Kärsitkö pitkään jatkuneesta selkäkivusta? – Syynä pitkittymiseen voi olla pelko, uskomukset, uniongelmat tai jopa työttömyys

Alaselkäkivun hoitoon kokeillaan Suomessa uutta hoitomallia.

selkäkipu
mies pitelee selkäänsä
AOP

Mikkeliläinen Terttu Ruskela on kärsinyt alaselkäkivuista vuosia. Viimeisimmäksi iskias on vihoitellut. Selkä määrittelee elämää niin paljon, että Ruskela on Mikkelin Selkäyhdistyksen aktiivijäsen.

Alaselkäkivut ovat kaikkialla maailmassa suurin syy ihmisen toimintakyvyn heikkenemiseen tai rajoittumiseen.

– Se on sellaista kivunhallintaa. Yritän keksiä kaikkea, että unohtaisin kivun, Ruskela sanoo.

Kivun unohtaminen saattaakin olla selkävaivoissa tärkeämpää kuin äkkiseltään voisi kuvitellakaan. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on tehty tutkimuksia, joissa on todettu, että psykososiaalisilla tekijöillä on suuri merkitys alaselkävaivojen pitkittymisessä. Psykososiaalisia riskitekijöitä ovat muun muassa uniongelmat, stressi, masennus, uskomus pitkään jatkuvasta kivusta, työttömyys ja alhainen sosiaaliluokka.

Klassisimpia psykososiaalisia kivun pitkittäjiä ovat pelot ja väärät uskomukset. Noidankehä etenee esimerkiksi näin: Ensin ihminen alkaa kärsiä alaselkäkivusta jonkin fyysisen rasituksen seurauksena. Sitten hän alkaa pelkäämään kipua, koska on kuullut tuttavapiiriltään, että selkäkivut ovat hirveitä. Sen seurauksena hän suojaa selkäänsä ja välttelee tiettyjä asentoja tai liikkeitä.

– Yleensä tällaiseen tilanteeseen liittyy lihasjännitys, joka ylläpitää ja pitkittää kipua. Se myös voimistaa ja herkistää kipujärjestelmää. Sitten kipu aiheuttaa unettomuutta, ja tiedetään, että väsyneenä kivut tuntuvat voimakkaammin. Unettomuus lisää myös alakuloa ja silloin noidankehä on valmis, yleislääketieteen erikoislääkäri ja tutkija Anna-Sofia Simula sanoo.

Uusi hoitomalli kartoittaa riskit kivun pitkittymiseen

Simula tekee väitöstutkimusta uudenlaisesta alaselkäkipujen hoitomallista, jota ei ole kokeiltu vielä Suomessa. Psykososiaalisten riskitekijöiden vaikutus selkäkipujen pitkittymisessä on tiedetty jo kauan, mutta tietoa ole osattu hyödyntää systemaattisesti kivun hoidossa.

Hoitomallissa alaselkäkivusta kärsivät potilaat jaotellaan kolmeen riskiryhmään kivun pitkittymisen suhteen. Jaottelu perustuu Britanniassa kehitettyyn selkäkyselyyn, jonka avulla psykososiaaliset riskitekijät voidaan helposti tunnistaa käytännön potilastyössä ja hoitoa voidaan suunnitella sen mukaan.

Potilaat jaetaan korkean riskin, kohtalaisen riskin ja matalan riskin ryhmiin. Matalan riskin ryhmälle riittää hoidoksi pelkkä ohjaus ja neuvonta. Kohtalaisen riskin potilaat tarvitsevat fysioterapiaa. Korkean riskin potilaiden fysioterapiassa täytyy ottaa vahvasti psykososiaaliset tekijät huomioon.

– Luokittelu on karkea, mutta se auttaa ammattilaista huomioimaan yksittäisen potilaan psykososiaalisia tekijöitä, joita voivat muuten jäädä vaille huomiota tai niitä voi olla vaikea tunnistaa, Simula sanoo.

Kokemukset riskiluokittelusta ovat olleet hyviä Britanniassa. Hoito on ollut tehokkaampaa kuin tavanomainen hoito. Suomessa Simulan väitöstutkimuksessa riskiluokittelun lisäksi muun muassa lisätään moniammatillista yhteistyötä, koulutetaan laajasti ammattilaisia ja otetaan käyttöön uusi potilasopas.

Alaselkäkivun syy jää lähes aina selviämättä

Mikkelin Selkäyhdistyksen Terttu Ruskelan alaselkäkipuun ei tiedetä mitään tarkkaa, yksittäistä syytä. Samoin on suurimman osan alaselkäkipujen laita, 90 prosenttia kipujen syistä jää hämärän peittoon, vaikka niitä tutkittaisiin kuinka.

– Monilla ammattilaisilla ja maallikoilla on sellainen käsitys, että kuvantamisella voitaisiin löytää alaselkäkivun syy. Se on kuitenkin äärimmäisen harvinaista siitä huolimatta, että meillä on erittäin tarkkoja kuvantamiskeinoja, Simula sanoo.

Esimerkiksi 40-vuotiaista yli puolella löytyy selkärangasta kulumamuutoksia, vaikka he ovat täysin oireettomia. Perusteeton kuvantaminen varhaisessa vaiheessa voi jopa haitata vaivasta paranemista, ja se maksaa paljon.

– Enemmänkin voitaisiin puhua selkäkivusta oireena, kuten puhutaan päänsärystä tai huimausoireesta, jolloin ei tarkoiteta mitään yksittäistä sairautta.

Ruskelalla selkäkipu pahenee yleensä asteittain niin, ettei hän edes aluksi huomaa oireita. Yhtä-äkkiä kipu iskee niin voimakkaana, että seisominen sattuu, eikä istuminenkaan onnistu. Jalat voivat puutua.

Ruskela käy fysioterapiassa. Hoidot ovat vasta alussa, mutta hän jo on saanut muun muassa lihaskalvohierontaa ja hänen liikeratojaan on kartoitettu.

– Siitä on ollut todella paljon apua, Ruskela sanoo.

Oman riskiryhmänsä voi selvittää netissä

Tulevaisuudessa voi olla mahdollista, että Ruskelan fysioterapiassa pohditaan hänen elämäänsä ja ajatuksiaan liikkumisesta laajemminkin. Lääkäri Anna-Sofia Simulan väitöstutkimuksessa ryhdytään jalkauttamaan psykososiaalisia riskitekijöitä kartoittavaa hoitomallia perusterveydenhoitoon Etelä-Savon alueella. Ammattilaiset, kuten fysioterapeutit saavat koulutusta siihen, miten esimerkiksi pelot ja väärät uskomukset voidaan huomioida hoidossa.

Tärkeintä on, että hoito on yksilöllistä.

– Pyritään pääsemään jyvälle siitä, mitä potilas pelkää ja suojaa. Ja myös mikä hänen oma tavoitteensa on. Jos potilas haluaa vaikka päästä pelaamaan tennistä, niin liikkeet pitäisi suunnata siihen, että se on mahdollista, Simula sanoo.

Tarkoituksena on, että potilaiden jaottelusta kolmeen riskiryhmään tulisi automaatio. Riskiryhmiin jaottelu tapahtuu yhdeksänkohtaisen selkäkyselyn perusteella, jonka jokainen alaselkäkipupotilas täyttää. Kuka tahansa voi käydä tekemässä kyselyn Selkäkanavan nettisivuilla. (siirryt toiseen palveluun)

Ruskela ei ole miettinyt voisivatko hänen alaselkävaivansa olla pitkäaikaisia jostakin muusta kuin fyysisestä syystä. Hän pitää ajatusta kuitenkin mielenkiintoisena.

– Voi pitää ihan hyvin paikkaansa minunkin kohdallani. Olen ollut varhaisella työeläkkeellä jo tuolta 2002 luvulta lähtien. Työkiireiden aiheuttamaa stressiä ei enää ole, mutta sieltähän on saattanut jäädä pohjalle jotakin, joka kipuihinkin voisi vaikuttaa.

Simulan tutkimuksen ensimmäisiä tuloksia saadaan tämän vuoden lopulla. Tutkimus toteutetaan Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Rovaniemen alueella.