Kuusi kolttasaamelaista kertoo, miltä tuntuu, kun oma äidinkieli on vakavasti uhanalainen: "Suomen kielen tulisi olla meille se toinen kieli"

Kolttasaamelaiset pohtivat kansainvälisenä äidinkielenpäivänä suhdettaan omaan äidinkieleen, joka sinnittelee suomen kielen paineen alla.

koltansaame
Katri Jefremoff äidinkielenpäivänä 21.2.
85-vuotias Katri Jefremoff käyttää äidinkieltään koltansaamea kotonaan Nellimissä päivittäin.Sara Wesslin / Yle

Mitä äidinkieli merkitsee sinulle? Kaikissa oma äidinkieli ei herätä tunteita; sitä ei mietitä päivittäisissä askareissa. Äidinkieli on kieli, jonka ihminen oppii ensimmäisenä kielenään.

Koltansaamenkielisille äidinkieli ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Kun yksi koltankielinen ei pääse käyttämään kieltänsä päivittäin, joutuu toinen kääntämään päässänsä kaiken koltansaamesta suomenkielelle.

Tänä päivänä koltansaamen kieltä puhuu Suomessa noin 300 ihmistä. Koltansaamen kieli luokitellaankin vakavasti uhanalaiseksi.

Vuoden ikäinen Kiureli on kansansa nuorin äidinkielinen koltta

Kiureli Harju on nuorin koltansaamea äidinkielenään puhuva.
Kiureli Harjulla on vain vähän samankielisiä leikkitovereita.Sara Wesslin / Yle

– Cääʹǯǯ! Vettä!, kiljahtaa Kiureli leikkiessään.

Kiurelin äiti Terhi Harju tuntee suurta ylpeyttä katsoessaan esikoistaan, joka touhutessaan tavaa koltansaamen sanoja. Harjun äidinkieli on suomi ja oman kansan, koltansaamen kielen siirtäminen omalle lapselle on suuri ponnistus.

– Minulle on tärkeää, että Kiureli pääsee käyttämään äidinkieltään. Olisi kyllä myös hyvä, jos hänellä olisi samanikäisiä leikkitovereita, kertoo Harju kotonaan Inarin Keväjärvellä.

Yksivuotiaan puheesta voi vasta vähitellen erottaa yksittäisiä sanoja koltansaameksi. Terhi Harju ei ollut aluksi uskoa, että hänen poikansa ymmärtää ja reagoi nimenomaan koltansaamen kieleen.

Kiureli viettää päivänsä koltansaamen kielipesässä, eli kielikylpypäivähoidossa, jossa hoitajat puhuvat pelkkää koltansaamea lasten kanssa. Kielipesä on harvoja paikkoja kodin lisäksi, jossa koltansaamen kieli on normaalia arkielämää. Harju toivoo, että koltansaamesta syntyy pojan arkikieli.

Terhi Harju puhuu pojalleen Kiurelille koltansaamea.
Kolttasaamelainen äiti Terhi Harju on ponnistellut poikansa äidinkielen eteen. Toivon, että koltansaamesta tulee Kiurelille arkikieli, kertoo Harju.Sara Wesslin / Yle

Kielipesä on harvoja paikkoja kodin lisäksi, jossa koltansaamen kieli on normaalia arkielämää. Harju toivoo, että koltansaamesta syntyy pojan arkikieli.

– Toivon, että hän pääsisi kuulemaan paljon kieltään. Toivoisin, että siirtyessään kouluelämään hän pääsisi samalla tavalla käyttämään ja kuulemaan koltansaamea, eikä kielitie katkeaisi kielipesän jälkeen.

Aluehallintoviraston mukaan koko Suomessa oli vuonna 2017 vain neljä koltansaamea äidinkielenään opiskelevaa oppilasta. Koltansaamea voi opiskella etäyhteyksin, mutta vain Inarin kunnan kouluissa koltansaamen opetusta saa vain kaksi tuntia viikossa.

"Olen arempi puhumaan koltansaameksi, kuin suomeksi"

Sevettijärveläinen Lilja Lietoff opiskelee koltansaamea kaksi tuntia viikossa.
Mättʼtõõttâd eli opiskella. Opiskelu on minulle tärkeä osa elämää, samoin myös koltansaamen opiskelu, kuvailee 15-vuotias Lilja Lietoff lempisanaansa.Lilja Lietoff

Vajaan parinkymmenen oppilaan Sevettijärven koulu on harvoja paikkoja Suomessa, jossa koltansaamen kieltä on opetettu vuosikymmeniä. Lähes jokaiselle oppilaalle koltansaamenkieliset tervehdykset tulevat tutuiksi.

Sevettijärven koulussa koltansaamen kieli ja kulttuuri elävät vahvana osana opetusta, mutta silti opetusta koltansaameksi saa täälläkin vain pari tuntia viikossa.

Yläkoululainen Lilja Lietoff tuntee, että koltansaamella on erittäin vahva asema kouluympäristössä.

– Koltansaamella ei ole niin suuri asema minun kotona. En tunne, että koltansaame olisi mitenkään mullistanut omaa elämääni, vaikka se onkin iso osa sitä.

Mietin paljon sitä, että puhunkohan nyt oikein koltansaamea ja se tietysti vaikuttaa.

Lilja Lietoff

Lietoff puhuu koltansaamea vain kavereidensa kesken ja koulussa. Suomen kieli valtaa kuitenkin tilaa koltansaamelta.

– En uskalla puhua kolttaa samalla tavalla, kuin puhuisin suomea. Olen arempi, kun puhun koltansaamea. Suomen kieltä kuulee kuitenkin joka paikassa, kertoo Lietoff.

Koltansaamen kielen käytössä Lilja Lietoff tuntee olevansa paljon varovaisempi. Sanoja joutuu miettimään, miten niitä käyttää.

– Mietin paljon sitä, että puhunkohan nyt oikein ja se tietysti vaikuttaa, pohtii Lietoff.

Kynnys puhua koltansaamea on myös kasvanut suureksi. Lietoff toivookin, että kolttaa osaavat puhuisivat enemmän kieltään ja vanhemmat rohkaisivat nuoria kielen käyttöön. Yläasteen jälkeen koltansaamen kielen opiskelut päättyvät toistaiseksi.

– Jos tästä nyt lähden etelään opiskelemaan johonkin lukioon, en usko koltansaamen opintojen jatkuvan. Minulla ei myöskään ole tällä hetkellä sellainen olo, että haluaisin sitä opiskella. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos kymmenen vuoden päästä tekisinkin työtä kielen eteen, pohtii Lietoff tulevaisuuttaan.

“Koltansaame ei ole arkikieli poromettässäkään”

Poromies Tuomas Semenoff käyttää nykyisin harvoin äidinkieltään koltansaamea.
Puäʒʒ eli poro on Tuomas Semenoffin elämä. Koltansaameksi voi yhdellä sanalla kuvata poroa monella tapaa. Esimerkiksi poron väriä ja sarvia.Sara Wesslin / Yle

Sevettijärveläiselle poromiehelle Tuomas Semenoffille äidinkieli ei kuulu joka päiväiseen elämään. Koltansaamen merkitystä on hankala selittää, mutta nykyisin suomen kieli hallitsee paljon arjen elämää.

– Äidinkieli merkitsee paljon minulle. En kyllä pääse käyttämään sitä aivan joka päivä. Veljeni kanssa kuljemme porohommissa metsässä, mutta sielläkin puhumme lähinnä suomea, kertoo Semenoff.

Koltansaamen kielen käyttäminen on vähentynyt paljon sukupolvien välillä. Suomen kielen käyttäminen nuorten kanssa on kuin pinttynyt tapa, jota on hankala muuttaa. Vanhemmat ihmiset puhuvat kyllä keskenään koltansaamea.

– Me emme enää puhu kolttaa keskenämme. Myös vanhemmat ihmiset, jotka kulkevat porohommissa mukana, puhuvat vain suomea. Siihen me olemme kasvaneet: kolttaa osataan, mutta suomen kieli on vahva. Suomen kieli on saanut paljon tilaa koltansaamelta, harmittelee Semenoff.

Kielen vähäisestä käytöstä huolimatta, Semenoff näkee, että koltansaamen kieli elää edelleen kolttasaamelaisten keskuudessa. Koltansaamen kieli on tosin muuttunut huomattavasti.

– Suomen kieli vaikuttaa paljon ja alkuperäinen koltansaame on muuttunut paljon. Vanhukset, jotka puhuvat yhä vanhaa kolttaa, ovat kaikki pikku hiljaa kuolleet. En tiedä, millainen kielemme on kymmenen vuoden päästä, mutta uskon, että se elää vielä silloin.

“Puhun aina kolttaa, kun vain koltta tulee vastaan”

Kodinhoitajana työskentelevä Eeva Nykänen
Rääʹǩǩesvuõtt eli rakkaus. Rakkaus kuvastaa kaikkea tärkeää elämässäni, kertoo kodinhoitaja Eeva Nykänen.Sara Wesslin / Yle

Ivalon palvelutalossa työskentelevälle Eeva Nykselle koltansaame on vahva arkikieli. Hän on harvoja koltansaamea osaavia kodinhoitajia. Inarin kunnan palvelutaloissa moni kolttasaamelainen vanhus on tyytyväinen, kun Nykänen puhuu heidän kanssaan koltansaamea.

– Äidinkieleni kulkee aina minun mukanani. Olen aina puhunut koltansaamea, enkä ole koskaan pelännyt sanoa ääneen olevani kolttasaamelainen.

Meidän kieli kyllä elpyy, sehän on vain meistä itsestämme kiinni.

Eeva Nykänen

Suomen kielen Nykänen oppi lapsuudessaan, kun hänen kotonaan kulki paljon suomalaisia vieraita. Lapselle kieli tarttuu nopeasti.

Vähemmistökielenä koltansaame on herkässä tilassa. Yhä harvempi puhuu saamea äidinkielenään, ja kaikkia Suomessa puhuttua saamen kieltä pyritään elvyttämään.

Pieneen kieleen tarttuu myös valtakielen sanasto herkemmin. Eeva Nykänen huomasi suomen kielen vaikutuksen koltansaameen jo omassa lapsuudessaan.

– Jo minun lapsuudessani kolttaa puhuvat alkoivat käyttämään sekaisin kieliä. Olen myös kuunnellut vanhoja arkistonauhoja, joissa ihmisten kieli menee helposti sekaisin. Sille emme voi mitään, että kielet sekoittuvat. Aivan samaa tapahtuu muissakin kielissä, kertoo myös toimittajana toiminut Nykänen.

Nykänen ei kuitenkaan usko siihen, että koltansaame kuolisi vielä kymmenien vuosienkaan päästä. Koltansaamen kielen tulisi olla luonnollinen asia arjessa ja siirtyä vanhemmilta lapsille, pohtii Nykänen.

– Ei kieltä heti opi, ellei sitä käytä. Puhumallahan se parhaiten nuorempiin tarttuu. Meidän kieli kyllä elpyy, sehän on vain meistä itsestämme kiinni, kannustaa Eeva Nykänen.

”Kouluaika teki minusta kielipuolen”

Lati Feodoroff
Taaurõs, piârr ja õhttsažvuõtt. Ystävä, perhe ja yhteiselo. Ne ovat minulle tärkeitä asioita, kun vain uskaltaisi kertoa useammin toiselle, että on tärkeä, mietiskelee Lati Feodoroff.Sara Wesslin / Yle

– Suomen kielen puhuminen tuottaa minulle vaikeuksia. Nytkin mietin koltansaameksi ja päässäni joudun kääntämään asiat suomeksi. Sitten vasta uskallan puhua suomea, kertoo Keväjärvellä asuva Lati Feodoroff.

Lati Feodoroffin lapsuudessa Sevettijärvellä puhuttiin koltansaamea jokapäiväisessä elämässä. Lapsuudessaan eri sukupolvet olivat tiiviisti tekemisissä toistensa kanssa. Ihmiset kyläilivät naapurissa päivittäin ja vanhukset leikkivät lastenkin kanssa.

Vasta kouluun mentyään suomen kieli tuli osaksi Lati Feodoroffin omaa elämää.

– Minä en ikinä oppinut koulussa kunnolla kirjoittamaan ja lukemaan. Minulla on suomen kieli jäänyt vähän kuin puolitiehen, enkä ikinä päässyt äidinkieltänikään oppimaan koulussa. Molemmat kielet ovat minulle nykyisin kuin puolikkaita, kuvailee Feodoroff.

Kun itse olen tuntenut itseni puolikkaaksi kielten kanssa, halusin omien lapsieni oppivat edes suomen kielen kunnolla.

Lati Feodoroff

Koltansaamen kirjakieli luotiin vasta 70-luvulla, joten kolttasaamelaiset ovat saaneet vasta reilut 40 vuotta opetusta omalla äidinkielellään. Ennen sotia ja 70-lukua koltansaame oli vain puhuttu kieli.

Feodoroffille itselleen omat kouluajat ja koltansaamen kielen huono asema vaikuttivat siihen, että hän päätti olla puhumatta kieltä lapsilleen.

– Se aika oli silloin hankala. Kun itse olen tuntenut itseni puolikkaaksi kielten kanssa, halusin omien lapsieni oppivat edes suomen kielen kunnolla.

Tänä päivänä hänen perheessään koltansaamesta on kuitenkin tullut osa elämää, kun Feodoroffin lapsetkin ovat oppineet kieltä aikuisiällä.

– Se on niin hienoa, että kolttaa voi oppia koulussa ja voi vaikka internetin kautta opiskella. Moni kielettä jäänyt kolttasaamelainen on oppinut oman kielensä, iloitsee Feodoroff.

Puhuttu kieli kuitenkin eroaa paljon kirjallisesta kielestä. Kynnys koltansaamen puhumiseen voi nousta kieltä opiskelevalla korkeaksi. Feodoroff toivookin, että uudet puhujat otetaan hienovaraisemmin vastaan.

– On hyvä, kun ihmiset puhuvat koltansaamea ja uskaltavat puhua koltansaamen kieltä! Monet äidinkieliset saattavat sanoa heille, että “näin ei pitäisi sanoa” ja mielestäni se ei ole hyvä ollenkaan. Vain puhumalla oppii.

Kielimestari on ylpeä uusista kielenpuhujista – “Ei anneta suomen kielen enää voittaa”

Katri Jefremoff
Kuärgg eli ylpeys tulee Katri Jefremoffilla ensimmäisenä mieleen tärkeitä koltankielisiä sanoja miettiessä.Sara Wesslin / Yle

Nellimissä asuva 85-vuotias Katri Jefremoff on kokenut paljon. Jefremoffia pidetään koltansaamen kielimestarina, käsityötaitajana sekä kolttasaamelaisen musiikkiperinteen, leuddin osaajana.

– Voi äidinkieli, kunpa se vain olisi vain meidän. Äidinkieltä tulee pitää hyvänä. Koltansaame on minun äidinkieleni, enkä suomen kieltä ole kunnolla koskaan oppinut tuntemaan.

Petsamossa kasvanut Jefremoff on joutunut kokemaan sodan lisäksi myös sen, miltä tuntuu menettää oma äidinkieli. Toisen maailman sodan jälkeen Jefremoff asui Ruotsissa kolme vuotta. Tuona aikana koltansaame oli vähällä kadota ja ruotsin kieli sai vahvan jalansijan.

– Sota se tuli ja pilasi meiltä melkein kaiken.

Vähitellen meidän pitäisi enemmän vain puhua meidän omaa kieltä ja heittää puhumasta sitä suomea.

Katri Jefremoff, koltansaamen kielimestari

Katri Jefremoff on myöhemmin opettanut koltansaamea nuoremmille sukupolville. Hän on tyytyväinen siihen, miten kieli on vahvistunut viime vuosina etenkin nuorten keskuudessa.

– Se vain nyt on niin, että suomen kieli aina voittaa. Monesti saameksi keskustellessa puhe aika nopeasti vaihtuu suomeksi – ja se jos mikä on huono. Nykyisin käytetään niin vähän koltansaamea.

Kielimestarina hän neuvookin nuorempaa kolttaväkeä jättämään suomen kielen kokonaan. Suomen kieli kyllä pärjää.

– Vähitellen meidän pitäisi enemmän vain puhua meidän omaa kieltä ja heittää puhumasta sitä suomea. Suomen kielen tulisi olla meille se toinen kieli, kyllä se siinä sivussa pärjää.

Kun Katri Jefremoffilta kysyy, mikä on hänelle tärkeä koltansaamenkielinen sana, hän vastaa kuärgg. Ylpeys.

– Ihminen voi olla ylpeä, ja minä olen ylpeä meidän nuorisostamme. Kyllä me hyvin pärjäämme.

Tänään keskiviikkona 21. helmikuuta vietetään kansainvälistä äidinkielenpäivää. Äidinkielen päivällä juhlistetaan kielellistä monimuotoisuutta ja monikielistä opetusta sekä muistuttamaan äidinkielen tärkeästä roolista opetuksessa.