Marko Kilven kolumni: Suomi on mielenterveysongelmien luvattu maa

Jokaiselle kansalaiselle pitäisi opettaa mitä on toleranssiputki. Elämämme pitäisi vaihdella tuon putken sisällä, jotta elämä ei kuormittaisi liikaa. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, kirjoittaa Marko Kilpi.

mielenterveys
Kolumnisti Marko Kilpi
Kolumnisti Marko KilpiToni Pitkänen / Yle

Ensihoitoyksikkö kohtaa matkalla sairaalaan henkilöauton, joka on pysähtyneenä tien laitaan hätävilkut päällä. Auton luota löytyy nuori nainen, joka on itsetuhoisessa tilassa. Nainen ei suostu hoitoon. Poliisi tulee paikalle, jotta hänet saadaan toimitettua väkisin sairaalaan ja hänen itsetuhoiset suunnitelmansa saadaan estettyä. Poliisin töissä tällainen tilanne on hyvin tavallinen ja tämä tapahtui edellisessä yövuorossani.

Nuorten mielenterveysongelmat (siirryt toiseen palveluun) voivat merkillisen hyvin. Joka päivä mielenterveydellisistä syistä jää työkyvyttömyyseläkkkeelle keskimäärin seitsemän nuorta. Viidessätoista vuodessa alle 20-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkeläisten määrä (siirryt toiseen palveluun) on moninkertaistunut. Nuorille mielenterveydellisistä syistä kirjoitettavien lähetteiden määrä polikliiniseen hoitoon (siirryt toiseen palveluun) on kasvanut parissa vuodessa viidelläkymmenellä prosentilla.

** Luvut ovat järkyttävällä tasolla** ja ne ovat selvä osoitus siitä, että hoito ja varsinkin ennalta estävä toiminta on pettänyt pahemman kerran. On nopeasti tehtävä jotain tai menetämme kokonaisia sukupolvia. Erikoista näissä luvuissa on se, että samaan aikaan Suomi on todettu maailman viidenneksi onnellisimmaksi kansaksi. Ketä nuo onnelliset suomalaiset sitten ovat? Näiden lukujen mukaan eivät ainakaan nuoret. Ovatko nuoret jäämässä osattomiksi onnellisuudesta?

Vanhempien välinen väkivalta ja mitätöivä kommunikaatio ovat tutkimusten mukaan vahingollisempaa kuin se, että lapsi tulisi seksuaalisesti hyväksikäytetyksi.

Mistä mielenterveysongelmat johtuvat? Ei ole olemassa yhtä selittävää syytä. Taloustilanne on yksi syy. Varsin monen 0-17 -vuotiaan perhe elää perusturvan varassa. Koti on tässäkin asiassa selvästi keskiössä. On ratkaisevan tärkeää, millaiseksi kehittyvät lapsen varhaiset vuorovaikutussuhteet. Vanhempien välinen väkivalta ja mitätöivä kommunikaatio ovat tutkimusten mukaan vahingollisempaa kuin se, että lapsi tulisi seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Tämä on erittäin pysäyttävä ja huolestuttava havainto.

Kun ongelmia ilmenee, olisi hyvä tietää ihmisen historiaa sukupolvien taakse. Millaista elämä on suvussa ollut? Millaisia mielenterveydellisiä ongelmia on ollut? Millaiset käyttäytymismallit ja ongelmat ovat huomaamattakin siirtyneet sukupolvelta toiselle. Usein nämä ongelmat ovat niin syvällä perheen ja suvun elämässä ja arjessa, että ne on mielletty tavallisena tapana suhtautua ja reagoida elämään – rangaistukset, ongelmatilanteet ylipäätään. Miten vaikeina hetkinä kommunikoidaan.

Lapsen varhaisissa vuorovaikutussuhteissa rakennetaan pohjaa sille, miten lapsi tulee elämänsä myöhemmissä vaiheissa reagoimaan esimerkiksi stressiin, millainen stressijärjestelmä ja sietokyky lapselle rakentuu. Toisin sanoen meidän pelikorttimme jaetaan jo elämän alkuvaiheissa ja niillä pitäisi sitten loppuelämä pärjätä.

Ongelmista ei puhuttu ja niinpä varsin usein isäntä löytyi oksan haarasta roikkumasta tai metsästysaseen piippua imeskelemästä.

Nykyajan hektinen elämänmeno on omiaan kuormittamaan nuortakin kohtuuttomasti ja asettamaan sietämättömiä paineita. Vanhempi sukupolvi on herkkä toteamaan, että ei sitä ennen burn outeista kärsitty, ei uupumuksista, eikä masennuksista. Se ei pidä paikkaansa. Elämä oli ennen hyvin raskasta ja kuormittavaa ja monelta osin myös hyvin epävarmaa. Kaikki elementit ylikuormituksiin ja uupumuksiin olivat jatkuvasti läsnä. Ongelmista ei puhuttu ja niinpä varsin usein isäntä löytyi oksan haarasta roikkumasta tai metsästysaseen piippua imeskelemästä. Itsetuhoiselle käytökselle oli täysin samat syyt kuin nykyhetkessä.

Jokaiselle kansalaiselle pitäisikin opettaa toleranssiputki ja sen merkitys. Meidän elämämme pitäisi vaihdella toleranssiputken sisällä, jotta elämä ei kuormittaisi liikaa. Se ei ole kuitenkaan mahdollista. Aika ajoin elämässä tapahtuu jotain, jonka vuoksi käyrä riistäytyy putkesta ulos ylärekisteriin. Se on normaalia ja ihminen jaksaa sellaista aikansa, kunhan käyrä palaa säädyllisessä ajassa takaisin toleranssiputken sisälle.

Liian monelle elämä on kuitenkin niin ylikuormitettua, että putkesta on tultu ulos ajat sitten ja käyrä on jäänyt pysyvästi ylärekisteriin. Se johtaa ennen pitkään ylivireystilaan ja sen seurauksena käyrä romahtaa putken läpi alarekisteriin ja pohjalta nousu takaisin toleranssiputken sisään, normaaliin elämään onkin vaikeaa, useammille mahdotonta. Alarekisteristä löytyvät masennukset, itsetuhoisuus, avioerot, päihdeongelmat, konkurssit. Helvetti toisin sanoen.

Suurin osa uupumuksista, masennuksista ja mielenterveysongelmista olisivat vältettävissä, mikäli ihmiset pitäisivät huolen siitä, että elämä pysyttelee toleranssiputken sisällä. Pitäisi osata ottaa kierroksia alas. Sen lisäksi tietoisuus omista sukurasitteista, varhaisista vuorovaikutussuhteista, käytännössä tuntemus omasta itsestään lisäisivät ennalta estävyyttä valtavasti. Kuinka moni lopulta tuntee edes itseään? Olisiko aika tutustua siihen, kuka sinä olet?

Marko Kilpi

Marko Kilpi on poliisi ja kirjailija, palkittu dekkaristi. Hän tutkiskelee elämää ja sen ilmiöitä suoraan silmästä silmään niin poliisin kuin myös nelilapsisen perheenisän näkökulmasta. Kilpi on poliisin posttraumatyöpajan vetoryhmän jäsen.