Analyysi: Ei käy kateeksi poliitikkoja, joiden on ratkaistava itse aiheuttamansa sote-ongelma

Valinnanvapauslaki lähti tänään eduskuntaan. Soten kohtalo ratkeaa seuraavien kuukausien aikana - taas kerran. Sosiaali- ja terveystoimittaja Tiina Merikanto analysoi, miksi tässä ollaan.

sote-uudistus
Tiina Merikanto Näkökulma-kuva piirros
Stina Tuominen / Yle Uutisgrafiikka

Sote-uudistusta on tehty kymmenkunta vuotta kovalla kiireellä. Todellinen iso vääntö alkoi Kataisen-Stubbin hallituksen aikana, mikä päättyi kaksinkertaiseen perustuslakivaliokunnan tyrmäykseen.

Kirjoitin maaliskuussa 2015 toisen tyrmäyksen jälkeen seuraavaa:

"Menneen neljän vuoden ajan aluepoliitikot, kielipoliitikot, kuntapoliitikot, erikoissairaanhoitolaiset ja perusterveydenhuoltolaiset ovat varjelleet oman kannattajakuntansa etua. Eri ammattiryhmät, intressitahot ja etujärjestöt ovat selvittäneet ja selittäneet miksi tämä on mahdotonta ja tuo aivan välttämätöntä. Hallitukselta on puuttunut näky, tahtotila ja johtajuus. Niitä olisi tarvittu, jotta sote-uudistuksesta olisi voinut tulla totta.”

Sipilän hallituksen hallitusohjelma oli soten osalta mahdollisuuksia antava. Keväällä 2015 puolueet sopivat sote-uudistuksen etenevän kolmen portaan mallilla. Alla tuolloin esitelty kuva mallista.

Grafiikkaa
Yle Uutisgrafiikka

Marraskuussa 2015 päätettiin kuitenkin toisin. Kokoomus sai tahtomansa valinnanvapauden liikkeelle jo hallituskriisiin öinä, vaikka hallitusohjelman mukaan se olisi ollut vasta uudistuksen viimeinen vaihe julkisten sote-palveluiden rakenneuudistuksen ja yksikanavaiseen rahoitukseen siirtymisen jälkeen.

Valinnanvapaus oli hinta, jolla keskusta osti kokoomuksen 18 maakunnan ja 15 sote-alueen ratkaisuun, mikä sekin sittemmin peruttiin. Jäljelle jäi 18 maakunnan malli ja nämä kuuluisat sanat: (siirryt toiseen palveluun)

“Osana uudistusta säädetään valinnanvapauslainsäädäntö. Sen myötä käyttäjä voi itse valita palveluiden julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan. Valinnanvapaus on jatkossa pääsääntö perustasolla ja soveltuvin osin käytössä erikoistason sosiaali- ja terveyspalveluissa.”

Poliitikot päättivät valinnanvapaudesta ilman kunnollista virkavalmistelua. Ennen päätöstä valinnanvapausmallia ei ollut selvitetty. Professori Brommelsin selvitystyöryhmä nimettiin vasta joulukuussa 2015 (siirryt toiseen palveluun).

Ryhmä työskenteli viitisen kuukautta. Raportti julkaistiin toukokuun lopussa 2016. Jo huhtikuussa 2016 hallitus oli tehnyt (siirryt toiseen palveluun) historiallisen päätöksen sote-tehtävien yhtiöittämisvelvoitteesta:

“Maakunnan kaikkea markkinoilla tapahtuvaa toimintaa koskemaan säädetään yhtiöittämisvelvoite EU:n valtiontukilainsäädännön edellyttämällä tavalla.“

Sotessa on kyse poliittisen järjestelmän uskottavuudesta. Ei kuitenkaan vain siksi, saadaanko uudistus tehtyä vai ei. Kyse on myös siitä, voiko kansalainen luottaa poliittisen järjestelmän kykyyn tehdä kunnollisia päätöksiä.

Valinnanvapauslakiluonnoksensa hallitus esitti aivan joulun alla 2016. Työtä oli tehty urakan suuruus huomioon ottaen valtavassa kiireessä, mistä virkamiehet olivat myös varoittaneet.

Lausunnolle luonnos lähti tammikuussa 2017. Lakiluonnos sai lausunnonantajilta paljon kritiikkiä. Valtaosa lausunnonantajista katsoi, (siirryt toiseen palveluun) ettei uudistuksella saavuteta sille asetettuja tavoitteita.

Hallitus antoi valinnanvapauslakiesityksen eduskunnalle toukokuussa 2017. Kesäkuussa perustuslakivaliokunta palautti sen uudelleen valmisteltavaksi. Valiokunta edellytti muun muassa yhtiöittämispakon poistamista.

Sote-uudistus olisi tehtävä välttämättä. Itse asiassa se olisi pitänyt tehdä jo ainakin viisi vuotta sitten, kun soten jatkuva kiire alkoi.

Syksyn aikana hallitus teki valinnanvapauslakiin muutoksia. Esimerkiksi yhtiöittämispakko poistettiin ja toimeenpanoa vaiheistettiin. Sote-keskuksiakin muutettiin niin, että niistä tulisi lähinnä terveyskeskuksia, koska niissä olisi vain sosiaalihuollon ohjausta ja neuvontaa.

Joulukuun puolivälissä päättyneeltä lausuntokierrokselta saatu palaute oli kuitenkin samansuuntaista kuin keväällä 2017. Valtaosa lausujista katsoi, (siirryt toiseen palveluun) ettei uudistuksella saavuteta sen keskeisimpiä tavoitteita: hyvinvointi ja terveyserojen kaventamista, palveluiden yhdenvertaista saatavuutta, kustannusten kasvun hillintää kolmella miljardilla eurolla tai sote-palvelujen integraatiota.

Vielä ennen joulua 2017 hallitus teki lakiluonnokseen joitakin muutoksia. Niistä merkittävin oli se, että asiakassetelin velvoittavuus ei enää koskisi erikoissairaanhoidon palveluita.

Tässä sitä nyt ollaan – miten ihmeessä?

Sote-uudistus olisi tehtävä välttämättä. Itse asiassa se olisi pitänyt tehdä jo ainakin viisi vuotta sitten, kun soten jatkuva kiire alkoi. Ihmiset ansaitsevat paremmin toimivia ja yhdenvertaisempia palveluja. Lisäksi harmaantuvassa Suomessa tavoite kustannusten hillitsemiseen on todellinen.

Mitä olemme saamassa? Hallitus on siirtämässä vastuun pois vajaalta 200 kuntataustaiselta järjestäjältä 18 maakunnalle. Asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että tämä muutos on hyvä, vaikka maakuntia voisikin olla vähemmän.

Olemme tässä kummallisessa tilanteessa, koska valinnanvapauslain valmistelussa on viime syksyyn asti sivuutettu asiantuntijat.

Tulossa on myös monia riskejä sisältävä lakiesitys asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kansanedustaja Elina Lepomäen (kok.) (siirryt toiseen palveluun) esiin nostamat ongelmat, kuten todettu, eivät olleet uusia. Poikkeuksellista oli se, että ne nosti esiin hallituspuolueen kansanedustaja. Asiantuntijat ovat puhuneet samoista ongelmista kuukaudesta toiseen. Suuri riski on, etteivät sote-uudistukselle asetetut tavoitteet toteudu.

Nyt hallituksesta sanotaan, että koska sote-uudistus pitää tehdä, pitää hyväksyä myös ongelmallinen lakiesitys valinnanvapaudesta. Sitä ei sanota, että sote-uudistus voitaisiin tehdä myös niin, että vastuu siirrettäisiin maakunnille ja valinnanvapauslakiesitys valmisteltaisiin uudelleen.

Tällaista ratkaisua ei ole olemassa, koska se ei poliittisesti ole ainakaan tähän asti ollut mahdollista: keskusta saa 18 maakuntansa ja kokoomus viimeisen parin vuoden aikana synnytetyn valinnanvapauslakiesityksen. Ben Zyskowiczin (kok.) sanoin, (siirryt toiseen palveluun)vain muutama kuukausi hallituskriisin jälkeen:

_ “Maakuntahallintoa ei tule ilman sotea, eikä sotea tule ilman kansalaisten valinnanvapautta.“_

Marraskuun 2015 hallituskriisi lepää siis edelleen soten yllä.

Valmistelu on ollut umpipoliittista.

Olemme tässä kummallisessa tilanteessa, koska valinnanvapauslain valmistelussa on viime syksyyn asti sivuutettu asiantuntijat. Valmistelu on ollut umpipoliittista. Niin kuin valtiovarainministeriön hallitusneuvos Auli Valli-Lintu viime syyskuussa julkaistussa tekstissään (siirryt toiseen palveluun) kirjoitti:

_ “Paras-hankkeesta lähtien poliittinen ohjaus on ulottunut pykäliin saakka. [...] Vahvaan poliittiseen ohjaukseen perustuva lainvalmistelu on jättänyt jälkensä esityksiin, koska niitä on ollut vaikea muuttaa jo tehtyjen poliittisten kompromissien vuoksi. Laeista on ollut vaarana muodostua tilkkutäkkejä, joissa yksittäiset säännökset eivät ole olleet yhteensopivia.”_

Sotea on valmisteltu loputtomassa kiireessä ainakin viimeiset viisi vuotta. Kuka tietää, ehkä vähemmällä kiireellä oltaisiin jo pidemmällä. Sotessa on kyse poliittisen järjestelmän uskottavuudesta. Ei kuitenkaan vain siksi, saadaanko uudistus tehtyä vai ei. Kyse on myös siitä, voiko kansalainen luottaa poliittisen järjestelmän kykyyn tehdä kunnollisia päätöksiä.

Vanha kulunut sanonta “suo siellä, vetelä täällä” on todellakin totta. Ei käy kateeksi poliitikkoja, joiden on ratkaistava heidän itsensä aiheuttama ongelma: sote-uudistus pitäisi ehdottomasti tehdä, mutta onko nykyinen esitys valinnanvapaudesta liian suuri riski otettavaksi.

Katso myös:

Ymmärrätkö, miten sote vaikuttaa sinuun? Kokeile Ylen pelillä

Professorit: ihmisten pompottelu ja kustannukset eivät vähene ilman korjauksia – sote-paketin puuttuva osa tulossa kansanedustajien pöydille

Uskomattomat soten käänteet – katso kahdella silmäyksellä, miten tähän on tultu