Pakokaasujen terveyshaitoista uutta tietoa – Sydänkohtaukset lisääntyvät selvästi, kun typen oksidit kohoavat äkisti

Sydänkohtausriski kaksinkertaistuu, jos typpidioksidin määrä nousee 20 mikrogrammaa kuutiometrissä vuorokauden aikana. Helsingissä vuorokausivaihtelu on tällä hetkellä jopa 80 mikrogrammaa.

Liikennepäästöt
pakoputkesta tulee savua
Emmi Tulokas / Lehtikuva

Typen oksideja päätyy kaupunkien hengitysilmaan ennen kaikkea liikenteestä. Niitä tuottavat varsinkin henkilöautojen dieselmoottorit. Haitallisin typen oksideista on typpidioksidi.

Aikaisemmin on tiedetty, että pitkä altistuminen korkeille pitoisuuksille lisää sydänkohtauksien määrää. Typen oksidien vaikutus terveyteen ja kuolleisuuteen on kuitenkin arvioitu pienemmäksi kuin pienhiukkasten vaikutus.

Saksalaisen Jenan yliopistosairaalan tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) uutta tietoa on, että pitkän altistumisen sijaan myös nopea ja hetkellinen typpidioksidimäärien nousu nostaa sydänkohtauksen riskiä.

Saksalaiset tutkivat vajaan 700 potilaan sydänkohtauksia vuosilta 2003 -2010. Potilaat olivat saaneet kohtauksensa 10 kilometrin säteellä Jenan sairaalasta.

Sydänkohtauksien ajankohtia verrattiin siihen, millaisia määriä typen oksideja, otsonia ja alle 10 mikrometrin hengitettäviä hiukkasia oli ilmansaasteiden mittausasemalla mitattu sydänoireiden alkaessa.

Tutkijat päätyivät tulokseen, että akuutti sydäntautiriski kaksinkertaistui, kun typpidioksidin määrä lisääntyi vuorokauden sisällä 20 mikrogrammalla kuutiometrissä.

Oikea tulos, mutta väärä tulkinta

THL:n ylilääkäri Raimo O. Salonen sanoo, että saksalaisten tutkimustulos on kiinnostava, mutta siinä on puutteensa. Salonen on toiminut 25 vuotta asiantuntijana ilmansaasteita koskevissa terveyskysymyksissä niin kotimaassa ja myös kansainvälisessä terveysjärjestö WHO:ssa.

Salosen mukaan typpidioksidi osoittaa suunnan, mutta hiukkaset saattavat sittenkin olla pelissä mukana.

– Monissa kaupungeissa ja esimerkiksi Helsingin Mäkelänkadulla parhaillaan mustahiilipitoisuus vaihtelee yhdenmukaisesti typpidioksidin kanssa. Mustahiili on polttomoottoripäästöjen hiukkanen. Nopea typpidioksidimuutos, ja odottamattoman voimakkaasti lisääntynyt sydänkohtausriski, ovatkin suurella todennäköisyydellä vain osittain peräisin typpidioksidin kaasuvaikutuksesta.

Salonen huomauttaa, että kyse on siis osittain samanaikaisesti muuttuvien polttoperäisten pienhiukkasten vaikutuksesta.

– Saksalaisessa tutkimuksessa ei mitattu mustan hiilen pitoisuutta, joten tutkimuksen tekijät eivät itse voineet havaita tätä asiaa.

Samaa mieltä on myös Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuspäällikkö Topi Rönkkö. Ajoneuvotekniikan vaikutusta päästöihin tutkiva Rönkkö on kysynyt Jenan tutkijoilta jo lisätietoja.

- Tästä tutkimuksesta ei voi sanoa, onko sydänkohtausriskin lisääntymisen taustalla typen oksidien päästöt vai hiukkaspäästöt. Joku siinä on. Mutta liikenteen päästöt ovat terveydelle vaarallisia, ovat ne sitten hiukkasia tai typen oksideja.

Suomalaiset löysivät pakokaasuista nanohiukkaset

Jenan tutkijoiden mukaan typen oksidien vuorokausivaihtelun muutokset vaikuttivat suoraan sydänkohtausriskiin, mutta otsoni ja alle 10 mikrometrin hiukkaset eivät vaikuttaneet.

Tampereen teknillisen yliopiston Topi Rönkkö muistuttaa, että tutkimusaineiston alkamisvuona 2003 ei vielä pienhiukkasia eli alle 2,5 mikrometrin kokoisia hiukkasia mitattu. Niiden vaikutus on siis selvittämättä.

Mutta ehkä pian myös todella pienten hiukkasten vaikutusta voidaan selvittää Suomessa.

– Meidän viime vuoden tärkein löytö oli, että liikenne on merkittävä 1-3 nanometrin kokoisten hiukkasten lähde. Se oli ensimäistä kertaa maailmassa, kun niitä 1-3 nanometrin kokoluokassa mitattiin.

Heinäkuussa julkaistun tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan löytyy näitä nanohiukkaisia tienvarsi- ja kaupunkiympäristössä myös Suomessa.

Teknisesti nanohiukkasten suodattaminen pakokaasuista on jopa helpompaa kuin isompien hiukkasten. Mutta nano ei tulee ainoastaan pakoputkesta, vaan myös esimerkiksi jarruista.

- Näin pienten hiukkasten terveysvaikutuksia ei kuitenkaan ole vielä tutkimusjulkaisuja, Rönkkö toteaa.

Pelottavilta nanohiukkaset kuitenkin kuulostavat. On epäilty, että ne saattavat päätyä aivoihin asti. Jonakin päivänä voi selvitä, mikä on nanohiukkasten yhteys muun muassa dementiaan.