Kapteeni Hanna Lehtinen halusi sotilasuralle jo pikkutyttönä: "Ajattelin, etten varmasti lähde maitojunalla"

Kantahenkilökuntaan kuuluva naissotilas on jo tuttu näky varuskunnissa. Naissotilaat ovat myös sijoittuneet eri tehtäviin samoilla perusteilla kuin miehetkin.

Sotilasura
Kapteeni Hanna Lehtinen
Tapio Termonen / Yle

Kapteeni Hanna Lehtinen kaavaili sotilasuralle ryhtymistä jo ennen kuin se oli Suomen lain mukaan edes mahdollista. Lehtinen syntyi vuonna 1981 vanhimpana lapsena perheeseen, jossa maanpuolustus ei ollut mitenkään erityisesti läsnä. Isä oli toki käynyt armeijan ilmavoimissa, mutta sotilasuraa hänellä ei ollut.

Hanna Lehtinen oli kuitenkin liikunnallinen lapsi ja harrasti kaikkea mahdollista. Majojen rakentelun lisäksi harrastuksiin kuuluivat muun muassa jalkapallo, ratsastus ja uinti. Myös partiotoiminta tuli hänelle tutuksi. Äidin maksamilla balettitunneilla hän kävi sen sijaan vain muutaman kerran.

– Kyllä siinä nukkeleikit kuitenkin ehtivät tulla tutuiksi ja klarinettiakin tuli hieman soiteltua, muistelee Hanna Lehtinen lapsuuttaan Nurmijärvellä. Hänen perheensä muutti sinne Keravalta, kun Hanna oli 3-vuotias.

Ensimmäinen ajatus armeijaan menemisestä Hanna Lehtiselle tuli jo silloin kun hän oli vielä ala-asteella. Hän oli aikaansa edellä, sillä tuolloin naiset eivät vielä edes päässeet varusmiespalvelukseen.

Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta tuli voimaan vuonna 1995, ja se mahdollisti silloin vielä teini-iässä olevan Hanna Lehtisen unelmat.

Sotilasura alokkaasta kapteeniksi

Vuonna 2001 Hanna Lehtinen meni varusmiespalvelukseen Tykistöprikaatiin Kankaanpään Niinisaloon. Etukäteen hän jännitti, että miten esimerkiksi fyysinen kunto riittää, mutta lopulta hän pärjäsi ihan hyvin.

– Asenteen piti olla kohdallaan ja tehtävät piti vaan tehdä, Lehtinen kiteyttää.

Lehtinen kotiutui vapaaehtoisen asepalveluksen jälkeen reservin vänrikkinä vuonna 2002. Sen jälkeen hän meni maanpuolustuskorkeakouluun ja valmistui sotatieteiden maisteriksi yliluutnanttina vuonna 2006.

Tämän jälkeen työpaikka löytyi Niinisalosta, ensin jaoksen johtajana ja myöhemmin yksikön varapäällikkönä ja päällikkönä. Vuosien varrella työpaikka on vaihdellut eri yksiköissä joko päällikkönä tai varapäällikkönä.

Nyt Lehtinen on sotilasarvoltaan kapteeni ja virkana on koulutusosaston toimistoupseeri Porin prikaatissa. Työtehtäviin kuuluvat muun muassa Porin prikaatin varusmiespalvelukseen liittyvien järjestelyjen koordinointi.

Naissotilaiden osuus on pysynyt vakiona

Puolustusvoimien sotilasviroissa on nyt 246 naista. Se on 3,3 prosenttia kaikista sotilasviroista ja tämä suhde on pysynyt vakiona jo useita vuosia.

Näköpiirissä voi olla kuitenkin nousua, sillä vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki tänä vuonna ennätysmäärä naisia, jopa yli 1 500. Heistä tietenkin vain osa jää alalle. Maanpuolustuskorkeakouluun valittiin viime vuonna 11 naista. Vuonna 2016 sinne valittiin 7 ja vuotta aiemmin 3 naista.

Hanna Lehtinen aikoo osallistua ensi vuonna esiupseerikurssille. Hän on hankkinut työnsä ohella itselleen myös opettajan pätevyyden ja kaikki koulutukseen liittyvät asiat kiinnostavat eniten. Sotilasarvoon ja mahdolliseen ylennykseen Lehtinen ei halua keskittyä.

– Haluan antaa panokseni puolustusvoimille siinä, mitä parhaiten osaan. Natsat tulevat sitten jos ovat tullakseen, Lehtinen sanoo..

Kapteeni Hanna Lehtinen tarkistaa joukkoja Porin rrikaatissa
Kapteeni Hanna Lehtinen tarkistaa joukkoja Porin prikaatin ampumaradalla.Tapio Termonen / Yle

Ennakkoluulot vähenevät koko ajan

Hanna Lehtinen sanoo, että hänen oma lähipiirinsä on aina kannustanut häntä suunnitelmissaan. Jo nuorena tyttönä, silloin kun naissotilaita ei vielä ollut, hänen ajatuksiaan kuunneltiin kotona ja häntä kannustettiin omiin ratkaisuihin. Kannustus ja tuki jatkui myös myöhemmin.

– Ainoastaan silloin kun pääsin kadettikouluun, äiti totesi että olisi hän lapselleen helpomman alan suonut.

Muutamia epäilyjä Lehtinen muistaa kuitenkin kuulleensa. Kun hän oli teini-ikäisenä töissä Nurmijärven nuorisotoimen leiriohjaajana ja kertoi siellä suunnitelmistaan, ennustivat myös leiriohjaajina olleet Make ja Aki, että Lehtinen palaa armeijasta maitojunalla kahden viikon kuluttua.

– Se jäi vahvasti mieleen. Ajattelin, että en varmasti lähde maitojunalla. Lopettaminen ei ollut vaihtoehto. Kyllä terveiset ovat menneet sitten jälkeenpäin perille, Hanna Lehtinen sanoo.

Armeijassa ollessaan pahimmat ennakkoluulot naisten selviytymisestä olivat jo takana päin ja kouluttajatkin olivat oppineet, että naiset voivat armeijassa pärjätä. Lehtinen tietää, että ennakkoluuloja on ollut, mutta itse hän ei niihin juurikaan ole törmännyt.

Lehtinen sanoo että hänellä oli varusmiesaikana hyvät kouluttajat ja varusmieskaverit olivat asiallisia. Yhden yksittäisen tapauksen hän kuitenkin muistaa ajalta, jolloin hän palasi reserviupseerikoulusta Haminasta kokelaaksi Niinisaloon.

– Yksi "herra" ilmoitti omalla peruskoulutuskaudellaan, että hän ei naista tottele. Myöhemmin hän kuitenkin totesi, että sukupuolella ei ole merkitystä, jos homma toimii.

Yhtenäinen arvopohja

Nykyiseen työhönsa sotilaana Porin prikaatin koulutusosastolla Hanna Lehtinen on erittäin tyytyväinen. Hän sanoo viihtyvänsä työssään hyvin, sillä puolustusvoimien ja hänen oma arvopohjansa ovat samanlaisia. Lehtinen arvostaa sitä, että yksilöä käsitellään kykyjen, ominaisuuksien ja persoonan kautta. eikä esimerkiksi sukupuolen tai uskonnon kautta.

– Täällä näytöt ratkaisevat pärjäämisen, Lehtinen sanoo.

Lehtinen sanoo että puolustusvoimilla on toki ollut myös haasteita tasa-arvokysymyksissä, mutta vuodesta 2008 lähtien käytössä ovat olleet tasa-arvosuunnitelmat ja -ohjelmat.

Hän kehuu myös vuolaasti työkavereitaan. Hänen työpäivänsä vaihtelevat paljonkin, sillä välillä se kuluu esimerkiksi ampumaradalla ja välillä työhuoneessa tietokoneen äärellä. Hanna Lehtinen myöntää, että kaikki päivät ei aina ole mukavia, mutta kokonaisuutena tehty uravalinta on ollut täysin oikea.

– Päivääkään en ole katunut sitä, että olen sotilasuralle lähtenyt. Tämä on tarjonnut juuri niitä asioita mitä etsin. Eli haasteita ja yhteisöllisyyttä sekä tasa-arvoa ja kaikkea sitä mitä sotilasyhteisössä ja hyvässä työpaikassa on, Lehtinen summaa.

Korjattu kello 18.48 sotilaskorkeakoulu maanpuolustuskorkeakouluksi.