Tavoitteena olympiakulta: Suomen kokkimaajoukkueen jäsenet uhraavat jopa kahdeksan päivää kuukaudessa treeneihin palkatta

Uralla eteneminen, ammatillinen kehittyminen ja se, että joukkueessa on niin hauskaa, ovat syitä täysimittaiselle panostukselle kokkikisoihin.

ruoanvalmistus
Suomen kokkimaajoukkueen jäsenet Kari Julin ja Mattias Åhman.
Suomen kokkimaajoukkueeseen osallistuminen tarkoittaa vähintään neljän vuoden palkatonta kaiken vapaa-ajan uhrausta suomalaisen keittiötaidon puolesta. Toisaalta se on mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen ja ponnahduslauta uralla. Kuvassa joukkueen jäsenet Kari Julin ja Mattias Åhman.Kari Ahotupa / Yle

Suomen kokkimaajoukkueella on tavoitteenaan kokkauksen olympialaisissa Saksan Stuttgartissa helmikuussa 2020 vain yksi asia: kultamitali.

– Hävisimme 2016 ykkössijan harmittavasti 0,6 pisteellä Singaporelle. Hopeaa tuli, mutta nyt se mennään kirkastamaan, sanoo joukkueenjohtaja Kristian Vuojärvi.

Sitä ennen maajoukkueella on välitavoitteenaan tämän vuoden marraskuussa Luxemburgissa järjestettävät MM-kisat. Edelliskerralla joukkue oli kokonaiskisassa yhdeksäs, nyt Vuojärvi haluaa saada vähintään pronssia. Maajoukkueen toiminnanjohtaja Tapio Laine asettelee sanansa hieman varovaisemmin lupailemalla sijoituksia 4. tai 5., mutta hänenkin mielestään kahden vuoden päästä olympialaisista olisi kaikki mahdollisuudet voittaa kultaa.

Henkilökohtaisia uhrauksia eri syistä

Kokkauksen MM-kisoihin ja olympialaisiin osallistuu 25–30 eri kansallisuutta. Mitalisijat vaativat joukkueen jäseniltä melkoisia henkilökohtaisia uhrauksia.

Suomen joukkueen jäsenet ovat kaikki ammatissa toimivia kokkeja tai keittiömestareita. Heidät on valittu maajoukkueeseen vapaaehtoispohjalta, eli osallistumisesta ei saa palkkaa. Silti heidän on sitouduttava joukkueeseen niin intensiivisesti, että muuta vapaa-aikaa tuskin jää. Ja kun joukkueeseen tulee valituksi, on tarkoitus jaksaa mukana ainakin yksi olympiadi eli nelisen vuotta.

Suomen kokkimaajoukkue uusissa tiloissaan Helsingin Laajasalossa.
Tämä joukkue harjoittelee yhdessä jopa kahdeksan vuorokautta kuukaudessa saadakseen kultaa kokkiolympialaisissa.Kari Ahotupa / Yle

Arvokisojen alla maajoukkue harjoittelee yhdessä jopa kahdeksana vuorokautena kuukaudessa. Treenipäivälle kertyy mittaa enimmillään jopa 16 tuntia.

Miksi sitten kukaan haluaa uhrata kaiken vapaa-aikansa kokkimaajoukkueelle? Syitä on monia.

Tamperelainen joukkueenjohtaja Kristian Vuojärvi pyörittää työkseen kokkikoulua Helsingin ydinkeskustassa. Hän oli mukana jo edellisessä joukkueessa.

– Kai tässä jotain hulluutta on mukana. No ei, kyllä kunnianhimo ja voittamisen halu ovat olleet kovia jo pikkupojasta, ja halu olla osa Suomen kokkimaajoukkuetta. Olen ylpeä siitä, että saan viedä suomalaista ruokakulttuuria maailmalle.

Maajoukkueen kapteeni, porvoolainen Niko Lehto sanoo, että tärkein syy mukana oloon useimmilla on halu kehittyä ammatillisesti.

– Täällä me pystymme treenaamaan asioita, joita emme pysty harjoittelemaan päivittäisessä työssämme. Pystymme hiomaan tekniikoita ja raaka-aineita paljon pidemmälle kuin ravintolamaailmassa pystymme. Tietysti tämä on myös ponnahduslauta eteenpäin eli yritämme samalla rakentaa omaa uraamme.

Suomen kokkimaajoukkueen kapteeni Niko Lehto.
Suomen kokkimaajoukkueen kapteeni Niko Lehto sanoo, että maajoukkueessa pystyy kehittämään itseään pidemmälle kuin ravintolamaailmassa.Kari Ahotupa / Yle

Raaseporilaisella Samuel Mikanderilla on siviilissä peräti kaksi ravintolaa, toinen Karjaalla ja toinen Tammisaaressa. Yrittäjän kiireistä huolimatta hän on mukana jo toista kertaa maajoukkueessa.

– Tämä on minun intohimoni ja se, mitä minä olen. Tämä on yksinkertaisesti loistavaa. Me teemme kaikki parhaamme, että voitamme kultaa.

Alun perin Vaasasta ja nykyisin Helsingistä kotoisin oleva Mattias Åhman on hallitseva Vuoden Kokki. (siirryt toiseen palveluun)

– Tämä on todella hauskaa ja opettavaista saada kehittyä. Vähän erilaista kuin ravintolan keittiössä seisoskelu.

Yhteishenki ratkaisee menestyksen

Joukkue on juuri saanut käyttöönsä uudet treenitilat meren rannalta Helsingin Laajasalosta. Paitsi että paikalla on hyvät keittiöt myös majoitustiloihin on saatu kohennusta.

Suomen kokkimaajoukkueen uusien treenitilojen avajaisissa maajoukkueen jäsen Pinja Paakkonen, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sekä maajoukkueen toiminnanjohtaja Tapio Laine.
Kokkimaajoukkueelle on avattu uudet tilat meren rannalta Helsingistä. Vihkiäisnauhaa leikkaamassa maajoukkueen jäsen Pinja Paakkonen, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sekä maajoukkueen toiminnanjohtaja Tapio Laine.Kari Ahotupa / Yle

Maajoukkueen menestymisen kannalta on elintärkeää hitsata joukkueen yhteishenki saumattomaksi. Kapteeni Niko Lehto sanoo, että sitä varten joukkueen jäsenten on vietettävä paljon aikaa yhdessä leiriolosuhteissa ja opittava tuntemaan toisensa.

– Pitää voida miettiä vähän muutakin kuin pelkkää ruoanlaittoa. Pitää saada puhua toisillemme ihan henkilöinä.

Pohjolan ruoanlaittotaito korkeassa kurssissa

Pohjoismainen ruoanlaittotaito on tämän vuosituhannen puolella noussut varsin trendikkääksi ja sitä kautta Suomeen ja muualle Pohjolaan on tullut menestystä myös ruoanlaittokilpailuissa.

– Työskentelemme suomalaisten raaka-aineiden ja makujen kanssa ja nostamme esiin suomalaista ruokakulttuuria, Mattias Åhman sanoo.

Niko Lehto erittelee vielä, millaisia valmistusmenetelmiä kansainvälisten tuomaristojen eteen halutaan viedä näytille.

– Käytämme paljon meille tyypillisiä säilömismenetelmiä kuten pikkelöinnit ja hapattamiset. Kaikkea, mitä meidän mummomme ovat aikoinaan tehneet, viemme tuonne isolle estradille esille.

Suomen kokkimaajoukkueen taidonnäytteitä.
Suomen maajoukkueen valttikortteja ovat suomalaiset raaka-aineet ja vanhan kansan valmistusmenetelmät, joita viedään "isolle estradille" esille.Kari Ahotupa / Yle

Kokkimaajoukkueen toiminnanjohtaja Tapio Laine on ainoa suomalainen, joka saa toimia tuomarina kansainvälisten kilpailujen korkeimmalla tasolla. Hän kertoo, että tuomaroinnissa lähdetään liikkeelle puhtaasta suorituksesta, josta aletaan laskea virhepisteitä.

Virhepisteitä ropisee monista asioista, kuten keittiöhygienian laiminlyönnistä, liiasta hävikistä ja siitä, että työt on organisoitu epätasaisesti siten, että joku joukkueen jäsen huhkii hiki hatussa ja toinen ottaa turhankin rennosti.

– Totta kai maku on se kaikkein tärkein osio kilpailussa.

Laine on tuomarina nähnyt eroja eri kansallisuuksia edustavien kokkimaajoukkueiden työskentelytavoissa.

– Suomalainen ja pohjoismaalainen kilpailija on hyvin kurinalainen. Siellä ei lähdetä seikkailemaan pitkin ja poikin keittiötä. Jokainen tietää, missä omat veitset ovat. Kaikki on hyvin hallittua.