Erkki Virtasen kolumni: Taloudellista totuuden käyttöä

Vaihtoehtoista totuutta eli valehtelua löytyy politiikan lisäksi laajasti talouselämästä. Virkamiehille Erkki Virtasen neuvo oli ytimekäs, valehdella ei saa, mutta totuuden kanssa pitää olla taloudellinen.

valehtelu
Erkki Virtanen
Derrick Frilund / Yle

Viime aikoina on maailmaa valloittanut uusi käsite, vaihtoehtoinen totuus. Mutta ei asiassa muuta uutta ole kuin se, että suuren maan päämies käyttää sitä 24/7-twiittailussaan.

Otetaanpa pari esimerkkiä. Josef Stalin ilmoitti 30-luvulla Hitleriä pelotellakseen Neuvosto-Venäjän väkiluvun paljon, paljon todellisuutta suuremmaksi. Kreikkalaiset tuottivat jokunen vuosi sitten EU:ta miellyttääkseen vuosikaudet vaihtoehtoisia, parempia tilastollisia totuuksia maan talouden tilanteesta.

Ei ilmiö ole vieras meilläkään. Eräs ministeri yritti jokunen vuosi sitten perustella lakiesitystään eduskunnalle kääntämällä tilastot ylösalaisin. Kiinnihän semmoisesta jää. Loppujen lopuksi yrityksestä jäi jäljelle vain legendaarinen ”Sori siitä”-lausahdus ja miehelle hyväpalkkainen poliittinen palkkiovirka ulkomailla.

Samaa tehdään tietysti talouselämässäkin. Energiayhtiö Enron palkittiin USAssa monesti mm. Vuoden Innovatiivisena Yrityksenä. Yhtäkkiä firma teki maan siihenastisen taloushistorian suurimman konkurssin. Ja innovatiiviseksi firma tosiaan paljastui: se oli ollut innovatiivisen kirjanpidon varaan rakennettu korttitalo.

Vokswagen puolestaan jäi kiinni siitä, että oli rankasti peukaloinut autojensa päästötestien tuloksia. Siitä aiheutui firmalle kymmenien miljardien tappiot ja toimitusjohtajalle potkut.

Mutta osataan sitä Suomessakin. Nokian Renkaat jäi kiinni siitä, että se toimitti testeihin hyvin kalliita erikoisvalmisteisia renkaita (siirryt toiseen palveluun), joita ei koskaan ollut tarkoitettukaan markkinoille. Testitulokset olivat tietysti hyviä, kumeja myytiin paljon ja firma menestyi. Ero Saksaan on siinä, että meillä toimitusjohtaja ei saanut potkuja, vaan siirtyi kaikessa rauhassa eläkeläismiljonäärinä Portugalin veroparatiisiin.. (siirryt toiseen palveluun)

Politiikassa vaihtoehtoista totuutta eli valehtelua on pakko joskus käyttää. Legendaarinen esimerkki on neljännesvuosisadan takaa. Silloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen joutui televisiokameran edessä lyömään toimittajan kanssa vetoa, että devalvaatiota ei tule. Tottakai hän tiesi, että devalvaatiopäätös oli tosiasiassa jo tehty, niin kuin tiesi toimittajakin. Mutta virka pakotti valehtelemaan, muuten olisi päässyt piru irti.

Voiko virkamiehellä olla vaihtoehtoisia totuuksia? Voi ja pitää, sen tiedän omasta kokemuksestani.

Virkamies ei siinä saisi valehdella, mutta ei toisaalta haluaisi puhua tottakaan

Tässä mielessä virkamiehelle yksi kiusallinen paikka ovat valiokuntakuulemiset eduskunnassa. Virkamiehen tehtävähän on esitellä ja puolustaa hallituksen esityksiä, joissa toisinaan on heikkojakin kohtia.

Joskus joku kansanedustaja alkaa kysellä näistä heikoista kohdista. Siinä on virkamies vähän puun ja kuoren välissä. Yleensä virkamies tietää, että edustaja tietää ja edustaja tietää, että virkamies tietää, että edustaja tietää. Virkamies ei siinä saisi valehdella, mutta ei toisaalta haluaisi puhua tottakaan.

Tämmöisten tilanteiden kanssa tuskitteleville alaisilleni annoin epämääräisen, mutta hyvän ohjeen: Valehdella ei saa, mutta totuuden kanssa pitää olla taloudellinen.

Sillä pärjää itse asiassa aika pitkälle, myös oikeassa elämässä.

Ainahan vaihtoehtoisia totuuksia tosiaan on käytetty. Tarina kertoo kahdesta venäläisestä turkiskauppiaasta, jotka kohtasivat toisensa matkalla myymään turkiksia. Markkinapaikkoja oli kaksi, Kazan ja Samarkand. Kilpailija piti tietysti jotenkin huijaamalla saada ohjatuksi niille toisille markkinoille.

Minne matka, kysyi toinen kauppiaista. Kazanin markkinoille, oli vastaus. Toinen katsoi pitkään ja sanoi lopulta: ”Valehtelet! Sinähän olet menossa Kazanin markkinoille!”

Erkki Virtanen

Kirjoittaja on työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö, joka jäi eläkkeelle 45 vuoden virkamiesuransa jälkeen. Nyt Virtanen vaeltelee mökkipaikkakuntansa Tammelan saloilla ja seuraa ja kommentoi valtiontalouden nykytilaa. Poliittisesti yhä sitoutumaton.