Viro on unelmamaa yrittäjälle, sanoo Tallinnassa asuva suomalais-virolainen pariskunta

Kevyempi verotus, joustavampi työkulttuuri ja yleinen yrittäjämyönteisyys ovat syitä, joiden vuoksi Pekka ja Ingrid Eloranta eivät edes mieti muuttoa Virosta Suomeen.

Viro 100 -juhlavuosi
Peke ja Ingrid Eloranta
Stanislav Moshkov

TallinnaMiksi ihmeessä Viro? Miksei mieluummin Britannia, Saksa tai edes Ruotsi? Opiskelukaverit olivat ihmeissään, kun suomalainen Pekka Eloranta 1990-luvun lopulla parikymppisenä kauppatieteiden opiskelijana kiinnostui Virosta.

Joku rosoisessa, hiljattain itsenäisyytensä palauttaneessa maassa kiehtoi. Maa tuntui jännittävältä ja Eloranta näki siellä taloudellista potentiaalia.

Pari vuotta valmistumisensa jälkeen, vuonna 2000, hän muutti Tallinnaan suomalaisen leipomon talousjohtajaksi ja viihtyi. Silti hän ajatteli asuvansa maassa vain väliaikaisesti, ehkä vuoden tai pari.

Toisin kävi.

Eloranta avaa oven Tallinnan keskustassa sijaitsevan kivitalon ullakkokerrokseen remontoidussa asunnossa.

Paikalla on myös mainoselokuvatuottajana työskentelevä vaimo Ingrid Eloranta sekä pariskunnan 4-vuotias tytär Kira, joka on viettänyt päivän tanssileirillä. Siellä hänelle on maalattu kasvoihin hienot kissanviikset. Jaloissa pyörivät perheen Chapelle-koira ja harmaa kani, jonka Kira esittelee Pupuksi.

– Olen neli aastat vana, Kira ilmoittaa.

Peke ja Ingrid Eloranta
Stanislav Moshkov

Neljävuotias puhuu kahta kieltä, mutta viro on kielistä vahvempi.

Tässä asunnossa Elorannat viettävät ainoastaan talvet. Kesäisin he asuvat Saarenmaan kupeessa pienellä Muhun saarella, jossa heillä on ravintola, viinitila ja majatalo.

– Nyt kun olen asunut Virossa melkein kaksikymmentä vuotta ja minulla on täällä perhe, työt ja parituhatta viiniköynnöstä istutettuna Muhun multaan, voin jo sanoa, että juureni ovat aika syvällä Viron maaperässä, Pekka Eloranta sanoo.

– Ihan konkreettisestikin.

Vanha perheyritys sai uuden elämän

Pekka Eloranta ei ehkä olisi nyt tässä, ellei hän olisi törmännyt sattumalta 100-vuotiaaseen entiseen viininvalmistajaan Dimitri Matieseniin kesällä 2008 Tallinnan Toompean mäellä .

Matiesen oli joutunut pakenemaan toisen maailmansodan aikana Saksan armeijaa Virosta Ruotsiin. Mies tuli juhlimaan satavuotisjuhliaan entiseen kotimaahansa.

Matiesen kertoi Pekka Elorannalle perheyrityksestä, jonka oli joutunut jättämään taakseen paetessaan Virosta: Luscher & Matiesen -viiniyhtiöstä.

– Kuuntelin sitä kertomusta ja moni asia tuntui loksahtavan silloin paikoilleen. Tunsin, että tässä on elämäntehtäväni, Pekka Eloranta sanoo.

Pekka Eloranta
Stanislav Moshkov

Eloranta perusti Luscher & Matiesenin uudelleen vuonna 2009. Samana vuonna Dimitri Matiesen kuoli, mutta ehti ennen kuolemaansa kuulla, että vanha perheyritys on taas toiminnassa.

Ingridin Pekka tapasi vuonna 2010 tallinnalaisella rock-klubilla. Muutama viikko ensitapaamisen jälkeen Ingrid kysyi Pekalta, haluaisiko tämä lähteä käymään Muhulla, jossa hänen perheellään on kesäpaikka ja kesäisin toimiva pieni majatalo.

– Olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät Muhulla ja halusin selvittää, mitä mieltä Peke on paikasta, Ingrid Eloranta kertoo.

– En olisi voinut kuvitella aloittavani vakavaa seurustelua miehen kanssa, joka ei viihdy siellä.

Pekka ihastui paikkaan, ja siitä tuli vähitellen osa Luscher & Matiesenin tarinaa. Ensimmäiset viiniköynnökset tilalle istutettiin 2012 ja ensimmäiset viinit Muhun rypäleistä tehtiin vuonna 2016.

Talvisin Pekka pyörittää Tallinnan vanhassa kaupungissa Toompean mäellä sijaitsevaa Viron viini- ja juomakulttuurimuseota. Museo on samassa rakennuksessa, jossa Luscher & Matiesenin viini- ja mehutehdas toimi 1920- ja 1930-luvuilla.

Pekka ei ole Elorannan perheen ainoa yrittäjä. Ingrid on osakkaana mainostuotantoyhtiö Cuba Filmsissä, joka tekee mainosfilmejä isoille asiakkaille kuten Ikealle, Fazerille ja Lidlille.

Molempien työpäivät venyvät helposti pitkiksi ja matkoja kertyy vuodessa paljon.

Yrittäjyys on silti kummankin intohimo.

Virossa verottaja on yrittäjän yhteistyökumppani

Byrokratiaa ja lakipykäliä. Siltä näyttää suomalainen liiketoiminta Elorantojen silmin. Virossa yrittäjyys on heidän mielestään tehty helpoksi ja siihen kannustetaan.

– Kun juttelen suomalaisten yrittäjäkavereiden kanssa, maiden välillä tuntuu olevan hirvittävän suuri ero, Pekka Eloranta sanoo.

Hänestä suomalaisvirastot vaikuttavat käytännöissään todella jäykiltä, kun taas Virossa verovirkailijat ja kaupunkien virkamiehet ovat joustavia ja luovia, ja ratkaisuja pyritään etsimään yhdessä yrittäjän kanssa.

Kerran Pekka Eloranta alkoi kiitellä puhelimessa verottajan poikkeuksellisen avuliasta ja hyvää palvelua. Verovirkailija puhelimen toisessa päässä oli ihmeissään.

– Hän huudahti, että totta kai me autamme sinua, mehän olemme yhteistyökumppaneita!

Elorantaa viehättää Virossa myös yleinen ”tekemisen meininki”: se, että asiat etenevät ripeällä aikataululla ja yllättäviinkin tilanteisiin sopeudutaan nopeasti.

Juuri myönteinen yritysilmapiiri, kevyempi verotus ja joustava työkulttuuri ovat syitä, jotka vetävät suomalaisia yrittäjiä Viroon.

Suomen suurlähetystön tietojen mukaan Virossa toimii tällä hetkellä noin 6 000 yritystä, joissa on mukana suomalaista pääomaa. Sataprosenttisesti suomalaisten omistuksessa on niistä noin 4 000. Määrä kasvaa suunnilleen kahdellasadalla yrityksellä vuosittain.

Tarkka yritysten tilastoiminen on kuitenkin mahdotonta eikä luvuissa ole mukana Pekka Elorannan kaltaisten virolaistuneiden suomalaisten perustamia virolaisyrityksiä.

On myös hyvä muistaa, että moni yritys toimii samanaikaisesti Suomenlahden molemmin puolin. On yleisempää, että suomalaisyritys laajentaa toimintaansa Viroon kuin se, että se siirtyisi sinne kokonaan.

Ingrid Eloranta
Stanislav Moshkov

Digitalisaation luvattu maa

Viron kehitys on ollut Pekka Elorannan mukaan päätähuimaava niiden parinkymmenen vuoden aikana, jotka hän on asunut maassa.

– Yhdessä vaiheessa riitti, että oli täältä poissa viikon tai kaksi, niin tutulle kadulle oli jo noussut siinä ajassa uusi pilvenpiirtäjä, hän sanoo.

Myös 33-vuotias Ingrid Eloranta on kiinnittänyt huomiota maan nopeaan muutokseen.

– Kuulun niin sanottuun vapauden lapsien sukupolveen, eli en muista paljonkaan Neuvostoliiton ajasta, Tallinnassa syntynyt ja kasvanut Ingrid sanoo.

– Mutta kyllä Virosta on tullut minun elinaikanani koko ajan parempi paikka elää. Ihmiset ja yhteiskunta ovat muuttuneet avoimemmiksi, ihmisten itsetunto on parantunut ja luovuutta on tullut lisää.

Suhde suomalaisiin muuttunut tasavertaisemmaksi

Kansallisen itsetunnon kasvu näkyy Elorantojen mukaan esimerkiksi siinä, miten virolaiset suhtautuvat suomalaisiin.

– Vielä kymmenen vuotta sitten täällä puhuttiin, että ulkomailla on kaikki paremmin ja että Suomi on parempi maa kuin Viro. Nykyään kateuteen tai alemmuudentunteeseen ei enää törmää.

Suomalaisetkin suhtautuvat heidän mielestään nykyään virolaisiin tasavertaisemmin kuin ennen. Viinaturistien sikailu Tallinnassa on vähentynyt sitä mukaa kun Viron hinnat ovat nousseet.

– Enää täällä ei näe kännisiä suomalaisia konttaamassa Viru-kadulla tai levittelemässä ylimielisesti setelitukkoja ravintoloissa, Pekka Eloranta sanoo.

Asetelma on kääntynyt sellaiseksi, että Suomi voisi ottaa monessa asiassa mallia Virosta. Pekka Elorannan mielestä Viro on kiilannut Suomen ohi paitsi yrittäjien tukemisessa myös teknologisessa kehityksessä.

Esimerkiksi hän ottaa Viron sähköisen henkilökortin, jolla voi muun muassa äänestää etänä ja allekirjoittaa dokumentteja sähköisesti.

– Suomi kuvittelee olevansa digitalisaation edelläkävijä, kun siellä on pankkipalvelut ja muut. Silti sellainen yksinkertainen asia kuin digitaalinen allekirjoitus, joka on täällä ollut jo kymmenen vuotta arkipäivää, ei ole Suomessa vielä tuttu asia juuri kellekään.

Peke ja Ingrid Eloranta
Stanislav Moshkov

Yrittäjä haaveilee vapaa-ajasta

– Kira, rahulikult (Kira, otapa rauhallisesti) Pekka sanoo Kiralle, joka alkaa pikkuhiljaa käydä levottomaksi. Päivä on ollut pitkä.

Pekka Eloranta pyrkii puhumaan tyttärelle suomea, mutta välillä siitä tulee lipsuttua – viro kun on nykyisin hänen vahvempi kielensä, se, jolla hän näkee unia.

– Pekan vanhemmat käyvät onneksi Tallinnassa aika usein ja Kira pääsee puhumaan suomea heidän kanssaan, Ingrid sanoo.

– Olisi kiva ehtiä käydä Suomessa enemmän, mutta ei meillä tässä elämäntilanteessa ole aikaa. Yrittäjän arki on niin hektistä, hän harmittelee.

Haastattelua seuraavana aamuna Ingrid on lähdössä kello 7.30 lähtevällä lautalla Suomeen – tällä kertaa ei kuitenkaan työmatkalle vaan työporukan virkistysreissulle Himokselle.

Lauantaina vietettävää Viron satavuotispäivääkään perhe ei ehdi juhlistaa yhdessä, koska Pekka tekee töitä: hän isännöi asiakkaidensa juhlaillallista.

– Ehkä nostamme myöhäisillasta kuitenkin vielä kotona lasilliset Virolle.

Ainoa asia, josta perhe tällä hetkellä varsinaisesti haaveilee, on aika.

– Että olisi enemmän aikaa perheelle, parisuhteelle ja itselle, Ingrid sanoo.

Pekka ajattelee samoin.

– Tässä on tullut tehtyä jo kaikenlaista ja toteutettua monia haaveita. Nyt olisi mahtavaa, että voisin viettää enemmän aikaa perheen kanssa.

Juttua varten on haastateltu Suomen Tallinnan-suurlähetystön talousneuvojaa Hannu Arhinmäkeä.