Analyysi: Nelson Mandelan sovinnon politiikka voi olla pian mennyttä – nyt Etelä-Afrikka on valmis hyväksymään maan pakkolunastukset

Valkoihoiset omistavat yli 70 prosenttia Etelä-Afrikan viljelymaasta. Heidän osuutensa väestöstä on kahdeksan prosenttia.

Etelä-Afrikka
Rypsiviljelmiä Etelä-Afrikassa
Rypsiviljelmiä Etelä-Afrikan lounaisosissa.Nic Bothma / EPA

Maanomistus on kipeä ja tulenarka aihe Etelä-Afrikassa. Se kuohuttaa tunteita ja jakaa mielipiteitä jyrkästi.

Niin se on tehnyt myös maan pohjoisessa naapurimaassa Zimbabwessa. Matkustamme alkuun hetkeksi sinne.

** Pääkaupunki Hararen pimeässä,** lämpimässä illassa oli viime marraskuun lopussa juhlatunnelma. Autot soittivat torvia, ihmiset hurrasivat kaduilla ja sotilaat tanssivat autojen katoilla.

Maata vuosikymmeniä hallinnut itsevaltias Robert Mugabe oli muutama tunti aikaisemmin ilmoittanut eroavansa, ja kaduilla olevien ilo ja toivo oli käsin kosketeltavissa.

Liikuin kadulla muutaman valkoihoisen zimbabwelaisen kanssa. Peräämme huudeltiin:

– Hei, nyt voitte saada maanne takaisin! joku huusi uhmaavasti.

– Hei, nyt voitte saada maanne takaisin! joku toinen huikkasi toiveikkaasti.

Robert Mugabe ryhtyi vuonna 2000 laajaan maareformiin, jonka tarkoitus oli ottaa maa valkoisilta suurtilallisilta ja antaa se takaisin mustille, joilta se oli aikoinaan viety.

Maata ei kuitenkaan annettu köyhille mustille maanviljelijöille, vaan suuri osa meni Mugaben ystäville.

Tuottoisat maatilat rappeutuivat, kansainväliset sijoittajat kaikkosivat ja aiemmin Afrikan vilja-aittana tunnettu Zimbabwe vajosi taloudelliseen katastrofiin. Samalla moni zimbabwelainen menetti työpaikkansa maatiloilla.

Nyt moni pelkää, että Etelä-Afrikka joutuu pahimmassa tapauksessa kokemaan saman.

Viime viikolla Etelä-Afrikan parlamentti hyväksyi poikkeuksellisen lakialoitteen, joka tähtää perustuslain muuttamiseen siten, että maan pakkolunastaminen ilman korvausta olisi mahdollista.

Seuraavaksi asiaa käsitellään perustuslakivaliokunnassa, jolla on aikaa pohtia uudistusta elokuun loppuun asti. Monia tahoja kuullaan seuraavan puolen vuoden aikana.

Maan jakaminen tasaisemmin oli valtapuolue ANC:n keskeisimpiä lupauksia jo vuonna 1994, kun se nousi hallitukseen rotuerottelupolitiikan eli apartheidin päättyessä.

Maanomistus on hiertänyt mustien ja valkoisten eteläafrikkalaisten välejä satoja vuosia. Maan menettäminen ensin siirtomaakaudella 1600-luvulta lähtien ja vielä vankemmin apartheidin aikana on kansallinen trauma Etelä-Afrikan alkuperäisasukkaille.

Vuoden 1913 laki kielsi mustia eteläafrikkalaisia omistamasta tai vuokraamasta maata "valkoisessa Etelä-Afrikassa".

*Kun Nelson Mandela *valittiin Etelä-Afrikan presidentiksi vuonna 1994, perustuslakiin kirjattiin pykälä, joka takasi maan omistusoikeuden. Mandela ajoi periaatetta, ettei maata osteta kuin halukkailta myyjiltä.

Mandelalla oli myös tavoite: mustien tulisi omistaa 30 prosenttia maaomaisuudesta vuonna 2014.

Vaikka joillakin alueilla mustien maanomistus on lisääntynyt merkittävästi, tavoitteesta ollaan yhä kaukana.

Valtion vuonna 2017 julkaistun tarkastuksen (siirryt toiseen palveluun)mukaan valkoihoiset omistivat 72 prosenttia Etelä-Afrikan yksityisestä viljelymaasta, ja mustat vain neljä prosenttia. Loput ovat niin sanottujen värillisten ja intialaisten omistuksessa.

Eteläafrikkalaisista noin 80 prosenttia on mustia ja noin kahdeksan prosenttia valkoisia.

Koska valkoihoiset omistavat suurimman osan viljelymaasta, lakimuutos iskisi väistämättä kovimmin heihin.

*Nyt Mandelan sovinnon politiikkaan *on tulossa muutos, koska maakiistaan on saatava ratkaisu.

Läpi mennyt ehdotus oli alun perin populistisen oppositiopuolueen EFF:n lakialoite, jonka valtaa pitävä puolue ANC hyväksyi muutamien muutosten jälkeen.

Kansanedustajista 241 äänesti aloitteen hyväksymisen puolesta, 83 vastaan. Vain vuosi sitten samankaltainen lakialoite hylättiin äänin 261–33.

Tämä EFF:n poliittinen voitto kertoo paljon Etelä-Afrikan muuttuvasta poliittisesta maisemasta.

Kohta 25 vuotta valtaa pitänyt ANC on historiallisen epäsuosittu, ja sosialistisen EFF:n radikaalit mielipiteet vetoavat etenkin moniin nuoriin.

Maanomistukseen puuttuminen on ollut puolueen tärkeimpiä vaalilupauksia.

EFF:n puoluejohtaja Julius Malema sanoi parlamenttiväittelyssä, että mustien eteläafrikkalaisten arvokkuus perustuu maahan, ja nyt sovinnon aika on ohi.

Kun puhutaan maasta, kyseessä on jotain paljon suurempaa. Maa toimii symbolina historiallisesta epä-tasa-arvosta. Kyselyissä (siirryt toiseen palveluun) moni toivoisi mieluummin työpaikkoja, parempia taloja ja palveluita kuin maata.

Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota muutoksiin, jotka ANC-puolueen uusi puheenjohtaja Cyril Ramaphosa ajoi läpi lakiehdotukseen.

Maata saa pakkolunastaa vain, jos tuotantoa voidaan parantaa ja talouskasvu ja ruokaturvallisuus eivät kärsi. ANC tarkensi (siirryt toiseen palveluun) vielä viikkoa äänestyksen jälkeen, että pääasiassa tavoitteena on saada joutomaata käyttöön.

Cyril Ramaphosa
Cyril Ramaphosa nousi ANC-puolueen johtoon joulukuussa, ja myöhemmin maan presidentiksi Jacob Zuman erottua.Mike Hutchings / AFP

Use it or lose it – käytä tai menetä maasi, olitpa musta tai valkoinen. Tuottoisia maanviljelymaita ei olla viemässä omistajien käsistä.

Maakistaan pitää löytää ratkaisu nyt, mutta sen pitää myös viedä Etelä-Afrikkaa eteenpäin, Ramaphosa rauhoitteli.

Kaikki eivät tästä rauhoitu.

Pääasiassa valkoisten maanviljelijöiden etuja ajava AfriForum-järjestö kertoi käynnistävänsä kansainvälisen kampanjan varoittaakseen muita maita ja sijoittajia siitä, että Etelä-Afrikassa omistusoikeudet ovat uhattuina.

Järjestö pelkää, että lakimuutos ajaa kansainväliset sijoittajat tiehensä.

Sama järjestö on varoittanut, että valkoisia maanviljelijöitä vainotaan ja uhataan.

Sekä Etelä-Afrikassa että Zimbabwessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut satoja maanviljelijöiden ryöstömurhia.

*ANC:n uudella johtajalla Cyril Ramaphosalla *on edessään valtava haaste.

Maauudistuslupaukset voivat houkutella äänestäjiä ANC:n riveihin, mutta Ramaphosan pitää myös saada nopeasti tuloksia keskellä tulehtunutta keskusteluilmapiiriä.

Maakiista on ollut ratkaisematta niin kauan, että moni kokee venyttäneensä kärsivällisyyttään jo liikaakin.

EFF haluaisi, että kaikki maa kuuluisi valtiolle. ANC ei ole ollut yhtä selkeä siitä, mitä tulisi tapahtua pakkolunastetulle maalle.

Vielä viime vuonna ANC sanoi, ettei voi muuttaa perustuslakia, koska kunnioittaa sitä liikaa.

Puolue ei myöskään ole historiansa aikana pitänyt siitä, että joku kertoo, mitä sen tulisi tehdä.

Uhka enemmistön menettämisestä ensi vuoden vaaleissa näyttää muuttaneen tämän.

Lähteenä on käytetty myös Pohjoismaisen Afrikka-instituutin tutkijan Patience Mususan haastattelua.

*Aiheesta muualla: *

Why calculating a farm murder rate in SA is near impossible (siirryt toiseen palveluun)

Parliament: Historic land expropriation agreement reached amid South Africa’s changing politics (siirryt toiseen palveluun)

Land expropriation without compensation: What you need to know (siirryt toiseen palveluun)