Pääministeri Svinhufvud pakeni punaisesta Helsingistä uhkarohkeasti tasan sata vuotta sitten – video kertoo, kuinka jäänmurtaja kaapattiin venäläisiltä

P.E. Svinhufvudin ensimmäinen pakoyritys lentokoneella meni pieleen, mutta toinen onnistui.

P. E. Svinhufvud
P.E. Svinhufvud
P.E. Svinhufvud työhuoneessaan joulukuussa 1936.AOP

Vuoden 1918 alussa Helsingissä oli jäätä, lunta ja kylmää mutta senaatin puheenjohtajalla eli pääministerillä oli kuumat paikat. Kaupungista oli päästävä pois.

Punasotilaat partioivat pääkaupungin katuja eikä Svinhufvudilla ja muilla senaatin jäsenillä ollut sinne asiaa. Helmikuun alkupuolella Svinhufvud yritettiin järjestää lentokoneella pois Helsingistä mutta yritys epäonnistui, kun matka tyssäsi pakkolaskuun.

Jäänmurtaja Tarmo Kotkan satamassa.
Jäänmurtaja Tarmo Kotkan satamassa helmikuussa 2018.

Uutta pakoyritystä ryhdyttiin toteuttamaan saman tien. Helmikuun puolivälissä Svinhufvud antoi luvan yrittää jäänmurtaja Tarmon valtaamista, jotta pääministeri ja senaattori Jalmar Castrén voisivat paeta sillä Helsingistä Tallinnaan.

Jäänmurtaja vain sattui olemaan venäläisten hallussa eikä laivaan voinut kävellä noin vain. Tarmon miehistöön kuului suomalainen kapteeni ja neljäkymmentäyksi miestä. Lisäksi paikalla oli venäläinen komendantti ja kahdeksan venäläistä matruusia. Kaiken kukkuraksi satamassa oli punakaartin vartijoita.

Laivan kapteeni ja komendantti saatiin kuitenkin houkuteltua juoneen mukaan. Lisäksi laivaan oli tarkoitus piilottaa yhdeksän suojeluskuntalaista.

Jotta senaattorit pääsisivät laivaan, heidät naamioitiin insinööreiksi tehtävänään jäihin juuttuneiden laivojen tarkastaminen ostoaikeissa. Svinhufvudista tuli ”liikemies Carlsson”.

Pako alkaa vääränä päivänä

Tarmoon noustiin 3.3.1918 aamulla kello kahdeksan mutta päivä oli väärä, sillä miehistö oli vapaalla. Svinhufvudin piti palata jäätä pitkin kaupunkiin. Matkalla hän astui vielä avantoon, joka oli tehty jäähän ruumiiden upottamiseksi mereen.

Seuraavana aamuna lähtö kuitenkin onnistuu. Ikkunasta senaattorit näkevät, kuinka sotalaivat lipuvat ohi ja Suomenlinna jää taakse. Yksikään tykki ei ammu.

Tarmo oli päätetty vallata lounasaikaan lähellä Viron rannikkoa. Lennätinjohdot katkaistiin ja venäläismiehistö pakotettiin antautumaan aseilla uhaten.

Operaatio oli ohi muutamassa minuutissa ilman verenvuodatusta ja miehet kutsuttiin kannelle. Heille ilmoitettiin, että laiva kuuluu nyt Suomen valtiolle. Varmuuden vuoksi miehistölle luvattiin ylimääräinen kuukauden palkka.

Matka jatkui mutta peli ei ollut vielä selvä, sillä taivaalle ilmestyi saksalainen lentokone. Aluksen salossa liehui punainen leijonalippu ja taivaalta katsottuna se saattoi näyttää vallankumouksellisten lipulta.

Punainen lippu vedettiin kiireesti alas ja tilalle hilattiin valkoinen pöytäliina. Valkoisen lipun alla laiva pääsi satamaan, missä taas nostettiin tilalle punakeltainen leijonalippu.

Svinhufvud ja Castrén pääsivät saksalaisten valtaamaan Tallinnaan, sieltä Berliiniin, Tukholmaan ja maaliskuun lopulla Tornion kautta Vaasaan, missä kokoontui Vaasan senaatti eli Svinhufvudin hallitus.

Toukokuussa maa oli lopulta hallituksen komennossa. Sodassa kuoli yli 36 000 suomalaista, heistä monet sodan jälkeen vankileireillä.

Tässä linkki (siirryt toiseen palveluun)P.E. Svinhufvudin muistosäätiön tuottamaan ja Mediastadin opiskelijoiden tekemään dokumenttielokuvaan senaattorien paosta Tarmolla.

Teksti perustuu Martti Häikiön kirjoittamaan Svinhufvudin elämänkertaan. Tästä linkistä voit kuunnella Martti Häikiön haastattelun, jossa hän kertoo Svinhufvudin urasta ja elämästä.