Tutkija, ottaisitko saamelaiset mukaan heitä koskevaan tutkimukseen? Mikäli et, voivat metodisi olla kolonialistisia

Tutkija valitsee aiheen, kerää tiedot, analysoi ja raportoi. Tavallisesti päätökset tehdään tutkittavan yhteisön ulkopuolella. Kansainvälinen tutkijatiimi haastaa tutkijat uudistamaan menetelmiään.

tutkimus
Tutkimus01-VT
Yle Sápmi

"Jokaiseen saamelaiseen perheeseen kuuluu äiti, isä, lapsia ja tutkija". Kutakuinkin näin kuuluu vanha sutkautus saamelaisen perheen kokoonpanosta.

Lausahdus pitää sisällään totuuden murusen, sillä Euroopan ainoan alkuperäiskansan, saamelaisten kulttuuri on houkutellut antropologeja, sosiologeja ynnä muita tieteen harjoittajia Suomesta ja maailmalta jo kauan perehtymään saamen kansaan ja heidän elinympäristöönsä. Usein nämä tutkijat ovat majoittuneet saamelaiseen kotiin.

Tutkijoita on tullut ja mennyt. Harvoin tutkimuksen kohteena olleet saamelaiset ovat kuitenkaan kyenneet vaikuttamaan tutkimuksen sisältöön, eivätkä he välttämättä ole jälkikäteen saaneet tietää, mihin heidän antamansa tiedot ja materiaalit ovat päätyneet. Länsimaisen tutkimustavan mukaisesti saamelaiset ovat joutuneet tutkimuksissa objektin asemaan, jolloin heillä ei ole ollut sananvaltaa siihen, miten tutkimus toteutetaan ja mihin sillä pyritään. Toki tilanne on parantunut niistä ajoista, kun saamelaisia riisuttiin ja mitattiin rotubiologisissa tutkimustarkoituksissa.

– Saamelaisia on tutkittu todella kauan, ja tutkimustavat ovat olleet todella kolonialistisia. Tutkimukset ovat olleet myös sellaisia, että niistä on hyötynyt selkeästi enemmän itse tutkija, kuin meidän yhteisömme tai yksittäinen saamelainen, kertoo utsjokelainen lääketieteen tohtori Heidi Eriksen.

Eriksen kuuluu kansainvälisen tutkimusprojektin tutkijatiimiin, joka on tutkinut, miten saamelaiset voisivat saada äänensä kuuluviin heitä koskevassa tutkimuksessa, ja millaisia toiveita saamelaisilla on tällaisten tutkimusten toteuttamiseen. Hänen lisäkseen projektissa ovat mukana Alaskan Anchorage yliopiston kansanterveystieteen professori Rhonda Johnson, Montanan osavaltionyliopiston kansanterveystieteen professori Elizabeth Rink ja Oulun yliopiston Arctic Health -verkoston tutkimusprofessori Arja Rautio.

Tutkimusprojektin yhteydessä tutkijatiimi haastatteli saamelaisia Pohjois-Suomesta sekä sellaisia tutkijoita Oulun alueelta, jotka tekevät jollain tapaa saamelaisiin liittyvää tutkimusta.

Heidi Eriksen, Rhonda Johnson, Arja Rautio ja Elizabeth Rink
Heidi Eriksen, Rhonda Johnson, Arja Rautio ja Elizabeth Rink ovat yhdessä toteuttaneet laadullisen tutkimuksen, jossa pohditaan tutkimuksen eettisyyttä Pohjois-Suomen saamelaisyhteisön ja tutkijoiden näkökulmista.Linnea Rasmus / Yle

Esille nousi muutama pääteema, joista ensimmäinen on luottamus, joka tuntuu puuttuvan saamelaisten ja tutkijoiden väliltä. Tiimi myös totesi, että saamelaiskulttuurin ymmärrys on tärkeää luotettavan tutkimuksen toteuttamiseksi, ja tutkimuksessa tulisi käyttää sellaista kieltä ja asiayhteyksiä, jotka ovat saamelaisille tuttuja ja ymmärrettäviä. Tärkeää olisi, että saamelaiset pääsisivät osallistumaan tutkimusprosessiin.

– Saimme selville, että saamelaisilla oli hyvin erilaiset ajatukset siitä, miten he haluavat tutkimusta toteutettavan heidän yhteisöissään, kuin tutkijoilla, joilla oli todella perinteinen, länsimainen ajattelutapa tutkimuksen tekemiseen, kertoo Elizabeth Rink.

Tutkijoita tulisi kouluttaa uusin tavoin

Saamelaiset olisivat kuitenkin valmiita osallistumaan heitä koskevaan tutkimukseen tasavertaisena yhteistyökumppanina.

– Tutkijoille ajatus tuntuu olevan vielä hieman vaikea, koska tutkimusmetodit ovat tietynlaisia, sanoo Eriksen.

Tutkijatiimi puhuukin yhteisöä osallistavan tutkimusmetodin puolesta. Tämän metodin leviäminen tutkijoiden keskuudessa kuitenkin edellyttää, että tutkijoita koulutetaan käyttämään metodia ja pohtimaan eettisiä puolia tutkimustyönsä yhteydessä.

– Tällainen yhteistyötapa vaatii sen, että tutkijat koulutetaan eri tavoin yliopistossa ajattelemaan kehittyvän yhteisön jäsentä tutkimuksen jokaisessa vaiheessa. Tämä sisältää myös yhteisön jäsenten kouluttamisen niin, että he ovat sinut tutkimuskielen ja metodien kanssa, sekä jakavat omia näkemyksiään, kertoo Rhonda Johnson.

Oulun yliopiston arktisen tutkimuksen professori ja Arktisen yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori Arja Rautio on työssään todennut, että osallistava tutkimustapa on erittäin tärkeä alkuperäiskansatutkimuksessa. Hänen mielestään on yliopistojen vastuulla opettaa osallistavaa tutkimustapaa ja eettistä toimintaa, ja sivistää tutkimusten rahoittajia siitä, millaisin metodein tutkimuksesta voidaan parhaiten hyötyä niin tieteellisesti, paikallisesti kuin laajemminkin koko maailmassa.