Saksaa johtaa pian kaksi naista – silti saksalaisia huvittaa, kun kysyy onko Merkel feministi?

Angela Merkel sai Suomen tasa-arvopalkinnon, mutta Saksassa häntä ei pidetä tasa-arvon esitaistelijana.

kansainvälinen naistenpäivä
Andrea Nahles ja Angela Merkel Berliinissä syyskuussa 2017.
Andrea Nahles ja Angela Merkel Berliinissä syyskuussa 2017.Carsten Coall / EPA

*Berliini. *Saksalainen kulttuurintutkija Stefanie Lohaus on aidosti yllättynyt liittokansleri Angela Merkelin saamasta, Suomen myöntämästä tasa-arvopalkinnosta.

– Onpa outoa. Merkel? Eihän hän ole tehnyt mitään tasa-arvon eteen.

Angela Merkel on Suomen perustaman kansainvälisen tasa-arvopalkinnon (International Gender Equality Prize) ensimmäinen saaja. Tiistaina Tampereella pidetyssä tilaisuudessa julkistettiin, että Merkel ohjaa 150 000 euron palkintorahat nigerialaiselle järjestölle, joka auttaa perheväkivallan uhreja.

Suomen hallitus perusteli Merkelin palkitsemista sillä, että hän on ollut esikuva lukuisille naisille ja tytöille sekä toiminut naisten oikeuksien puolestapuhujana.

Kotimaassaan Saksassa Merkelillä on kuitenkin hyvin erilainen maine.

– Se, että hän on nainen, ei tarkoita, että hän olisi millään tavalla edistyksellinen, Lohaus kertoo sähköpostihaastattelussa.

Kulttuurintutkija Lohaus on Saksassa tunnettu tasa-arvoasioiden kommentaattori ja yksi feministisen aikakauslehden Missy Magazinen kustantajista.

Kulttuurintutkija ja feministisen aikakauslehti Missyn perustaja Stefanie Lohaus
Kulttuurintutkija ja feministisen aikakauslehti Missyn perustaja Stefanie Lohaus sanoo, ettei Merkel ole tehnyt mitään tasa-arvon kehittämiseksi Saksassa.Paula Winkler

Saksan suurimmilla puolueilla pian naisjohtajat

Edelläkävijänä Angela Merkeliä voi silti pitää. Merkel on murtanut Saksan paksuimman lasikaton. Hän on Saksan liittokanslerina myös Euroopan vaikutusvaltaisin johtaja.

Merkel on johtanut Saksaa 12 vuotta, ja hänen neljäs valtakautensa vahvistetaan ensi viikolla. Viimeinen este suuren koalitiohallituksen edestä väistyi sunnuntaina, kun sosiaalidemokraattinen puolue SPD äänesti hallitusyhteistyön puolesta.

Myös SPD saa pian naisjohtajan. Saksan toiseksi suurin puolue valitsee huhtikuun puoluekokouksessaan hyvin todennäköisesti johtajakseen Andrea Nahlesin. Nahles olisi ensimmäinen nainen SPD:n johdossa.

Demarinuorten johtajana aikoinaan tunnetuksi noussut Andrea Nahles, 47, on ollut Merkelin hallituksen työministerinä. Tammikuussa hän sai puolueelta suuret suosionosoitukset ärhäkän puheensa jälkeen. Bonnin kokous osoitti Nahlesin suosion ajaneen silloisen puoluejohtaja Martin Schulzin ohi.

Saksan hallitus on siten pian kahden naisen käsissä.

Lisäksi tulevan suuren koalition puolueista sekä SPD että CDU ovat jo ilmoittaneet, että heidän ministereistään puolet on naisia ja puolet miehiä. Vain CDU:n baijerilainen sisarpuolue CSU on valinnut ministereikseen miesenemmistön.

Tämä saa Saksan politiikan näyttämään tasa-arvoiselta erityisesti ulkomailla. Saksassa mielikuva politiikan tasavertaisuudesta on hyvin toisenlainen.

Merkel ei halua olla feministi

Saksassa Merkelin kutsuminen tasa-arvon esitaistelijaksi tuntuu herättävän hilpeyttä.

Berliiniläinen Anita Eckhardt purskahtaa nauruun kuultuaan kysymyksen, onko Merkel feministi.

– Ei. En tiedä, miten hän itse itseään kuvailee, mutta en kyllä sanoisi niin, aamuruuhkassa pysäytetty Eckhardt sanoo. Eckhardt työskentelee asiantuntijana, joka auttaa väkivaltaa kohdanneita naisia.

– Saksassa tasa-arvoon on vielä pitkä matka.

Hän muistuttaa, että Saksan liittopäiväedustajista vain 30,9 prosenttia eli alle kolmannes on naisia. Merkelin oman puolueen CDU:n edustajista naisia on vain viidennes. Oikeistopuolueiden nousu viime vaaleissa vähensi naisedustajien osuutta, sillä esimerkiksi nyt liittopäiville nousseen oikeistopopulistisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen edustajista noin 11 prosenttia on naisia.

Tasa-arvoon on Eckhardtin mielestä vielä matkaa myös arjen tasolla: tyttöjä ja poikia kohdellaan eri tavalla, naisia on selvästi miehiä vähemmän johtotehtävissä ja moni nainen on yhä päävastuussa lastenhoidosta.

Hän sanoo tasa-arvon silti kohentuvan hiljalleen.

– En kuitenkaan usko, että Merkelillä on asian kanssa paljon tekemistä. Hän edustaa CDU:ta, puoluetta, joka ei mielestäni aja sukupuolten tasa-arvoa.

Kulttuurintutkija Lohaus sanoo, että juuri Merkelin konservatiivisen puoluetaustan vuoksi feministit eivät ole koskaan edes odottaneet Merkeliltä tasa-arvon edistämistä.

Lohaus muistuttaa, että Merkel oli pitkään samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastaan ja vasta viime metreillä hyväksyi homoliittojen sallimisen. Saksa hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliitot viime vuonna.

Lohausin mukaan yritykset parantaa tasa-arvoa ovat jääneet puolitiehen. Esimerkiksi naiskiintiö johtopaikoilla koskee vain pientä osaa yrityksistä.

– Merkel ei myöskään halua kutsua itseään feministiksi, Lohaus kertoo.

Merkeliä on harvoin nähty yhtä hämmentyneenä kuin viime vuoden huhtikuussa pidetyssä Women20-paneelissa, kun liittokanslerilta kysyttiin suoraan, onko hän feministi. Yleisöä ja muita panelisteja kysymys silminnähden huvitti.

Hiljaisuuden jälkeen Merkel vastasi, ettei halua ripustaa ylleen minkäänlaisia titteleitä.

Ivanka Trump, Christine Lagarde ja Angela Merkel Woman20 -tapahtumassa 25. huhtikuuta 2017.
Ivanka Trump, Christine Lagarde ja Angela Merkel Woman20 -tapahtumassa 25. huhtikuuta 2017.Felipe Trueba / EPA

Itäsaksalainen Merkel kieltäytyy julistamasta

Merkelin haluttomuus ryhtyä jonkinlaiseksi esitaistelijaksi kertoo paitsi hänen muutenkin hillitystä johtamistyylistään, myös taustastaan Itä-Saksassa. Merkel harvoin julistaa, hän johtaa mieluummin insituutioiden, kuten Euroopan unionin, takaa.

Saksalaisnaisten tasa-arvotyöstä kirjan tehnyt toimittaja Jana Hensel kirjoitti helmikuussa Die Zeitissa (siirryt toiseen palveluun), että Merkel on hyvin tyypillinen itäsaksalainen nainen. Poliittisten iskulauseiden sijaan Merkel, 63, on keskittänyt energiansa siihen, että hän on pystynyt etenemään vanhoillisen puolueen sisällä Saksan korkeimpaan asemaan.

Länsisaksalaiset saman sukupolven feministit ovat puhuneet suoremmin miehisistä valtarakenteista ja pyrkivät aktiivisemmin purkamaan niitä, Hensel kirjoittaa.

Historia on saattanut tehdä itäsaksalaistaustaiset naiset allergisiksi yleville puheille. Itä-Saksassa kommunistinen puolue mainosti naisten olevan tasavertaisia miesten kanssa.

Hensel muistuttaa, että itäsaksalaiset naiset kävivät kylmän sodan aikana enemmän töissä kuin länsisaksalaiset naiset. Myös Merkelin oma äiti oli koulutettu englannin ja latinan opettaja.

Mutta samalla kun itäsaksalaiset naiset kävivät päivätöissä, he hoitivat yhä kodin ja lapset päivähoitoon. Naisten vapaus oli poliittisesta propagandasta huolimatta miesten käsissä, eikä tasa-arvoa ollut.

Länsi-Saksassa kotiäitiys oli kylmän sodan aikana selvästi yleisempää ja naisten rooli rajatumpi. Naisten elämää kuvattiin toisinaan Kinder, Küche, Kirche -kolminaisuuden kautta: elämä pyöri lasten, keittiön ja kirkon ympärillä.

Kulttuurintutkija Lohausin mukaan ahdas äidin rooli on edelleen yksi Saksan suurimmmista tasa-arvo-ongelmista.

Naisten päävastuu kodista näkyy siinä, että vaikka Saksassa on korkea naisten työllisyysaste, työssäkäyvistä saksalaisnaisista 47 prosenttia tekee osa-aikaista työviikkoa. Miehistä osa-aikaisesti työskentelee yhdeksän prosenttia.

Historia näkyy yhä myös lännen ja idän välissä eroissa. Esimerkiksi sukupuolten palkkaero on itäisissä osavaltioissa selvästi pienempi kuin lännessä. Palkat ovat idässä tosin keskimäärin yleisesti länttä pienempiä.

Saksan palkkaerot -grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Pelkkä esimerkki vaikuttaa

Merkelin haluttomuus nousta tasa-arvon esikuvaksi ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi tasa-arvotyötä vastaan.

Viisivuotiaan tyttärensä kanssa Berliinin kadulla kävelevä Annerose Schreiner uskoo Merkelin tekevän paljon tasa-arvon eteen, vaikka tämä tekeekin sen omalla vähäeleisellä tyylillään.

– Uskon, että on hyvä merkki, että nainen on ollut niin pitkään vallassa. Hän ei ole samanlainen voimahahmo kuin monet miespoliitikot ja on osoittanut, että naiset tuovat politiikkaan tarpeellisia ominaisuuksia.

Psykoterapeuttina työskentelevä Schreiner sanoo, että jo pelkkä Merkelin esimerkki on vaikuttanut yhteiskunnalliseen keskusteluun tasa-arvosta. Saksalaiset näkevät, että myös nainen voi olla johtaja.

Viisivuotias tytär Anoushka on nähnyt elinaikanaan vain naisen Saksan johdossa.

Anoushka miettii pitkään vastausta kysymykseen, voivatko miehetkin nousta kansleriksi. Äidin avulla löytyy lopulta oikea vastaus.

– Joo!