Talo, joka kestää 200 vuotta, on rakennettu varastoksi vanhoille papereille

Kansallisarkiston uudessa keskusarkistossa Mikkelissä on huone huoneen perään täynnä kuusi metriä korkeita hyllyjä, jotka liikkuvat sähköisesti nappia painamalla.

kirjastot ja arkistot
Hyllyjä keskusarkistossa
Esa Huuhko/Yle

Kansallisarkiston tuliterä keskusarkisto kohoaa tummanpuhuvana Mikkelin Kalevankankaalla. Hallimaista rakennusta ympäröi metalliaita. Sisällä lattiat on peitetty suojapahveilla ja niiden päällä kymmenkunta jalkaparia kävelee edestakaisin. Muuttofirman väki työntää vanhoja asiakirjoja pursuilevia rullakoita sisään ja tyhjennettyjä ulos.

– Tämä näyttää vähän vankilalta, yksi muuttomiehistä huikkaa.

Pitkän ja leveän käytävän varrella on paksuja, lukossa olevia metalliovia. Ovet johtavat makasiineihin, joissa varsinaiset arkistot sijaitsevat. Vain pari ovea on kerrallaan auki, kun makasiineja täytetään aineistolla. Tämä siksi, ettei materiaalin säilyvyys vaarannu väärissä olosuhteissa.

Kansallisarkiston keskusarkisto
Esa Huuhko/Yle

Makasiineissa sisällä lämpötila on 18 astetta lukuunottamatta kahta viileämpää huonetta, joissa lämpötila on vain 13 astetta. Viileä ilma on papereiden säilymiselle parempi kuin lämmin.

Ilmankosteutta säädellään myös tarkoin. Suhteellinen kosteus on noin 40 prosenttia. Ilman olosuhteita seurataan ja säädellään erillisestä valvomosta käsin tietokone-ohjelmalla.

– Lämpötila ja ilmankosteus pyritään pitämään mahdollisimman vakiona. Eli kesällä ja talvella lämpötilojen ero ei ole kovin merkittävä, eikä myöskään ilmankosteuden, keskusarkiston käyttöönotosta vastaava johtaja Juhani Tikkanen sanoo.

Kun suljettuun makasiiniin astuu sisälle, kasvoille löyhähtää kostea tunne. Ilma on itseasiassa huoneilmaksi kuivaa, mutta kun ulkona pakkasessa ilmankosteus on hädintuskin 20 prosenttia, tuntuu korkeampi kosteusprosentti iholla hienoisena märkänä tunteena. Kesällä ilmankosteus voisi arkistossa nousta jopa 80-90 prosenttiin, jos kosteuden säätömahdollisuutta ei olisi.

6 metrisiä hyllyjä ja kostea tunnelma

Sisällä makasiinissa on kymmeniä tukevatekoisia, metallisia hyllyrivejä. Ne nousevat aina kuuden metrin korkeuteen saakka. Kolmen metrin korkeudella on ritilä, jolla voi seistä, ja jolle pääsee arkistorakennuksen toisesta kerroksesta.

– Tässä rakennuksessa ei ole perinteistä välilaipiota ollenkaan, ja hyllyt liikkuvat yhtä aikaa ylhäältä alas asti. Sen takia täytämme ensin hyllyjen alaosan, Tikkanen sanoo.

Rakennuksessa on hyllytilaa yhteensä lähes 71 kilometriä. Tilan säästämiseksi hyllyt ovat paitsi korkeita, ne ovat kiinni toisissaan niin, että vain yksi hyllyväli kerrallaan on avoinna. Hyllyjä voi liikutella sähköisesti.

Tikkanen painaa hyllyn kyljessä olevan ohjauspaneelin nappia, ja kuusimetrinen hylly lähtee liikkeelle. Alakerrasta on vaikea nähdä ritiläpohjan läpi, onko joku juuri liikuteltavassa hyllyvälissä. Litistymisen vaara ei silti ole.

– Tässä on infrapunasensorit, jotka estävät hyllyn liikkumisen, jos jotakin on välissä, Tikkanen sanoo.

Suurin osa materiaalista säilytetään happovapaissa kartonkikoteloissa. Ne eivät saa pölyyntyä, eivätkä altistua valolle turhaan.

Kaikki historiankirjat syntyvät asiakirjojen pohjalta, ei niitä kukaan omasta päästään keksi.

Jussi Nuorteva, Kansallisarkiston pääjohtaja

Kun puhutaan arkistoitavasta aineistosta, tarkoitetaan tässä tapauksessa asiakirjoja. Keskusarkistoon tulevasta aineistosta vanhimmat ovat 1800-luvulta. Suuri osa aineistosta on sellaista, joka on jo saatavilla digitaalisessa muodossa ja alkuperäiset kappaleet tuodaan nyt säilytykseen Mikkeliin. Lisäksi rakennukseen tulee vähän käytettyjä aineistoja.

– Täytyy sanoa, että tänne ei tuoda niitä kansallisesti suurimpia aarteita. Tosin hyvin paljon on aineistoja entisestä sota-arkistosta, Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva sanoo.

Kun kaikki aineisto on tuotu keskusarkistoon, rakennus jää lähes tyhjilleen. Siitä tulee alkuvaiheessa vain kahden ihmisen työpaikka. Jos joku haluaa tutkia jotakin tiettyä arkiston asiakirjaa, hänen täytyy asioida Mikkelin keskustan toimipaikassa.

Pahvilaatikossa lukee "Esikunnan komentotoimisto: Yleinen ja salainen kirjeenvaihto"
Keskusarkistoon tuodaan paljon sota-arkiston aineistoa. Yksi suurimmista kokonaisuuksista on esimerkiksi sotasairaaloiden potilasasiakirjat.Esa Huuhko /Yle

Rakennuksen vankilamaista olemusta vahvistaa se, että turvajärjestelyt ovat tiukat. Niistä ei haluta kertoa julkisuuteen tarkasti. Arkiston seinät ovat niin paksut, ettei suurin osa puhelinliittymistä kuulu sisällä.

Rakennuksen pitäisi kestää seuraavat 200 vuotta.

– Rakennuksen perusratkaisut ovat sen kaltaisia, että tavoite elinkaaresta tultaisiin saavuttamaan. Toki se edellyttää ylläpitoa ja kuluvien osien vaihtamista aika ajoin, Tikkanen sanoo.

Keskusarkiston rakentaminen on maksanut 16,4 miljoonaa euroa. Se on kannattavaa, sillä nyt Kansallisarkisto voi esimerkiksi luopua Helsingin Sörnäisissä vuokraamastaan tilasta.

– Se on hyvin kallista seutua kiinteistön vuokraamiseen, Nuorteva sanoo.

Keskusarkisto on pohjimmiltaan varasto. Varasto, jonka ilman kosteutta ja lämpöä säädellään tarkoin, jonne ei pääse kuka tahansa ja jossa säilytetään papereita, joita kukaan tarvitsee vain harvoin.

– Ne ovat ne paperit, jotka kertovat Suomen kansan tarinan. Jos meillä ei olisi näitä aineistoja, meillä ei olisi historiaa. Kaikki historiankirjat syntyvät asiakirjojen pohjalta, ei niitä kukaan omasta päästään keksi. Siksi näitä aineistoja säilytetään, Nuorteva sanoo.

Kansallisarkiston keskusarkiston käytävä
Keskusarkiston yläkerran käytävä.Esa Huuhko/Yle