Sademetsästä löytyi uusi kieli – omistamiselle ei ole sanoja, jakamiselle monta

Metsästäjä-keräilijäkansan rauhanomainen ja tasa-arvoinen elämäntapa heijastuu myös heidän kielessään.

kielet
Joukko naisia ja lapsia hiekalla puun alla, pieniä puutaloja ja sademetsää.
Kyläläisiä juttelemassa jedekin kielellä.Niclas Burenhult / Lundin yliopisto

Maailmassa puhuttujen lähes seitsemän tuhannen kielen joukkoon on löytynyt Kaakkois-Aasiasta aiemmin tuntematon kieli. Yllättävän löydön tekivät ruotsalaisen Lundin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkijat kerätessään kielitieteellistä aineistoa Malaijin niemimaan pohjoisosissa.

Yksi heidän tutkimistaan kielistä oli jahai, jonka poikkeuksellisesta hajusanastosta uutisoitiin aiemmin tänä vuonna. Tehdessään haastatteluja eräässä kylässä tutkijat tajusivat, että iso osa asukkaista ei puhunutkaan jahaita.

Kylä oli antropologeille vanhastaan tuttu, mutta he eivät olleet esittäneet samanlaisia kysymyksiä kuin lingvistit.

Erilaisuutta ei ole vain sanoissa, vaan myös äänteissä ja kielioppirakenteissa, kertoo kielitutkimusta johtanut Joanne Yager. Osa sanoista viittaa sukulaisuuteen kaukana toisaalla Malaijin niemimaalla ja Etelä-Thaimaassa puhuttujen kielten kanssa, Yager sanoo.

Ei sanaa ostamiselle tai varastamiselle

Puhujilla itsellään ei ole kielelleen yhtä ainoaa nimeä. Tutkijat valitsivat heidän käyttämiensä nimien joukosta jedekin.

Jedekin puhujat eivät enää vaihda asuinsijoja kuten ennen, mutta he ovat edelleen metsästäjä-keräilijöitä. Kieli heijastaa heidän elämäntapaansa, jossa ihmisillä ei ole erikoistuneita tehtäviä tai ammatteja, vaan kaikki tekevät kaikkea.

Sukupuolet ovat tasa-arvoisempia kuin läntisissä yhteiskunnissa, lapsia kannustetaan olemaan kilpailematta, ja väkivallanteot ovat erittäin harvinaisia.

Ihminen voi olla niin monella tavalla.

Niclas Burenhult

Yhteisön elämäntyyli heijastuu heidän kielessään. Sellaisia verbejä kuin "omistaa", "varastaa", "lainata", "ostaa" tai "myydä" ei ole, mutta vaihtamiselle ja jakamiselle on rikas sanasto.

– Ihminen voi olla niin monella tavalla. Aivan liian usein pidämme omaa modernia ja ennen muuta kaupungistunutta elämäntapaamme mittatikkuna sille, mitä ihmisyys on, sanoo lingvistiikan apulaisprofessori Niclas Burenhult, joka on ollut vuosia mukana Malaijin kielitutkimuksissa.

Hänen mukaansa meillä länsimaalaisilla on paljon opittavaa myös itsestämme sellaisilta kulttuureilta, joiden kieliä ei ole tutkittu ja dokumentoitu.

Lundin yliopiston tutkimus on julkaistu Linguistic Typology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Puolet maailman kielistä katoamassa

Vaikka jedekiä puhuu vain 280 ihmistä, kieli on silti voimissaan.

– Se on aina ollut pieni kieli, koska sitä puhuneet ihmisryhmät ovat olleet pieniä ja liikkuvaisia. Lapset oppivat sitä edelleen, mikä antaa erinomaisesti toivoa sen säilymisestä, sanoo Yager.

Muita kieliä maailmasta katoaa ennennäkemätöntä vauhtia. Asiantuntijoiden mukaan puolet kielistä on niin uhanalaisia, että niiden lasketaan katoavan tällä vuosisadalla.

Kieliä on kautta aikain joutunut vaaraan ja kadonnut valtapoliittisista syistä, kun vähemmistöjä on alistettu viemällä kielen antama identiteetti. Myös taloudelliset syyt ajavat pienten kielten puhujia vaihtamaan oma kielensä suurempaan.

Euroopassa uhanalaisia kieliä on yli 200. Joukossa ovat kaikki yhdeksän saamen kieltä. Neljällä, muun muassa uumajan- ja piitimensaamella, on enää muutamia puhujia.

YK:n tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon sivulla (siirryt toiseen palveluun) on kartta vaarantuneista kielistä.

Suojelua biologien tapaan?

Kanadalainen McGillin yliopisto (siirryt toiseen palveluun) ehdotti viimevuotisessa tutkimuksessa kielten pelastamiseksi samanlaisia tapoja kuin luonnonsuojelussa.

Biologit laativat lajeista sukupuita sen määrittelemiseksi, miten ainutlaatuisia lajit ovat. Isot, huolellisesti laaditut sukupuut ovat auttaneet kohdentamaan luonnon monimuotoisuuden suojelua sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan, sanoo biologian apulaisprofessori Jonathan Davies.

– Kielikuolemien nopeutuminen ja rajalliset resurssit tarkoittavat, että kieltenkin suojelussa kohdentaminen on harkittava tarkkaan, sanoo McGillin tutkimukseen osallistunut Max Farrell.

Mitä yksittäisempi oksa kielten sukupuussa, sitä ainutlaatuisempaa tietoa kielen mukana menetettäisiin, Farrell täsmentää.

Korjattu 27.2. klo 13.30: McGillin yliopisto on kanadalainen, ei yhdysvaltalainen