Pakkaskausi on lisännyt asuntojen kylmyydestä johtuvia yhteydenottoja terveysviranomaisiin

Tyypillisesti asukkaat ottavat yhteyttä kunnan terveysvalvontaan, jos lämpötilaongelmia ei ole saatu itse hoidettua kuntoon kiinteistön lämmityksestä vastaavien kanssa.

Talon lämmitys
Sisälämpötilan säätöyksikkö
Ismo Pekkarinen / AOP

Lämmittäminen maksaa, ja mitä vähemmällä lämmittämisellä selviää, sitä enemmän rahaa säästyy.

Toisaalta, Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetuksen liitteessä on määritelty, millaisissa lukemissa asunnon lämpötilan tulisi olla.

Varsinkin kovien pakkasten aikaan tähän liittyvät kyselyt ja toimenpidepyynnöt saavat kuntien terveysvalvonnassa puhelimet soimaan.

– Se on jokatalvinen ilmiö, silloin kun on tällainen pakkaskausi. Näitä tulee kunnittain varmaan kymmeniä ja koko maata ajatellen varmaan satoja yhteydenottoja, sanoo Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ylitarkastaja Pertti Metiäinen.

Kylmyys on terveyshaitta

Jos asukas haluaa lämpötila-asiassa enemmän kuin pelkkää neuvontaa, on oikeudellisesti kyse asunnon terveyshaitan selvittämisestä.

Tuolloin selvityspyyntö kirjataan, ja prosessi etenee normaalissa hallinnollisessa järjestyksessä. Aluksi kuullaan vastapuolta.

– Siellä otetaan ensin yhteyttä isännöitsijään tai siihen joka järjestää lämmityksen, ja sitten keskustellaan, onko järjestelmää milloin viimeksi säädetty ja onko heidän mielestään asia kunnossa, Metiäinen kertoo.

Tämän jälkeen kuullaan uudelleen asukasta.

– Jos he ovat sitä mieltä, että asian pitäisi olla kunnossa, mutta asukkaat edelleen valittavat kylmyydestä, niin sitten käydään tarkastuksella ja mitataan lämpötilat, hän jatkaa.

Lämpökamera paljastaa

Usein tarkastuksessa käytetään lämpökameraa, sillä sen avulla voidaan helposti selvittää, toteutuvatko myös esimerkiksi lattia- tai seinäpintoja koskevat keskimääräiset lämpötilavaatimukset.

Huomattavaa on, että pintalämpötilojen toimenpiderajat riippuvat ulko- ja sisälämpötiloista. Asetuksessa mainittuja pintalämpötilojen toimenpiderajoja vastaavat olosuhteet –5 astetta ulkona ja +21 astetta sisällä. Muissa olosuhteissa rajat lasketaan lämpötilaindeksin avulla.

– Esimerkiksi –25 asteen pakkasella ja +21 asteen sisälämpötilassa, pistemäinen pintalämpötila saa olla enintään +3,1 astetta. Lämpökameraan voidaan helposti ohjelmoida indeksin mukaiset toimenpiderajat, jolloin kuvissa nähdään selvästi liian kylmät alueet, Metiäinen havainnollistaa.

Tarkastuksesta laaditaan pöytäkirja, jossa viranomainen ottaa kantaa siihen, onko asunnossa kyseinen terveyshaitta – eli tässä tapauksessa liian kylmää. Samalla kiinteistön omistajaa kehoitetaan ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin haitan poistamiseksi.

Jos ohjaus ei tuota tulosta, voi terveydensuojeluviranomainen antaa haitan poistamisesta velvoittavan määräyksen.

Tarvittaessa määräyksen toteuttamista voidaan tehostaa uhkasakolla. Ongelma saatetaan myös uhata korjauttaa siitä vastaavan kustannuksella.

Äärimmäinen keino on huoneiston asettaminen asumiskieltoon. Jos kyse on lämpötilaongelmasta, näin pitkälle ei yleensä tarvitse mennä.

Jo pelkkä asukkailta tuleva suora palaute saa useimmiten säästäväisimmänkin lämmityksestä vastaavan toimimaan.