Mozartin varjoonsa jättänyt säveltäjä unohdettiin – nyt hänen kadonneeksi luultu teoksensa esitetään Suomessa

Taidemusiikin kaanonia alettiin luoda 1800-luvulla. Siinä pelissä Leopold Koželuch hävisi.

oopperat (teokset)
Kustaa Vaasaa esittää kreikkalaissyntyinen tenori Mario Zeffiri. Kustaa Vaasa -ooppera. HeBo
Kustaa Vaasaa esittää kreikkalaissyntyinen tenori Mario Zeffiri. Solistit laulavat oopperassa vihreän seinän edessä ja heidät projisoidaan historialliseen miljööseen.Maarit Kytöharju

Kun keisari Leopold II kruunattiin Böömin kuninkaaksi Prahassa 1791, tilaisuudessa soi silloinen nykymusiikki. Säveltaidetta tilattiin aikansa mestarisäveltäjiltä.

Salieri oli kieltäytynyt kunniasta kiireisiinsä vedoten. Sen sijaan Mozart ajatteli aikansa riittävän, mutta työn saatteleminen valmiiksi jäi viime tinkaan. Mozart viimeisteli oopperaansa La clemenza di Tito (Tituksen lempeys) vielä vaunuissa matkalla Wienistä Prahaan.

Esitys oli täysi floppi.

Kuulijoiden onneksi Mozartin viimeiseksi jäänyt ooppera oli vain osa juhlallisuuksia. Mukana oli myös aikansa tunnetuin säveltäjä, tshekkiläissyntyinen Leopold Koželuch. Hän oli säveltänyt kuninkaan kunniaksi kantaatin. Arvovaltainen juhlaväki rakasti kuulemaansa: "Suuri menestys!"

– Koželuch oli Euroopan arvostetuimpia säveltäjiä jo 1700-luvun loppupuolella, kun Mozart ja Haydn olivat uransa huipulla, sanoo Helsingin barokkiorkesterin taiteellinen johtaja Aapo Häkkinen.

Koželuchista on kirjoittanut muun muassa Ernst Ludwig Gerber maineikkaassa musiikkitietosanakirjassaan, jonka ensimmäinen osa julkaistiin 1790.

– Gerber kirjoitaa, että Koželuch on kaikkein rakastetuin säveltäjä – ei pelkästään asiantuntijoiden ja ruhtinaitten piirissä – vaan suuren yleisön mielestä, Häkkinen kertoo.

Koželuchin asema vahvistui entisestään, kun Mozart kuoli vuonna 1791. Koželuch sai pian paikan Frans II:n keisarillisena hovisäveltäjänä – Mozartiin verrattuna tuplapalkalla.

Leopold Kozeluch
Leopold KoželuchHelsingin Barokkiorkesteri

Mozartin persoona voitti

Tätä nykyä Mozartin nimen tuntevat kaikki – Koželuchin vain harvat. Asetelma on kääntynyt päälaelleen monesta syystä.

– Tietenkin Mozartin musiikki on yksi ihan hyvä syy, ei siinä mitään. Mutta se, että Koželuch unohdettiin totaalisesti heti kuolemansa jälkeen; yksi tekijä lienee ollut tasapäisyyden tai reilun pelin eetos. Koželuchin eläessä peli ei ollut reilua. Hän jätti varjoonsa kokonaisen muusikkosukupolven, Häkkinen huomauttaa.

Myös kohtalolla oli näppinsä pelissä. Siinä missä Koželuch teki näyttävän mutta turvallisen uran ja eli seitsemänkymppiseksi, 35-vuotiaana kuollut Mozart on jälkeen päin katsottuna persoonallinen taiteilijanero, jonka vaiheet ovat mielenkiintoisia ja traagisia.

– Koželuch oli menestynyt mies. Hänen toimintansa haiskahti suorastaan bisnekseltä. Mozart oli hyvin toisenlainen.

Kun säveltäjiä ja heidän teoksiaan alettiin pistää järjestykseen myöhemmin 1800-luvulla, Koželuchia ei enää pidetty merkittävänä. Taidemusiikin klassikoiksi eli osaksi historiallisten teosten kaanonia päätyi sen sijaan muun muassa Bachin, Mozartin ja Beethovenin musiikkia.

– En kiistä, etteikö tärkein tekijä olisi itse musiikki, mutta mukana on ollut myös poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurillisia tekijöitä, jotka eivät liity taiteen sisältöön, luonteeseen tai arvoon millään tavalla, Häkkinen tulkitsee.

Aapo Häkkinen
Aapo HäkkinenMaarit Kytöharju

Voittajat kirjoittavat historian

Aapo Häkkisen mielenkiinto heräsi saman tien, kun hän viisi vuotta sitten kuuli Bratislavassa paikalliselta musiikkitieteilijältä, että yksi Koželuchin oopperakäsikirjoituksista pölyttyy Prahan konservatorion kirjastossa.

Häkkinen hankki käsikirjoituksesta kopion. Alkoi pitkäjänteinen työ, joka huipentuu tänä viikonloppuna Helsingin musiikkitalossa. Koželuchin 1800-luvun alussa säveltämä Kustaa Vaasa -ooppera esitetään ensimmäistä kertaa säveltäjän kuoleman jälkeen.

Kustaa Vaasa on Koželuchin ainoa ooppera, joka on säilynyt näihin päiviin saakka. Loput viisi oopperaa ovat tiettävästi kadonneet pysyvästi.

– On käsittämätöntä, ettei näin merkittävää teosta ole koskaan ennen esitetty hänen päiviensä jälkeen. Sellainen on todella harvinaista, Häkkinen sanoo.

Ooppera kertoo Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan taistelusta Tanskan kuninkaan Kristianin johtamia valloittajia vastaan.

Libretto on Ruotsia 1700-luvun lopulla hallinneen Kustaa III:n ja hänen luottomiehensä Kustaa Maurin sommitelma tarinasta, joka juontaa juurensa Johan Henric Kellgrenin ruotsinkieliseen tragediaan. Tässä tapauksessa voittajat ovat siis kirjaimellisesti kirjoittaneet historian.

Ote Kustaa Vaasa -oopperan käsikirjoituksesta.
Helsingin Barokkiorkesteri

Siitä, miksi tshekkiläissyntyinen Leopold Koželuch innostui 1800-luvun alussa Tukholman verilöylystä (1520) ja Ruotsin silloisesta kuninkaasta, ei ole tarkempaa tietoa.

Tekijät uskovat kertaalleen unohdetun oopperan vetovoimaan. Maailmalla menestynyt sopraano Helena Juntunen esittää teoksessa Kustaa Vaasan äitiä Cecilia af Eka:a ja kehuu vilpittömästi Leopold Koželuchin sävelkieltä.

– Tätä on hirvittävän hyvä laulaa. Voisi sanoa, että Koželuch säveltää välillä paremmin lauluäänelle kuin aikalaisensa. On kiva esittää sellaista kuriositeettiä, jota ei esitetä vain kuriositeetin takia, Juntunen toteaa.

Cecilia af Eka:lla on tarinassa merkittävä rooli.

– Tanskan kuningas pitää Kustaa Vaasan äitiä vankina ja uhkaa, että tämä tapetaan, jos Kustaa Vaasa aikoo taistella maastaan. Äiti toteaa siihen, että tappakaa vaan. Hän on toiminnallinen hahmo, mikä on hienoa tuon ajan oopperassa. Tämä on voimakkaiden naisten ooppera, Juntunen iloitsee.

"Vähempiarvoista musiikkia esitetään isoissa oopperataloissa"

Arkistojen kätköistä kaivetaan säännöllisesti uusia vanhoja teoksia. Maailma on itse asiassa pullollaan unohdettua musiikkia.

Mistä sitten tietää, että käteen on osunut aarre? Löytöhetkellä ei oikeastaan mistään. Merkitys paljastuu vasta esitysten myötä.

Häkkisen mielipide Kustaa Vaasa -oopperasta on yksiselitteinen.

– Minun mielestäni paljon vähempiarvoista musiikkia esitetään jatkuvasti isoissa oopperataloissa, hän sanoo.

Mikä sitten tekee teoksesta arvokkaan?

– Kysymys on siitä, pystyykö teos koskettamaaan meitä sillä tavalla, että se muuttaa meitä ihmisinä. Vanhan teoksen täytyy ainakin joiltain osin puhutella ajattomasti, jotta sillä olisi meille todellista arvoa. En pidä musiikkiteoksia museoesineinä.

Kustaa Vaasa -ooppera
Helsingin Barokkiorkesteri

Tekniikka mukana, takana Söderblom

Helsingin barokkiorkesteri tuottaa jatkossa yhden puolinäyttämöllisen eli osittain lavastetun oopperan vuodessa. Sarjaa rahoittavat muun muassa Kordelinin säätiö ja Suomen Kulttuurirahasto. Rahaa Kustaa Vaasa -produktioon on käytetty 350 000 euroa, mikä vastaa noin puolta Helsingin barokkiorkesterin vuosibudjetista. Tuotantoa viimeistellään kiireisellä aikataululla.

Pari sataa vuotta kadoksissa olleessa teoksessa hyödynnetään nykypäivän tekniikkaa. Solistit laulavat Helsingin Musiikkitalon lavalla vihreän seinän edessä. Näin heidät saadaan yhdistettyä Turun linnassa ennalta kuvattuun materiaaliin. Laulajat esiintyvät siis livenä lavalla, mutta projisointipinnoilla tarinaa kuljetetaan historiallisessa miljöössä.

– Teatterissa videoiden käyttö on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, mutta se on uusi tilanne, että meillä on studio näyttämöllä, ja teemme elävää projisointia koko esityksen ajan. Uusiin haasteisiin on mukava lähteä mukaan, kun ei tiedä, miten kokonaisuus pitäisi toteuttaa. Emme tiedä ennalta, mikä toimii, ja mikä ei, sanoo Kustaa Vaasa -oopperan ohjaaja Ville Sandqvist.

Oopperan konsepti on ohjaaja Erik Söderblomin kehittämä, kun taas videotekniikka on Emil ja Artur Sallisen käsialaa. Sandqvistin mukaan jännitystä on piisannut loppusuoralle saakka. Tekijät pääsivät harjoittelemaan ensimmäistä kertaa Musiikkitaloon vasta tällä viikolla.

– On ollut sillä tavalla haasteellista, kun emme ole päässeet näkemään kokonaisuutta. Nyt salissa kaikki ovat aika innoissaan, että tämähän toimii loistavasti.

Poikkeuksellinen lavastusratkaisu on perusteltu, sillä Musiikkitalon ison salin lava ei ole oopperanäyttämö. Solisteille kokemus on erikoinen: tilaa on vain pari neliömetriä.

– Valtavassa salissa niin pieni tila, onhan se hassua, sopraano Helena Juntunen hymyilee.

– Toisaalta tämä tekniikka ja kamera antavat ihan uusia ulottuvuuksia. Jos katsoo suoraan kameraan, niin sitä ikään kuin laulaa joka ikiselle yleisössä istuvalle, hän jatkaa.

Helena Juntunen
Helena JuntunenHelsingin Barokkiorkesteri

Suomessakin on nähty teknisesti kokeilevaa oopperataidetta ennenkin. Ohjaajana on silloin useimmiten Söderblom:

New Generation Opera esitteli muutama vuosi sitten älykännykällä hulluttelevan Don Giovannin. Mikko Heiniön vuonna 2011 kantaesitettyä Eerik XIV -oopperaa kuvattiin monen kameran voimin suorana lavalla. Kokonaisuutta sai katsella sekä elävänä että jättinäytöiltä.

– Nykyään lediseinät ovat kovassa käytössä. Niillä ratkaistaan isojen oopperoiden dramaturgisia käänteitä, maailmalla näyttävää uraa tekevä Helena Juntunen kertoo.

Kustaa Vaasa -oopperan esitykset Helsingin Musiikkitalossa 3.3., 6.3. ja 10.3.

Yle lähettää Kustaa Vaasa esityksen suorana Areenassa ja Yle Radio 1:ssä 10.3. klo 19.15.