selviytyä. Ehkä siihen tottuu, että elämä on tosi omituista, ehkä sairastakin

Sirpa

Marttalan mukaan eron jälkeinen vaino jatkuu pisimpään ja on vaarallisin vainon muoto, jos parisuhteen aikana on ollut väkivaltaa.

Nainen ja mies tappelevat.
Yle

Marttala on jo pitkään auttanut vainon uhreja ja käynyt monta kertaa poliisilaitoksella heidän kanssaan. Hän tietää kokemuksesta, että rikosilmoituksen teko voi olla hankalaa.

– Eräs nainen meni tekemään rikosilmoitusta, kun hänen vainoajansa oli vapautumassa vankilasta. Poliisi sanoi hänelle, että aja jo se mörkö pois korvien välistä. Seuraavana yönä mies oli kirveen kanssa oven takana.

Marttalan mukaan poliisi tunnistaa vakavan, henkeä uhkaavan vainon parhaiten ja ottaa sen vakavasti. Hän on havainnut, että vaikeinta ammattilaisten on tunnistaa rakkaudeksi ja kiintymykseksi naamioitunut vaino. Se näyttäytyy usein viranomaisille riitaisina eroina ja riitoina huoltajuudesta.

Sirpa sai entiseltä mieheltään jatkuvasti uhkausviestejä

Sirpan piina alkoi muutama vuosi sitten, kun hän erosi miehestään. Siitä vaino pääsi valloilleen:

– Viestejä tuli kymmeniä päivittäin. Niissä oli paljon väkivallalla uhkailua, lapsiin liittyviä vaatimuksia ja uhkailua lasten huoltajuuden menettämisestä. Hänen piti tietää, missä minä ja lapset milloinkin olemme, Sirpa kertoo.

Sirpa kävi poliisilaitoksella, mutta siellä häntä neuvottiin odottelemaan ja seuraamaan tilannetta. Hän keskusteli vainosta asianajajansa kanssa, ja tämän antama varoitus sai vainoajan rauhoittumaan.

Sirpa ei tehnyt rikosilmoitusta.

– Siinä oli ehkä oma pelko siitä, mitä seuraa, jos lähden viemään asiaa eteenpäin. Olin niin lyöty kasaan, että yritin siinä hetkessä vain selviytyä. Ehkä siihen tottuu, että elämä on tosi omituista, ehkä sairastakin, Sirpa herkistyy.

nainen pää alaspäin
Nainen pää painuneena.AOP

Uhri tarvitsee näyttöä siitä, että vaino on jatkuvaa. Kaikki vainoajan temput pitäisi olla jotenkin dokumentoituina.

– Hänkin (ex-mies) saattoi oleskella kotini lähettyvillä iltasella. Soitin hätäkeskukseen, mutta ei häntä sitten enää näkynytkään. Ei se mihinkään johtanut.

"Ilman näyttöjä vainoamisen selvittäminen on liki mahdotonta"

Poliisitarkastaja Måns Enqvist Poliisihallituksesta ei allekirjoita käsitystä siitä, että poliisi ei tunnista vainoamista. Hänen mukaansa poliisi tuntee lainsäädännön ja asiaa käsitellään laajasti myös poliisin koulutuksessa. Hän muistuttaa, että vainoamisen tutkiminen ei ole yksinkertaista.

– Kun asianomistaja ottaa yhteyttä poliisiin, vainoaminen on yleensä jatkunut vuosia, jopa vuosikymmeniä. Näyttöä niistä tapahtumista ei kuitenkaan ole. Toteennäyttäminen on silloin aika vaikeaa. Joillekin saattaa tulla mielikuva, että asioita ei ole hoidettu asianmukaisesti, jos juttu on jäänyt tutkimatta tai syytteeseen saattamatta.

Enqvistin mukaan esimerkiksi Pohjanmaan poliisilaitoksella oli viime vuonna tutkittavana yli 40 vainoamisjuttua, joista suurin osa eteni syyttäjälle.

Jo hyvin aikaisessa vaiheessa, kun näitä tekstareita tai WhatsApp-viestejä alkaa tulla, ne on otettava heti talteen.

Poliisitarkastaja Måns Enqvist, Poliisihallitus

– Niiden joukossa oli tapauksia, joissa oli selkeästi sana sanaa vastaan. Niistä ei löytynyt minkäänlaista näyttöä, tai sitten kyse oli tuntemattoman henkilön vainoamisesta tai siitä, että vainoaja on jossakin toisessa maassa. Tällaisten tapausten selvittäminen on liki mahdotonta.

Vaikka uhrin tilanne on raskas, Enqvist neuvoo ottamaan talteen kaikki mahdolliset näytöt vainoamisesta.

– Ei anneta sen edetä pitkälle. Jo hyvin aikaisessa vaiheessa, kun näitä tekstareita tai WhatsApp-viestejä alkaa tulla, ne on otettava heti talteen. Ei saa kärsiä niin pitkään, että mielenrauha ja mielentila järkkyvät.

Nukke ja puujuna.
Simo Pitkänen / Yle

Terhi on joutunut käräjöintikierteeseen

Lapset turvaan. Tämä on Terhin päällimmäinen ajatus edelleen, kun hänen ja lasten pakenemisesta on jo monta vuotta. Vaino jatkuu – yhteisen lapsen kautta. Mies muun muassa tekee lastensuojeluilmoituksia, jotka osoittautuvat perättömiksi.

– Oikeuskäsittelyä toisen perään. Ex-mies nostaa uuden syytteen, kun ei tyydy lopputulokseen. Sitten taas laitetaan lasten lausunnot, taas näytetään kaikki mustaa valkoisella, viedään uhkailuviestit. Kun ei ole sosiaaliviranomaisten tukea, olet aivan aseeton.

Liki kuuden vuoden rumba on nakertanut Terhin luottamuksen myös lastensuojeluviranomaisiin. Hänen mielestään kaikki eivät vieläkään tunnista vainoa.

– Tätä meidänkin tapausta on hoidettu paljon tapaamis- ja huoltoriitana, eikä ole nähty vainoa sen takana. Ei kyetä näkemään, että oma vanhempi voi tietoisesti tehdä omalle lapselleen pahaa. Kyse on lapsen turvallisuudesta, eikä kukaan ole kyennyt lastani suojaamaan. Jouduin tekemään itse sen päätöksen, että en aio luovuttaa lastani tapaamisiin toiselle puolelle Suomea.

Sirpalla on hyviä kokemuksia lastensuojelusta.

– Etenkin yksi työntekijä teki asian eteen paljon.

Sirpaa oikeuteen meno pelottaisi.

– Tapahtuuko siellä jotakin pahaa? Saako toinen osapuoli käännettyä asian niin, että syy onkin minussa ja joudun itse vastuuseen jostakin asiasta? Ja siten siihen sotketaan lapset ja huoltajuuskiistat. Siinä on niin paljon asioita, joita pelkää menettävänsä, Sirpa pohtii ja muistuttaa, että moni vainoaja on hyvä puhumaan ja manipuloimaan muita ihmisiä.

Viranomaisten yhteistyö äärimmäisen tärkeää

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeudessa on neljän vuoden aikana annettu vain yksi vainoamistuomio, toinen syyte hylättiin.

Sekä Kokkolan ensi- ja turvakodissa että rikosuhripäivystyksessä tämän arvioidaan johtuvan osin siitä, että vainoamista ei vielä tunnisteta rikosnimikkeenä. Jotta tieto lisääntyisi ja uhreja voitaisiin auttaa paremmin, Keski-Pohjanmaalla kaivataan nykyistä tiiviimpää yhteistyötä eri viranomaisten välillä.

– Enemmänkin sitä voisi olla. Saumaton yhteistyö viranomaisten välillä uhrin, tekijän ja omaisten auttamiseksi on ehdottoman tärkeää, vastaava sosiaalityöntekijä Sanna Bask Kokkolan ensi- ja turvakodista sanoo.

Poliisitarkastaja Måns Enqvist Poliisihallituksesta sanoo, että viranomaisyhteistyö vaihtelee paikkakunnittain ja riippuen siitä, millaisesta rikoksesta on kyse.

– Kun puhutaan lapsiin kohdistuvista rikoksista, yhteistyö on hyvin saumatonta. Kun puhutaan aikuisista, se ei ehkä ole yhtä saumatonta ja matkaan tulee monta mutkaakin. Viranomaisilla on salassapitosäännöksiä, jotka estävät tiedottamisen toiselle viranomaiselle tapauksissa, joissa ei ole kyse vakavasta uhasta.

Enqvistin mukaan erilaisia yhteistyön malleja kehitellään koko ajan.

– Lähisuhdeväkivaltaan on panostettu valtavasti. Ymmärrän kuitenkin sen huolen, kun joutuu itse tällaisen kohteeksi. Silloin saattaa tuntea olevansa avuttomassa tilanteessa, kun esitutkinta ei etene tai ei ole pystytty viemään asiaa eteenpäin ja ilmoituksesta huolimatta vainoaminen jatkuu. Se on tuskallista, sen ymmärtää.

Sirpa ja Terhi eivät esiinny jutussa omilla nimillään.