Onko kotonasi perintöturkis, jota et uskalla käyttää? "Turkis on jo tehty, olisi sääli, jos se vain seisoisi kaapissa"

Sukupolvien yli mukana kulkenut mummun minkkiturkki on Tuija Biskopille pakkaspäivän pelastus ja arvokas perintökalu. Oikeutta eläimille -järjestön mielestä turkiksen ekologisuus ei kuitenkaan tee sen käytöstä eettistä.

turkikset
Mummun perintöturkis on Tuija Biskopin luottoystävä paukkupakkasilla. Vielä hän kävelee turkiksen kanssa kaupungilla tuntematta oloaan uhatuksi, mutta tiedostaa, etteivät kaikki katso sitä hyvällä.
Mummun perintöturkis on Tuija Biskopin luottoystävä paukkupakkasilla. Vielä hän kävelee turkiksen kanssa kaupungilla tuntematta oloaan uhatuksi, mutta tiedostaa, etteivät kaikki katso sitä hyvällä.Noora Haapaniemi / Yle

Tummat hiussuortuvat laskeutuvat mustanruskeana koreilevan karvatakin sekaan. Kokkolalainen Marttojen toiminnanjohtaja Tuija Biskop korjaa kauluksia ja sujauttaa nappilenkin kiinni.

Biskopin polviin asti ulottuva ryhdikäs karvatakki on yli 40 vuotta vanha isoäidin perintöturkis.

Hän oli vasta alle kymmenvuotias, kun isoäiti matkusti maalta kaupunkiin minkkikaupoille. Mummolla oli tummansininen sulkahattu, jonka kanssa arvokkaan näköinen rouva käytti minkkiturkkia aina suurissa juhlissa.

– Kun mummuni vielä eli, hän sanoi minulle, että saan tämän turkin hänen kuoltuaan. Nyt muistan aina mummua, kun pistän sen päälleni, Biskop sanoo hymyillen.

En itsekään ostaisi turkista, mutta minusta olisi ihan hirvittävän sääli, jos näin hyväkuntoinen ja pitkään suvussa kulkenut turkis vain seisoisi kaapissa.

Tuija Biskop

Perintöpalttoosta on tullut tyttärentytön luottoystävä. Paksu karva suojaa niin hyytävältä viimalta kuin purevilta pakkasiltakin. Vielä Biskop pystyy kävelemään turkiksen kanssa kaupungilla tuntematta oloaan uhatuksi, mutta tiedostaa, etteivät kaikki katso hyvällä hänen pukeutumistaan.

– Olen saanut enemmänkin ihmetystä siitä, että uskallan käyttää turkista. Yleinen asenne turkiksiin on niin negatiivinen, ettei niitä uskalleta käyttää, mutta samaan aikaan kuitenkin joka viidennessä toppatakissa näkyy karva hupun reunassa.

Tehotuotetut turhat turkikset

Oikeutta eläimille -järjestön Kristo Muurimaan mukaan suurin osa Suomessa tuotetuista turkiksista meneekin koristeisiin, huppuihin ja hihansuihin, joissa turkis ei edes lämmitä mitenkään. Hän toivoo, ettei turkista käytettäisi missään muodossa, sillä kaikenlainen näkyvyys vahvistaa ajatusta siitä, että turkisten käyttö olisi hyväksyttävää.

– Jos kuitenkin joku haluaa käyttää perinnöksi saamaansa turkista, niin emme me tule repimään vaatteita pois päältä. Meidän vaatimuksemme koostuvat enemmänkin siitä, etteivät liikkeet myisi turkiksia ja että turkistarhaus saataisiin kiellettyä.

Muurimaa myöntää, että vanhan turkiksen uudelleenkäyttäminen on parempi kuin uuden ostaminen, muttei koe, että olisi olemassa niin sanottuja eettisiä turkiksia.

– Kaupallisessa käytössä on olemassa kahdenlaisia turkiksia. On sekä turkistarhoilla tehotuotettuja turkiksia, joissa eläimet kasvatetaan ahtaissa pienissä häkeissä, että ansapyynnillä luonnosta pyydettyjä turkiksia, joissa eläin saattaa odottaa metsästäjää loukussa tuntikausia.

Biskop ymmärtää turkisten käytön eettisen puolen, mutta huomauttaa, että ekologisesta näkökulmasta katsoen turkis menisi täysin hukkaan, jos sitä ei käytettäisi.
Biskop ymmärtää turkisten käytön eettisen puolen, mutta huomauttaa, että ekologisesta näkökulmasta katsoen turkis menisi täysin hukkaan, jos sitä ei käytettäisi.Noora Haapaniemi / Yle

Pakkaspäivän pelastava perintöpalttoo

Biskop nostaa pakkaspalttoonsa hihaa ja kurkistaa kainaloon. Reikä. Takki on käynyt kerran 40 vuodessa korjuuksilla, mutta nyt tarvittaisiin toista käyntiä. Biskop on taiteillut turkikselle vanhasta paksusta pussilakanasta hyvän ja tiiviin suojan, jossa kangas on säilynyt hyvänä ja ryhdikkäänä vuodesta toiseen.

– Jos turkiksen käärii muoviin, niin se ei hengitä. Painavan turkiksen kanssa kannattaa käyttää myös kunnon henkaria, sillä huono henkari voi rikkoa takin ja tehdä painaumia olkapäihin. Minulla on myös turkikselle oma kampa, jolla karva pysyy sileänä.

Biskop ymmärtää turkisten käytön eettisen puolen, mutta huomauttaa, että ekologisesta näkökulmasta katsoen turkis menisi täysin hukkaan, jos sitä ei käytettäisi. Hän ehdottaa, että kaapissa lojuvan turkiksen teetättäisi ompelijalla itsensä näköiseksi tai antaisi sen eteenpäin.

– Turkis on jo tehty eikä sitä tekemättömäksi saa. En itsekään enää ostaisi turkista, mutta minusta olisi kuitenkin ihan hirvittävän sääli, jos näin hyväkuntoinen ja pitkään suvussa kulkenut turkis vain seisoisi kaapissa. Mummuni turkis on upea minkkiturkki, kauniin näköinen ja siinä on hyvä karva. Se on arvokas perintökalu ja loistava kumppani pakkaskeleillä.