Todellinen yllätys: Uudenmaan länsipuolelta löytyi kolme kalliomaalausta 15 kilometrin säteellä toisistaan

Viimeisin löydös on vielä vahvistamaton. Se sijaitsee Raaseporin rajan tuntumassa, Salon puoleisessa päädyssä Määrjärveä.

Kalliomaalaus
järvestä nouseva kallio
Museovirasto / Helena Taskinen

Hyvin lähellä toisiaan ja hyvin lyhen ajan sisällä on tehty kolme havaintoa aiemmin tuntemattomista kalliomaalauksista.

Lammasjärvi, Pikku Kullaanjärvi ja Määrjärvi. Raaseporissa sijaitsevat pikkujärvet ovat kuin viivottimella linjassa, toinen toisensa perässä. Matkaa pohjoisimmasta Määrjärvestä Lammasjärven kautta Pikku Kullaanjärvelle on noin 15 kilometriä.

Kartta Kalliomaalauksista
Yle Uutisgrafiikka

Viimeisintä, oletettua kalliomaalauslöydöstä Määrjärven pohjoispäädystä ei arkeologi ole vielä käynyt tutkimassa, kerrotaan Museovirastosta. Sen sijaan toissaviikon maalauslöytö Pikku Kullaanjärven rannalta ja viime kesänä havaittu Lammasjärven kalliomaalaus on todennettu ja varmistettu arkeologin silmin.

– Nämä kaksi varmistettua kohdetta antavat kyllä aivan uutta perspektiiviä näkemykseen siitä, missä kalliomaalauksia on Suomessa kivikaudella tehty ja minkälaisia kuva-aiheita on käytetty, pohtii Museoviraston intendentti Teija Tiitinen.

Hänen mukaansa maalaukset olivat todellinen yllätys: koskaan aiemmin niitä ei ole löydetty näin lännestä ja etelästä.

– Kokonaiskuvaa kivikautisesta asutuksesta nämä löydöt eivät varsinaisesti muuta, mutta hyvin mielenkiintoisella tavalla ne täydentävät ja laajentavat sitä, arvioi Museoviraston yli-intendentti Helena Taskinen.

Kalliomaalausten löydösalue on painottunut pitkälti Itä-Suomeen, Saimaan vesistöalueelle. Kainuun Suomussalmelta, Hossan kansallispuiston alueelta, on löydetty myös hienoja kalliomaalauksia. Uudellamaalla on aiemmin tehty kalliomaalauslöytö Kirkkonummen Hvitträskistä.

– Onhan tämä jännää, kun löydetään uusia kalliomaalauksia, iloitsee Taskinen.

Hirviä ja ihmisiä

Ensimmäinen löytö näistä kolmesta oli Lammasjärven rannalta kesällä 2017. Varsinaisesti komea kalliomaalaus löytyi jo kesällä 2016, mutta siitä huomattiin tehdä ilmoitus vasta vuotta myöhemmin, kertoo Museoviraston intendentti Teija Tiitinen.

järvestä nouseva kallio
Museovirasto / Helena Taskinen

Lammasjärven itärannalla kohoavassa jyrkässä kallioseinämässä on noin kymmenen erilaista punamullalla maalattua kuvaa. Niistä voi hahmottaa ainakin hirviä ja kämmenen jäljen. Maalattu alue on noin puolitoista metriä korkea ja runsaan metrin leveä.

Pikku Kullaanjärven kalliomaalauksessa näkyy ihminen ja hirvi.

Määrjärven kalliomaalauksessa hahmottuvat kuvat ovat heikkoja, ja paljaalla silmällä erottaa lähinnä muutaman jalkaparin. Kuvankäsittely tuo esiin kaksi-kolme ihmistä ja hirvenvasan. Maalaukset sijaitsevat yli 40 metriä merenpinnan yläpuolella.

Asiantuntijoiden mukaan tämä vastaa alueen kampakeraamista korkeutta ja tyypillistä kalliomaalausten tekoaikaa.

Suurin osa Suomen kalliomaalauksista on ajoitettu 7 000 – 3 000 vuotta sitten tehdyiksi.

Suomesta löydetyt kalliomaalaukset kuvaavat tyypillisesti hirviä, ihmisiä, veneitä, lintuja ja käärmeiksi tulkittuja kuvioita. Myös käsipainaumia on havaittu.

"He ovat liikkuneet ruuhella"

Kalliomaalaukset sijoittuvat usein juuri järvestä nousevaan kallioseinään, paikkaan jonne ei ole niin helppo päästä. Ne voi saavuttaa kesällä veneellä, tai talvella patikoimalla jäätä pitkin.

– Ihan tarkasti ei osata sanoa, miten maalaukset on tehty. He ovat todennäköisesti liikkuneet ruuhella. Talvella maalauksia tuskin on tehty, kun on kylmää ja kalliopintakin jäässä, pohtii Museoviraston yli-intendentti Helena Taskinen.

Museovirasto dokumentoi maalaukset mahdollisimman tarkasti ja taltioi sekä punavärin että maalauskuviot. Sen jälkeen kohde viedään Museoviraston rekisteriin.

– Sen enempää niille ei tehdäkään, kertoo Taskinen.

Maalaukset ovat saaneet punavärinsä rautaoksidista, jota löytyy Suomesta esimerkiksi suosta ja järven pohjasta.

– Värin koostumusta ei ihan tarkasti tiedetä. Rautaoksidia, rasvaa, ehkä linnun munaa. Oleellisinta on, että kalliopinnalle on sadevesien myötä tullut uuttuneena läpinäkyvä, ohut piioksidikalvo, joka on mahdollistanut punavärijäljen pysymisen ja säilymisen tuhansia vuosia. Muutoin maalaus olisi kulunut pois ja hävinnyt, pohtii Taskinen.

Hän arvioi, että maalauksia on aikoinaan ollut monissa paikoissa, mutta ne eivät vain ole säilyneet ilman suojaavaa kalvoa kuvioiden päällä.