Viisi Hämeenlinnan vankilassa tuomiotaan istuvaa vankia pääsee esiintymään Riihimäen teatterin näyttämölle

Naisvangit laittoivat kuuluisan sadun uusiksi. Liisat Ihmemaassa ovat yhtä pihalla kuin vangit siviilissä.

vangit
Nainen pianon takana kanin korvat päässä
Kania erässä kohtauksessa esittävä naisvanki sanoo pianonsoiton olevan hänelle niin tärkeää ettei teatteriesitykseen lähtöä tarvinnut juuri pohtia.Tinja Salmi

Hämeenlinnan vankilan naisvangit esittävät Riihimäen teatterissa aikuisten version Liisa Ihmemaassa -sadusta. Ensi-ilta on perjantaina ja lauantaina Liisat Ihmemaassa (siirryt toiseen palveluun) -esitys nähdään vielä kaksi kertaa.

Taittuu ry on tuottanut vankien tekemiä teatteriesityksiä Suomessa jo kymmenen vuoden ajan.

Kokemukset ovat myönteisiä. Näytelmien teossa vangit hiovat yhteistyötaitojaan, samalla kun heidän itsetuntonsa ja minäkuva petraantuu.

Liisan hullu maailma innosti

–Esityksistä saa sairaan hyvät kiksit, mitä taas siviilissä ei ole saanut kuin päihteiden kautta. Jännittää vaan tää loppuviikko, että miten tässä tulee käymään, nauraa Liisaa esittävä vanki.

Vankilan toiveesta toimittajat eivät saaneet tietää esittäjien oikeita nimiä ja henkilöllisyyksiä.

Antti Haikkalan ohjaamassa ja käsikirjoittamassa esityksessä nähdään tuttuja kohtauksia Lewis Carrollin (siirryt toiseen palveluun) sadusta. Naiset innostuivat maailmasta, joka oli hullunhassu ja ylösalaisin. Sama tunne saattaa kenet tahansa vallata, jos joutuu vankilaan tai kun pääsee sieltä jonakin päivänä pois.

Niinpä mukaan valikoituivat jutut Kaalimato, Oikeudenkäynti, Irvikissa ja Epäsukujuhlat.

Jokainen on Liisa vuorollaan

Jokainen näyttelijä sai valita yhden mieluisan kohtauksen sadusta ja päättää ketä hän halusi juuri siinä kohtauksessa esittää. Näin jokainen saa esityksessä olla vuoron perään myös Liisa.

Epäsukujuhlassa Hullua hatuntekijää esittävät naisvanki kertoo kuinka Disneyn versio Liisasta oli jäänyt hyvin mieleen.

– Se oli niin absurdi ja halusin olla se Hullu hatuntekijä ja sainkin sen roolin.

Hämeenlinnan vankilan naisvangit kertovat, kuinka he halusivat päivittää lasten satumaailmaa lähemmäksi tämän päivän elämää.

– Keskeinen aihe meidän versiossa identiteetin menettäminen ja sen etsiminen, miettii ohjaaja Antti Haikkala.

Esitystä hiottiin Hämeenlinnan vankilassa viimeisen puolen vuoden aikana pari kertaa viikossa ja joulusta eteenpäin kolme kertaa viikossa. Näytelmän teko katkaisi odotetusti vankilan päivärutiinin.

– Kun on pidempi aika (vankilassa) suoritettavana niin kyllä tämä oli hengitysreikä, kuvailee riuska Enoa esittävä näyttelijä.

Sukulainen tulee mielummin teatteriin kuin vankilaan

Vieressä seisova Lasta esittävä näyttelijä kehuu kuinka hän oppi näytelmän ansiosta työskentelemään vaativien ihmisten kanssa.

– Siitä on varmasti jatkossa hyötyä työelämässä.

Kaikki myöntävät jännittävänsä eniten omien tuttujen ja sukulaisten ilmestymistä Riihimäen teatterin katsomoon. Osa sukulaisista kun on kieltäytynyt astumasta vankilan muurien sisäpuolelle edes tervehtimään, mutta teatterin kynnys on henkisesti helpompi ylittää.

Samalla voi ehkä nähdä, että siitä suvun mustasta lampaasta on sittenkin johon, naiset virnistävät.