Berliinin elokuvajuhlilla murretaan ennakkoluuloa, jonka mukaan suomalainen tv-draama on synkkää: "En odottanut tällaista huumoria"

Räväköistä uusista komediasarjoista toivotaan kotimaisen tv-draaman vientivalttia.

komedia
Kuvassa Dragonslayer666 (Samuel Kujala).
Dragonslayer666 (Samuel Kujala)Jami Nurminen / Yle Kuvapalvelu

Äiti raahaa kiljuvaa nörttiä, joka roikkuu kiinni tietokoneessa. Pian kone lentää komeassa kaaressa ja leviää palasiksi asfaltille.

Hebbel am Ufer -teatterin yleisö pidättelee naurua. Sarjan nuorelle päähenkilölle kyse on niin vakavasta asiasta, ettei nauraminen tunnu ihan sopivalta.

Berliinin elokuvajuhlien Talents-sarjassa päivitetään ennakkoluuloa, jonka mukaan suomalainen tv-draama olisi hidasta ja synkkää. Nörtti: DragonSlayer 666 ja Donna -sarjojen tekijät on kutsuttu kertomaan maailmalla huomiota herättäneistä sarjoistaan.

– Pelaajat samastuvat henkilöön, joka ei osaa näyttää tunteitaan, mutta oppii sen tarinan edetessä, Nörtti-hahmon luoja ja sarjan käsikirjoittaja Aleksi Delikouras kertoo.

E-urheilua ja sokeaa rakkautta

DragonSlayer666:ksi itseään kutsuva pelaajanörtti on Delikourasin vuonna 2007 luoma YouTube-hahmo. Suosituista videoista syntyi kirjasarja, joka tavoitti kustantajien epätoivoisesti tavoitteleman yleisön eli nuoret pelaajat.

Kirjojen pohjalta syntyi puolestaan tv-sarja, joka ilmestyi viime lokakuussa Yle Areenaan.

– Tällainen huumori toimii, kun siinä ei naureta ollenkaan sille hahmolle. Emme naura nörteille, että ne ovat sellaisia kyttyräselkäisiä hikikomoreita, vaan kunnioitamme hahmon unelmia ja tavoitteita, Delikouras selittää.

Myös toinen Berliinissä esitelty suomalaissarja on löytänyt yleisönsä. Heikki Kujanpään ja Mikko Reitalan luoma Donna kertoo sokean nuoren naisen rakkauden kaipuusta ja siitä aiheutuvista toilailuista.

– Ehkä me ollaan jotenkin onnistuttu tässä keski-ikäisinä miehinä, kun Facebookin Naistenhuone-ryhmässä on sarjaa suositeltu, käsikirjoittaja-ohjaaja Kujanpää toteaa vaatimattomasti.

kaksi naista pöydän ääressä
Marianne (Sari Siikander), Donna (Alina Tomnikov) ja ihmeöljy.Yle Kuvapalvelu

Donna on riemukas esimerkki siitä, mitä hyvä käsikirjoitus ja rooliinsa täysillä menevä näyttelijä (tässä tapauksessa Alina Tomnikova) voivat saada aikaan. Sokean päähenkilön kautta siinä on myös uusi ulottuvuus, joka kiinnosti myös elokuvajuhlien yleisöä.

– En ole koskaan ennen nähnyt sokeasta naisesta kertovaa tv-sarjaa. Se sai minut kiinnostumaan, ja nyt vähän harmittaa, ettei sarja ole vielä nähtävissä täällä, sanoo saksalainen Sarah van den Hoogen.

Uusia viisauksia

Yhdessä Donnan jaksossa sarjan nimihenkilö tutustuu turvapaikanhakijoihin, joille on järjestetty aktiviteettina sinivalkoisten Suomi 100 -villasukkien neulomista. Yhteen neuleeseen on kuitenkin eksynyt myös punaista lankaa.

– Voi ei! Mistä sinä tuon värin sait? Sehän on ihan väärä, ohjaaja taivastelee.

– Aloitin tämän tekemisen Norjassa ennen kuin minut heitettiin ulos sieltä, turvapaikanhakija vastaa.

Tv- ja elokuva-alalla hoetaan vanhaa viisautta, jonka mukaan huumori on niin paikallista, että sitä on vaikea viedä toisiin maihin ja kulttuureihin.

Donnan ja Nörtin kohdalla tuo viisaus tuntuu paitsi vanhalta, myös vanhentuneelta. Ylen sarjoja maailmalle kauppaavan Yle Sales -osaston mukaan sarjojen perään on kyselty jo joka puolelta maailmaa. Erityisen kovaa kiinnostus on ollut Saksassa, Ranskassa ja Benelux-maissa.

Pikainen kyselykierros sarjoista kohtauksia nähneen festivaaliyleisön joukossa tukee väitettä.

– En odottanut tällaista huumoria, mutta nämä olivat mahtavia. Sarjat olivat hyvin suorasukaisia, ne kävivät päälle eivätkä himmailleet, sanoo costaricalainen festivaalikävijä Camilo Porras Sandova.

– Näkemäni perusteella toivon, että nämä saadaan käännettynä saksaksi tai vähintäänkin teksteillä, saksalainen Aris Patschurek intoilee.

Ihan yllätyksenä ei suomalaisen tv-komedian menestys tule. Ennen Nörttiä ja Donnaa maailmalla on katsottu esimerkiksi *Teemu Nikin *#lovemilla ja Sekasin -sarjoja.

Myös suomalainen huumorintaju tunnetaan laajalti.

– Tuntemani suomalaiset ovat räväköitä ja voimakastahtoisia, joten osasin odottaa hyvää huumoria ja vahvoja mielipiteitä. Silti sarjat ylittivät odotukseni, sanoo Berliinissä asuva yhdysvaltalainen Talitha Kay.

Komedian kuninkaat ja perilliset

Euroopan parhaita naurattajia etsittäessä yksi on ylivoimainen ykkönen. Vain britit ovat osanneet tehtailla toinen toisensa jälkeen uusia komediasarjoja, jotka naurattavat kaikkialla.

Saarivaltion ylivaltaa todistavat myös parhaiden eurooppalaisten tv-tuotantojen Kultainen ruusu -palkinnot. Viimeisten viiden vuoden aikana brittisarjat ovat voittaneet komedia- ja sitcom-sarjoissa kahdeksan palkintoa kymmenestä.

Kahtena viime vuonna finaaliin asti on yltänyt myös suomalaissarja: ensin Siskonpeti ja sitten Luottomies.

Donnan ja Nörtin perusteella yksi tärkeä tekijä maailmalla on se, että uusissa sarjoissa on kaikenlaisia henkilöitä.

– Kun sarjassa on kreikkalainen hahmo, tyttöpelaaja, ranskaa puhuva tyttöpelaaja ja erinäköisiä ihmisiä, niin ehkä jopa kiinalainen katsoja, jonka mielestä kaikki suomalaiset näyttävät aika lailla samalta, voi erottaa eri hahmot keskenään, Nörtti-sarjan tuottaja Max Malka sanoo.

Kumpikin sarja onnistuu myös komedian perussäännöissä, jotka kovin monesta tuotannosta jäävät uupumaan.

– Täytyy uskaltaa liioitella. Täytyy olla poliittisesti epäkorrekti. Ei saa olla mitään tabuja, Donnan ohjaaja-käsikirjoittaja Heikki Kujanpää luettelee.

Sarjan toinen käsikirjoittaja Mikko Reitala muistuttaa, että seksuaalisesti aktiivinen nuori ja näkövammainen naispäähenkilö ei ole kaikkialla mikään itsestäänselvyys.

– Meillä Pohjoismaissa se ei ole mikään iso juttu, mutta monissa muissa kulttuureissa se on tabu. Mitä kauemmas mennään, niin sitä enemmän se voi herättää kiinnostusta.

Nörtti: DragonSlayer 666 ja Donna ovat kumpikin katsottavissa Yle Areenassa.