Saimaannorppa möngersi 7 kilometriä jäällä – vapaaehtoiset kiiruhtivat tekemään avantoa: "Katsoimme ensin, että kivi liikkuu"

Vapaaehtoiset auttoivat saimaannorppaa, joka oli harhaillut jäällä poikkeuksellisen pitkän matkan.

saimaannorppa
Harhaileva saimaannorppa jäällä

Imatralainen Allan Mylläri ei vaimoineen ollut ensin uskoa silmiään keskiviikkoisella kävelyllään. Tumma hahmo liikkui Saimaan Pihlajaveden jäällä.

– Katsoimme ensin, että kivi liikkuu. Mutta siinä kohtaa ei ole ennenkään kiviä ollut, ja ymmärrettiin, että norppa siellä liikkuu, kertoo Mylläri.

Pariskunta seurasi saimaannorpan möngerrystä hetken etäältä, sillä norpalla voi tähän aikaan vuodesta olla kuutti lähistöllään. Kun norppa ei kuitenkaan pulahtanut näkymättömiin, he ymmärsivät, että jotain on vialla. Kun pariskunta katsoi tarkemmin, norpan jäljet näyttivät tulevan kaukaa, eikä norppa näyttänyt pysähtymisen merkkejä.

– Se vain jatkoi matkaa selälle päin luotojen jälkeen. Silloin arvattiin, että kaikki ei ole kunnossa, ja lähdimme katsomaan tarkemmin. Se oli isokokoinen norppa, ja ymmärsimme, että se etsi vettä, avantoa siis, sanoo Mylläri.

Norppa jäi seuraamaan, mitä ihmiset tekevät

Pariskunta soitti tuttujaan apuun.

– Sanottiin, että tuokaa sellaiset vehkeet, että saadaan tehtyä avanto. He tulivat, ja sitten se tehtiin.

Norppa ei hätkähtänyt, vaikka auttajat porasivat jäähän reikiä, vaan jäi seuraamaan tilannetta. Mylläri arvelee, että norppa jopa kiinnostui siitä, mitä ihmiset puuhailivat.

– Se katsoi vähän alta kulmien, kun juttelin sille. Ehkä se haistoi veden. Ei se kauan aikaillut, kun avanto oli valmis, sinne se pulahti. Oli se aika lystikkään näköistä, toteaa Allan Mylläri.

Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela kiittelee norpan auttajia. Hän kertoo lähettäneensä henkilökohtaisenkin kiitosviestin jo aiemmin.

– On oikea tapa auttaa, että tekee avannon. Norppaan ei pidä mennä koskemaan tai yrittää vaikka kantaa sitä. Voi hienovaraisesti ohjailla oikeaan suuntaan, sanoo Koskela.

Ennätysmatka, kunnes toisin todistetaan

Auttajat seurasivat myöhemmin norpan jälkiä, ja ne johtivat arviolta seitsemän kilometrin päähän.

– Yllätti, miten pitkän matkan se oli selviytynyt ja miten hyvin se näytti etenevän. Jossain kohtaa se oli käynyt rannalla ja jonkun veneenkin alla. Jos emme olisi auttaneet, ei tiedä, miten olisi käynyt. Oli sillä jo turpa jäässä, pohtii Allan Mylläri.

Suojelubiologi Jouni Koskela Metsähallituksesta sanoo, ettei ole aiemmin kuullut norpan kulkeneen jäällä niin pitkää matkaa kuin tällä kertaa. Koskela on työskennellyt saimaannorppien parissa lähes 30 vuotta.

– Muutamia kilometrejä on havaittu norpan kulkevan näin. Kunnes toisin todistetaan, tämä on norpan maailmanennätys, hymähtää Koskela.

Saimaannorppia jää toisinaan jään päälle, kun niiden käyttämät avannot jäätyvät. Esimerkiksi vuonna 2016 Rantasalmella tehtiin norpalle avanto. Koskela muistaa myös vastaavan auttamisoperaation Haukivedeltä.

– Norppa on ehkä harhautunut nauttimaan auringosta liian kauan, arvioi suojelubiologi Koskela.

Allan Mylläri on samoilla linjoilla.

– Norppa on saattanut vaikka nukahtaa, tai lähteä jonnekin sieltä avannoltaan, ja sitten se avanto on jäätynyt umpeen. Norppahan ei pääse oikein sieltä jään päältä avaamaan avantoa uudestaan, jään alta se osaa sorvata sen auki. Sen takia se on varmaan lähtenyt etsimään tietä jään alle, miettii Mylläri.

Harvinainen, mutta tuttu näky

Norppa on Allan Myllärille tuttu näky, sillä hän liikkuu paljon Saimaalla. Hän kertoo kesällä juttelevansa eräällekin norpalle, joka ilmestyy kuin taiottuna muikunpyytäjän kalakaveriksi.

– Aina se tulee, kun menen sinne. Meillä on sopimus hänen kanssaan, että saa käydä muutaman muikun ottamassa, kunhan jättää minullekin.

Varsinkin nuoret norpat ovat uteliaita, ja saattavat tulla hyvinkin lähelle ihmistä. Mylläri sanoo näkevänsä norppia talvella huomattavasti harvemmin kuin kesällä.

– Tällaista tilannetta ei ole tullut talvisaikaan aiemmin itselle vastaan, vaikka olen kuullut, että joillekin on näin käynyt. Varmaan jatkossa tulee katsottua ympärille eri tavalla, tuumaa Mylläri.

Suojelubiologi Jouni Koskela kertoo toivovansa tällä kertaa, että jäällä harhaillut norppa oli uros.

– Jos se oli naaras, silloin sillä olisi parin viikon ikäinen kuutti, josta se olisi myös harhautunut, pohtii Koskela.

Aiheesta kertoi aiemmin myös Etelä-Saimaa (siirryt toiseen palveluun).

Lue myös: Neljä vuosikymmentä sitten tavoitteeksi asetettu 400 norpan raja ylittymässä vihdoin