Hyvinkään ammuskelussa lähes 6 vuotta sitten haavoittunut Heidi Foxell toipumisestaan: Olen pyörätuolissa, mutta en lukittuna siihen

Foxell on käynyt läpi yli 50 leikkausta ja kokenut vaikeita takaiskuja, mutta ei ole luovuttanut.

Hyvinkään ammuskelu (2012)
Heidi Foxell

Vajaat kuusi vuotta sitten poliisiharjoittelija Heidi Foxellin maailma pimeni, kun hän sai osuman Hyvinkäällä tapahtuneessa ammuskelussa.

Aseistautunut mies ampui toukokuisena yönä vuonna 2012 Hyvinkäällä liikerakennuksen katolta kahden ravintolan ja kaupan edustalle sekä paikalle saapuneita poliisipartioita kohti. Foxell sai osuman vatsaansa. Ammuskelussa kuoli kaksi ihmistä ja seitsemän haavoittui.

Foxellin toipuminen on ollut pitkä tie ja hän on käynyt läpi yli 50 leikkausta. Heidi Foxell kertoi Ylen aamu-tv:ssä toipumisensa eri vaiheista ja nykyisestä voinnistaan.

Hänen mukaansa toipumisessa ovat olleet olennaisessa osassa osaavat kirurgi, fysioterapeutti, psykologi, Foxellin äiti ja ystävät.

Toipumisen varrella on ollut myös lukuisia takaiskuja, kuten esimerkiksi hoitovirhe, joka aiheutti selkäydinvamman ja leukemiadiagnoosi. Hänen mukaansa ainaisiin takaiskuihin ei koskaan totu.

– Se on yksi askel eteen ja kaksi taakse. Tuntuu kuin matto vedettäisiin jalkojen alta. Tulee diagnoosi, että sulla on leukemia. Alkaa pohtimaan, miksi juuri nyt, hän sanoo.

Näki unta isästä ja laivamatkasta

Foxell sanoo heränneensä tietoisuuteen noin viikko Hyvinkään tapahtumien jälkeen. Hän kertoo, että pystyi tuolloin reagoimaan ensimmäistä kertaa niin, että tajusi heränneensä. Hän on myös pystynyt palauttamaan mieleensä tilanteita ennen heräämistään, jolloin häneen haettiin kontaktia koskettamalla ja puhumalla.

– Näin unta, että olin Tallinnan laivalla. Olin ruumassa, istuin ja odotin, että laiva saapuisi satamaan. Iso mies piti kainalossa, ja yritin katsoa kuka hän voi olla. En koskaan nähnyt kasvoja, mutta itselle tuli vahva tunne, että se olisi isä, joka kuoli pari kuukautta aikaisemmin, hän sanoo.

Liikkuminen vaatii pyörätuolin

Viime syksynä Foxell työskenteli useita kuukausia. Työt päättyivät marraskuussa sairaalajaksoon. Hän sanoo aloittavansa työt uudestaan ensi kuussa.

– Olihan se vapauttavaa päästä omien pariin takaisin. Oma poliisiyhteisö ei ole koskaan jättänyt. Kun pääsin töihin niin tuntui, että vihdoinkin elämä lähtee eteenpäin.

Foxell tarvitsee pyörätuolia liikkumiseen ja kivut ovat alati läsnä. Hänellä on jaloissa tunto, mutta Foxell on kuvaillut niitä lähinnä kivuiksi.

– Olen pyörätuolin vanki, mutta en koe olevani siinä kiinni siinä. Olen käyttäjä, mutta en lukittuna siihen.

Hän sanoo harjoittelevansa kävelyä edelleen ja pientä edistystä on syntynyt.

– 60 metriä on ennätys, mutta kivut vievät aina voiton.