Miksi sotesta ja työllisyydestä puhutaan kuin uskonnosta? Retoriikan tutkija: päätöksiä runnotaan syyllistämällä ja lietsomalla huonoa omaatuntoa

Nykypäättäjien poliittinen puheenparsi on moralisoivaa kuripuhetta, punnitsee retoriikan tutkija. Tutkijan mukaan hallituksen sote-puhe pitää ikääntyviä taakkana ja työllisyysretoriikka niputtaa työttömät laiskoiksi.

hallituspolitiikka
Kuvitus SOTE-aiheesta.
Yle Uutisgrafiikka

Hallituksen, ministerien ja päättäjien puheita pohtiva tutkijatohtori Jouni Tilli Helsingin yliopiston tutkijakollegiumista kuorii sote-uudistuksen retoriikkaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapaus ja maakuntauudistuksen puheenparsi vilisee rahaa ja säästöjä. Puhutaan mm. "kustannuskehityksen toimeenpanosta". Tuoko sote säästöjä vai viekö se tuhkatkin pesästä?

– Väestömme vanhenee. Ja se maksaa yksinkertaisesti liikaa. Sen vuoksi on tehtävä sote-uudistus. Viime päivinä on puhuttu toki myös siitä, johtaako uudistus oikeasti kulujen kutistumiseen. Vai käykö päinvastoin: menot kasvavat, palvelut huononevat, ja verot satavat lopulta monikansallisten terveysyhtiöiden laariin?

"Laiska, maksaa liikaa tai ei osallistu talouden tarpeisiin"

Tutkijatohtori Jouni Tilli sanoo, että sotesta kiivailevat ministerit ja päättäjät rynnistävät taistoon sanoista ja vallasta moralisoivin ottein. Hokema kuuluu: Pitää hillitä kasvavia kustannuksia, kun väestö ikääntyy ja työllisten määrä kutistuu.

– On aivan selvää, että ikärakenne muuttuu. Mutta kun näitä päätöksiä ajetaan tällaisella moraalipaatoksella kuin mitä nyt on tehty, on varmaa , että kansa on jo altista lähtemään kaduille. Useamman vuoden on tullut joka tuutista viestiä: Tämä, tuo tai se on laiska, maksaa liikaa tai ei osallistu kylliksi taloustarpeisiin. Kaipaan retorisesti toisenlaisia sävyjä ajaa uudistuksia läpi. Ehkä menisi vähemmällä mellakoinnilla läpi. Moraalipuhe johtaa myös helposti uhriutumiseen.

Jouni Tilli
Jouni TilliYle

Syntinen saatana kurja

Hallitus on luvannut lopettaa velaksi elämisen vuoteen 2021 mennessä. Tavoitteita ajaessaan hallitus ja ministerit turvautuvat retoriikassaan pappien vanhan keinoon: ihmisten huonon omantunnon herättelyyn.

– Retorinen tulokulma on ollut tällä hallituskaudella hyvin papillinen. Taloudellisia ja yhteiskunnallisia asioita on lähestytty moraalin ja moralismin kautta. Avainsanoja ovat vastuuttaminen, velvollisuus ja aktiivisuus.

Esimerkiksi aktiivimallin, työllistymisen ja ns. vastikkeellisen sosiaali- ja työttömyysturvan yhteydessä puhutaan nimenomaan yksilön vastuusta, velvollisuudesta ja aktiivisuudesta.

– Puheenparsi on uskonnollissävyistä. Periaate on sama kuin kristillisen teologian perissynnissä. Kyse on symbolisesta velasta, jota ei voi kuitata. Siitä on toki pitkä matka nykyajan uusliberalistiseen retoriikkaan, mutta se ilmenee siten, että esimerkiksi sosiaaliset oikeudet esitetään eräänlaisen velkana.

Tutkijatohtori Jouni Tilli sanoo, että tällainen retoriikka kyseenalaistaa ihmisen oikeuksia.

– Näin ajatellen vaikkapa työttömyysturva ja oikeudet perustoimeentuloon ovat velkaa. Velkaa, joista on syytä potea huonoa omaatuntoa. Ja ihmisen on oltava valmis kuittaamaan velkansa millä keinoin tahansa. Sitoutetaan ihmistä moraaliseen alttiuteen ja asenteeseen.

Oi valinta ja vapaus!

Retoriikka ei ole pelkkiä sanoja. Sanoista ja termeistä käydään jopa sotia politiikan kentilllä ja kasarmeilla. Pakkolait, yhteiskunta- ja kilpailukykysopimus, aktiivimalli, valinnanvapaus... Jopa konsultit ja viestintätiimit luovat meille käsitteitä.

– Politiikassa on usein kyse käsitekamppailusta. Eli taistelusta siitä, mitkä tahot saavat omat määrittelynsä läpi hegemoniseksi totuudeksi. Vaikkapa siitä, että myönteinen valinnanvapaus-termi tarkoittaa juuri sitä, mitä meidän puolueemme on pitänyt esillä.

Jouni Tilli sanoo, että puolueista kokoomus on ollut erityisen hyvä käsitekamppailussa. Esimerkiksi valinnassa, vapaudessa ja valinnanvapaudessa.

– Muut eivät ole onnistuneet kokoomusta kovin hyvin haastamaan, vaikka monasti kokoomuksen "vapaus" on tarkoittanut aika kapeaa ”vapautta”. Vapautta niille, joilla on rahaa. Kokoomus on erittäin hyvä kamppailussaan käsitteistä. Heidän määritelmänsä ovat usein ottaneet itsestäänselvyyksien paikan.

Syyllinen "puottaa kinttaat"

Tutkijatohtohtori Jouni Tilli pohtii pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja hallituksen ns. pelastusretoriikkaa.

– Pääministeri on jo hallituskauden aluksi esittänyt melko taitavasti ohjaavansa Suomea kohti kohti parempaa tulevaisuutta. On uudistettava. Enää ei voi "puottaa kinttaita" ja jättää tekemättä! On etsikkoaika.

Tillin mukaan tällainen puhe muistuttaa luterilaista saarnaa, jossa ns. syntiosa on painottunut ja ns. armo-osa aika kevyt. Samalla luodaan syyllisyydentunnetta. Samoin kuin opetusministeri Sanni Grahn–Laasosen (kok.) paimenkirjeessä yliopistoille.

– Teidän syystänne kansakunta ei ole päässyt kansainvälisen kehityksen kelkkaan. Ja: yliopistomme ovat tehottomia laitoksia, joissa rahaa käytetään muuhun kuin pitäisi.

Myös koko julkista sektoria pidetään riippakivenä.

– Pääministeri on mm. sanonyt, että Suomi on jäänyt edellisille vuosikymmenille viritetyn yhteiskuntansa vangiksi. Meillä on liian iso julkinen sektori ja asioita on tehty aivan väärällä tavalla. Retoriikka oli tiukkaa varsinkin hallituskauden alussa. Nyt ääni kellossa on ollut hivenen erilainen, kun taloudessa on sujunut paremmin. Ja tärkeää myös: vaalit ovat jo ovella. Poliittinen retoriikka elää tilanteen mukaan.