Iltalypsyn jälkeen isäntä vaihtaa navettahaalarin glitteriin: maitotilallinen Aleksis Kyröstä kuoriutuu burleskikuningas Dick Tator

Päivällä Aleksis Kyrö tuottaa maitoa ja leipää ihmisten ruokapöytiin. Illalla hän meikkaa kasvonsa, laittaa kimaltavaa ylle ja riisuu yleisön edessä.

burleski (tyylit (ilmiöt))
Burleski-hahmo Dick Tator
Dick Tator on Aleksis Kyrön burleskihahmo.Asko Jonathan Photography

Aleksis Kyrö sipaisee lehmän utareet puhtaaksi tottunein ottein ja kiinnittää lypsykoneen nännikupit vetimiin. Kyrö rapsuttelee lehmän selkää harjalla ja juttelee sille lempeästi. Lehmä on poikinut ensimmäisen kerran ja totuttelee vasta lypsyrutiineihin, joten rauhoittelu on tarpeen. Taitavat kädet saavat pian eläimen rentoutumaan ja maito alkaa virrata navetan katossa olevia putkia pitkin tankkiin.

Sama mies seisoo röyhkeässä haara-asennossa pikkuruiset paljettisortsit jalassaan kameran edessä. Pitkät tekoripset varjostavat silmiä, joiden eteerinen katse on suunnattu kaukaisuuteen kuvaajan ylitse. Jalassa on remmeillä kiinnitetyt sukat ja kainalossa kissa. Kuvaan on vangittu burleskin peruselementtejä: ripaus erotiikkaa ja hyppysellinen parodiaa, häivähdys siitä aikuisten satumaasta, johon burleskin on määrä katsojansa johdattaa. Aleksis Kyröstä on tullut Dick Tator.

Lannanhajussa päivätyötään painavalla maajussilla ja burleski-lavalla säkenöivällä meikatulla miehellä ei äkkiseltään ajateltuna ole mitään yhteistä.

– Ne on molemmat minä. Minua naurattaa ne hetket, kun ajan ensin hiki päässä asiakkaalle heinää ja sitten kaasu pohjassa kotiin lypsylle, jotta ehdin meikata ja lähteä esiintymään.

Lapsuuden boheemi maalaiselämä kylvi poikaan burleskin siemenen

Aleksis Kyrön navetassa märehtii parikymmenpäinen lypsykarja. Lisäksi Kyrö viljelee tiluksillaan laatuheinää lehmille ja hevosille sekä luomuna viljaa ja vihanneksia. Navetassa kone hoitaa lypsyn ja ruokinnan, mutta tarvittaessa Kyrö pystyy lypsämään lehmänsä myös käsin.

Perinteiset maataloustaidot Kyrö on saanut verenperintönä, sillä hän on kulkenut navetalla vanhempiensa mukana nassikasta asti. Vanhemmilta on peräisin myös intohimo esiintymiseen. Vaikka maatilan arki on sitovaa, Kyrön perheessä on aina ollut aikaa laulaa, tanssia, soittaa ja näytellä.

Aikaa oli myös oman kulttuuritapahtuman luomiseen. Kyrön vanhemmat ovat olleet Mallusjoen Takinkääntöviikon liikkeellepanevia voimia. Maatilan osalta sukupolvenvaihdos tehtiin kymmenen vuotta sitten ja nyt sama on tehty Takinkääntöviikon osalta: vetovastuu on siirtynyt Aleksis Kyrölle.

Viikon mittainen kulttuuritapahtuma on mallusjokisten ylpeyden aihe. Se houkuttelee Orimattilaan joka kesä pari tuhatta kävijää. Esiintyjiä on kymmeniä, oman kylän torvisoittokunnasta ja miesvoimistelijoista eturivin iskelmätähtiin.

Aleksis Kyrö pyöri tapahtuman kulisseissa jo pikkupoikana ja esiintymisvimma tarttui. Hän on noussut lavalle muusikkona, laulajana ja näyttelijänä. Sitten mies löysi burleskin.

Aleksis Kyrö navetassa.
Aleksis Kyrö huolehtii parikymmenpäisestä lypsykarjasta. Elsa-koira on aina isännän apuna navetassa.Sanna Pirkkalainen / Yle

Burleskilavalle vaimon jalanjäljissä

Ensi kosketuksensa burleskiin Aleksis Kyrö sai vuonna 2010. Hän juhli silloin 30-vuotissyntymäpäiviään ja esiintyjäksi oli tilattu yksi Suomi-burleskin suurista nimistä, Bettie Blackheart. Sekä Kyrö että hänen vaimonsa Kaisa Hemming-Kyrö hurmaantuivat täysin.

– Miten kiehtova laji! Burleski on ihanan epäsovinnaista. Sen punk-asenne viehättää minua. Olen itse aika epäsovinnainen ihminen. En välttämättä valitse samoja latuja kuin muut, perustelee Aleksis Kyrö viehtymystään burleskiin.

Ensimmäisenä Kyrö-Hemming pariskunnasta lavalle nousi rouva. Kaisa Hemming-Kyrö on Gigi Praline, yksi Suomi-burleskin vakikasvoja, joka on esiintynyt sekä koti- että ulkomaisilla estradeilla.

Alkuun Aleksis Kyrö kulki vaimonsa mukana lähinnä autonkuljettajana ja roudarina, mutta veri veti miestä parrasvaloihin. Vuonna 2012 Helsinki Burlesque Festivalin teemana oli trooppinen eksotiikka ja Kyrön mielessä alkoi itää ajatus pienen banaanivaltion diktaattorista. Mies puhuu englantia murtaen ja pukeutuu kunniamerkeillä kuorrutettuun, liian suureen takkiin. Ajatus jalostui hahmoksi, syntyi Dick Tator.

Vaatteet vähenevät Sibeliuksen tahdissa

Aluksi Dick Tator juonsi burleski-iltoja. Syksyllä 2016 Ateenassa juontajasta kuoriutui tähti.

Siellä tuli tilanne, että tarvittiin yhtä esiintyjää ja niin Dick Tator päätyi estradille oman ohjelmanumeronsa kanssa.

Aleksis Kyrön mukaan Dick Tator kertoo satuja aikuisille. Tällä hetkellä ohjelmistossa on Sibelius, joka pureutuu kansallissäveltäjän mielenmaisemaan ja inspiraation lähteisiin.

– Siinä tapahtuu riisuutumista Sibeliuksen tahtiin, paljastamatta kuitenkaan liikaa.

Ja tässä on yksi burleskin kantavista ajatuksista. Paljastetaan mutta ei levitellä. Burleskiesityksessä yleisön kannattaa kuitenkin varautua kaikkeen. Myös siihen, ettei riisujan sukupuolesta välttämättä pääse perille.

Sukupuoli on burleskissa sivuseikka

Burleski mielletään edelleen naisten lajiksi. Ja sitä se tavallaan onkin, sillä miesten burleskilla on ihan oma nimensä: sitä kutsutaan boyleskiksi. Suomessa on moniin muihin maihin verrattuna paljon miehiä burleskiesiintyjinä. Aleksis Kyrölle sukupuolella ei burleski-lavalla ole mitään merkitystä.

–Sukupuoli on moninainen. Se, mikä tulee lavalle, ei välttämättä kerro sukupuolesta mitään. Tärkeä osa burleskia on se, että kaikella voi ja pitää leikitellä.

Kajalilla ja kimalluksella koristeltu mies pomppaa päijäthämäläisestä peltomaisemasta silmille kuin kultahippu soran seasta. Aleksis Kyrö ei ole kuitenkaan törmännyt ennakkoluuloihin. Kotikylällä taiteilijasieluihin on totuttu ja toisaalta varmuus omasta itsestä antaa selkärankaa olla sellainen kuin on.

– Olen oma itseni sekä lavalla että sen ulkopuolella ja olen vahva siinä, mitä teen. On varmasti ihmisiä, jotka ihmettelevät ja pitävät minua vihervasemmistolaisena ja kukkahattutätinä. Kukaan ei kuitenkaan ole tullut sanomaan, että ryhdistäydypäs nyt.

Burleski on ihanan epäsovinnaista. Sen punk-asenne viehättää minua.

Aleksis Kyrö

Onni on erilaista navetassa ja lavalla

Hinku lavalle, yleisön eteen on Aleksis Kyrön mukaan sukuvika. Hän sanoo olevansa lavalla hyvin onnellinen. Esiintyminen tarjoaa sellaisia tunteita, joita ei muuten tavoita. Kyrö antaa esimerkin esiintymisen huumasta muutaman vuoden takaa, kun hän soitti The Capital Beat –nimisessä ska-bändissä.

– Olimme rockfestivaalin sivulavalla soittamassa. Edessä oli tuhansia ihmisiä, jotka hyppivät hurmoksessa musiikin tahtiin. Se on fiilis, jota ei unohda koskaan.

Navetassa eivät parrasvalot loista eikä yleisöä ole, mutta Aleksis Kyrö sanoo olevansa onnellinen myös karjansa keskellä. Tai yksin traktorissa, keskellä peltoa, heinän tuoksussa.

– Lavalla se on hedonistista minä-onnellisuutta tyyliin ”ihmiset, katsokaa minua”. Traktorissa se taas on kollektiivista onnellisuutta, että eipä kukaan näe, mutta kohta tuhat ihmistä syö leipää.

Yksinäinen puurtaminen maatilan töissä tasapainottaa esilläolon tuomia tunnekuohuja.

– Energialataus on niin valtava, että 10 minuuttia ennen lavalle menoa on oltava yksin, samoin puolisen tuntia esityksen jälkeen. Ihan vaan, jotta latauksen saa purettua.

Keväällä kylvetään, talvella taiteillaan

Viljelijänä Aleksis Kyrö elää vuodenkierron mukaan. Keväällä on kylvökiireet, kesällä ja syksyllä korjataan satoa. Talvet ovat heinänteon suhteen hiljaiseloa, joten burleskille jää enemmän aikaa. Kyrö kertoo, että burleski on muutenkin Suomessa enemmän talvilaji, alan suurimmat tapahtumat järjestetään yleensä talviaikaan.

–Kaamokseen tarvitaan kimmellystä, kesällä on muutenkin mukavaa!

Keikkaelämän ja karjatilan yhteensovittaminen ei aina ole mutkatonta. Esitysillat saattavat venyä aamun pikkutunneille asti, mutta lehmät eivät odota: aamunavetalle on pakko mennä. Aleksis Kyrö kiittelee vanhempiaan ja naapuriapua, eläimille on pääsääntöisesti järjestynyt hoitaja. Jos tuuraajaa ei jostain syystä löydy, Kyrö tinkii yöunista.

Täydessä tällingissä Kyrö ei ole koskaan navettaan joutunut menemään, aina on ollut aikaa käydä suihkussa. Lehmät eivät siis ole tavanneet Dick Tatoria

– Onko burleskilla ja tilanpidolla jotain yhteistä? On. Minä. Minun elämässäni tämä on ihan normaalia, jonkun toisen elämässä ehkä ei.

Burleskihahmo Dick Tator
Burleskissa paljastetaan mutta ei levitellä, sanoo Aleksis Kyrö.Asko Jonathan Photography