12-vuotias halusi tietokonepelaajaksi maailman huipulle – yli 5 000 tunnin harjoittelun jälkeen hän vaihtoi peliä: "Aika lailla turpiin tuli"

Suomesta on noussut maailmalle monia lahjaikkaita e-urheilijoita. Helppoa se ei kuitenkaan ole.

e-urheilu
Paavo Voutilainen laneilla yhteisötalo Messissä Kotkassa.
Paavo Voutilainen laneilla yhteisötalo Messissä Kotkassa.Ville Pisto / Yle

– Tunsin sisälläni, että tuota haluan oikeasti tehdä. Haluan olla tuolla ison yleisön edessä pelaamassa.

Paavo Voutilaisen kipinä elektroniseen urheiluun syttyi, kun hän oli 12-vuotias. Silloin hän näki ensimmäistä kertaa lähetyksen suuresta e-urheiluturnauksesta. Vaikutuksen tekivät tapahtuman tähdet. He olivat lavalla pelaamassa tietokoneella toisiaan vastaan. Heidän edessään oli tuhansista ihmisistä koostuva yleisö, joka hurraten kannusti suosikkejaan.

Pelaajien saama suosio hurmasi alakouluikäisen pojan. Paavo Voutilainen päätti, että myös hänestä tulisi e-urheilija.

– Paljon on niitäkin, jotka pelaavat vain huvin vuoksi. Itse olen ollut aina tosi kilpailullinen.

Voutilainen ei ole yksin e-urheilu-unelmansa kanssa. Suomessa elektroninen urheilu on nuorten miesten keskuudessa toisiksi suosituin urheilumuoto. Vain jääkiekko menee edelle. Elektroninen urheilu tarkoittaa tietokone- ja videopelien pelaamista kilpailullisesti.

Kuitenkin vain ani harva yltää huipulle. Sen huomasi myös Paavo Voutilainen.

Paavo Voutilainen Kotkasta
Paavo Voutilainen lähiverkkotapahtumassa Kotkassa.Kari Saastamoinen

"Turpiin tuli"

Elektronisessa urheilussa pärjääminen on hankalaa, koska kilpailu on kovaa. Laji on maailmanlaajuinen. Harrastajia on kymmeniä miljoonia. Paavo Voutilainen harjoitteli taktista ensimmäisen persoonan ammuntapeli Counter Strike: Global Offensivea eli CS:GO:ta intensiivisesti. Muutamassa vuodessa pelitunteja kertyi yli 5 000.

Hän myös osallistui kilpailuihin. Turnauksia oli Helsingissä, Tampereella ja Kajaanissa, mutta ulkomaille asti hän ei yltänyt.

Harjoittelusta huolimatta menestys jäi uupumaan.

– En pärjännyt oikein missään niistä turnauksista. Aika lailla turpiin tuli, hymähtää Voutilainen.

Hän arvelee, että aloitti CS:GO:n pelaamisen liian vanhana. Tällä hetkellä Paavo Voutilainen on 18-vuotias.

– E-urheilussa pärjääminen on tosi vaikeata. Se vaatii niin paljon mielensisäisiä asioita, että monista ei ole huipulle asti. Monet saattavat luovuttaa sen takia, että jotain meni huonosti, sanoo Paavo Voutilainen.

Paavo Voutilainen onkin päättänyt lopettaa Counter-Strike: Global Offensiven pelaamisen. Sen sijaan e-urheiluhaaveesta hän ei ole luopunut.

Suomesta löytyy lahjakkaita pelaajia

Suomessa e-urheilun täys- tai puoliammattilaisia on noin 30–40, arvioi Suomen elektronisen urheilun liitto SEUL ry. Harrastajia lajilla on arviolta kymmeniätuhansia.

– Varmasti on joitakin satoja pelaajia, jotka haluavat kehittyä kilpailullisesti e-urheilijana. Monesti heillä on lajin sisältä esikuvia. Sitten on muutamia, jotka haluavat olla maailman parhaita, sanoo SEUL ry:n puheenjohtaja Joonas Kapiainen.

Snooze ry:n lanit kotkassa
Snooze ry:n lanit pidettiin viikonloppuna Kotkassa. Paikalla oli myös Paavo Voutilainen.Ville Pisto / Yle

Counter Strike: Global Offensivessa eli CS:GO:ssa maailman huipulle ovat päässeet Suomesta Miikka Kemppi ja Aleksi Jalli. Sen sijaan Lasse Urpalaisesta tuli viime vuonna Suomen ensimmäinen e-urheilumiljonääri. Urpalaisen joukkue voitti Yhdysvalloissa pelatussa The International -turnauksessa 10,8 miljoonaa dollaria. Pelinä oli strategiapeli Dota 2.

– Verrattuna esimerkiksi Keski-Euroopan maihin on Suomesta tullut nimekkäitä tähtiä. Suomalaiset ovat maan pieneen kokoon nähden pystyneet yllättävän hyvin pääsemään kansainvälisiin joukkueisiin ja tekemään turnauksissa hienoja suorituksia. On hienoa, että meiltä löytyy tällaista lahjakkuutta, sanoo Kapiainen.

Hänen mukaansa e-urheilussa menestyminen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa.

Mistä on hyvä e-urheilija tehty?

Jääkiekossa vastustajajoukkueet löytyvät aluksi naapuripitäjästä tai -kaupungista. Suosituissa e-urheilupeleissä vastassa on Kapiaisen mukaan heti koko maailma.

– Kehittyminen vaatii hirveän määrän kuria ja työtä. Oma elämäntilanne ja elämänhallinta pitää olla kunnossa. On oltava paineensietokykyä ja henkistä kestävyyttä. Mistä tahansa tilanteesta pitää pystyä suoriutumaan rutiinilla.

– Päälle tulee hyvä joukkuehenki. Pelaajan pitää osata toimia joukkueensa hyväksi. Nämä asiat tekevät hyvän e-urheilijan, listaa Kapiainen.

Myös peruskunnon pitäisi olla keskivertoa parempi.

– Pelaaminen ei sinällään ole fyysistä, mutta pelaajan pitää pysyä keskittyneenä koko pitkä turnauspäivä. Sen aikana tilanteet vaihtuvat paljon ja pelaaja väsyy helposti, jos fysiikka ei ole kunnossa, sanoo Joonas Kapiainen.

Nopeammin parempi toisessa pelissä

Paavo Voutilainen päätti vaihtaa peliä, koska CS:GO:ssa menestys jäi uupumaan. Tällä hetkellä hän harjoittelee massiiviverkkopeli PlayerUnknown’s Battlegroundsia. Pelin ideana on selviytyminen. Pelaajat hyppäävät laskuvarjolla pelialueella ja keräävät aseita tavoitteenaan tappaa muut pelaajat. Viimeinen elossa oleva pelaaja tai joukkue voittaa.

– Lopetin CS:GO:n oikeastaan sen takia, että katsoin, että voin olla parempi nopeammin tässä toisessa pelissä. Toisaalta se on väärin ajateltu, koska pitäisi jatkaa vain siinä pelissä pelaamista, missä jo on. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin Battlegroundissa tavoitteena ihan se kovin kärki.

Perjantaina Voutilainen oli pelaamassa lähiverkkotapahtumassa Kotkassa. Nuorisoyhdistys Snooze ry:n lanit pidettiin yhteisötalo Messissä Kotkansaarella. Mukana oli kuutisenkymmentä osallistujaa, pääosin nuoria miehiä tai miehenalkuja.

Matti Tuunanen Snooze ry puheenjohtaja
Matti Tuunanen on Snooze ry:n puheenjohtaja.Ville Pisto / Yle

Yksi tapahtuman järjestäjistä pelasi aiemmin e-urheilumaajoukkueessa. Hän on Snooze ry:n puheenjohtaja Matti Tuunanen. Hän kertoo, että maajoukkueessa harjoittelu oli intensiivistä. Silti menestyminen ei ollut helppoa.

Tuunasella on selkeä viesti e-urheilijaksi haluavien nuorten läheisille.

– E-urheilijaksi yltäminen vaatii myös taustatukea vanhemmilta. Ystäviltä ja perheenjäseniltä se vaatii ymmärrystä, kannustusta, seuraamista ja pitää olla kiinnostunut nuoren tekemisistä. Voi esimerkiksi kysyä, että hei, mitä sinä teet, sanoo Matti Tuunanen.