Pitääkö puolison lasta rakastaa? "Myös vihaa voi tuntea, kunhan ei anna sen näkyä"

Mun lapset ja sun lapset. Vaikka kuinka puhuttaisiin meidän lapsistamme, kaikki eivät pysty rakastamaan puolison mukana samassa paketissa tulleita lapsia. Riittääkö reilu kohtelu, jos tunteet puuttuvat?

uusperheet
Grafiikka
Laura Koivunen / Yle Uutisgrafiikka

No mä en ainakaan ottais kumppaniks ihmistä, joka ei rakastais mun lasta, kirjoittaa Anette Aho Facebookissa.

Aho kirjoittaa myös Operaatio Äiti -blogia (siirryt toiseen palveluun) Kaksplussan sivuille, joten hän on tottunut herättämään keskustelua. Tällä kertaa vilkas keskustelu heräsi äitien ja isien suosimassa Facebook-ryhmässä.

Ahon kommenttiin reagoi muun muassa Mari Eklund.

Itse en huolisi ihmistä, joka odottaa multa tuollaista. Ihan vinksahtanutta vaatia tuollaista keneltäkään, hän kirjoittaa.

Ei suhdetta ilman rakkautta

Rakkaus on vahva sana. Sen voi käsittää niin monin eri tavoin. Jollekin rakastaminen on välittämistä, jollekin arvostamista. Kukaan ei voi määritellä, mikä on oikea tapa rakastaa. Silti niin moni vaatii rakkautta.

Anette Aho haluaa korostaa, ettei hän vaatimalla vaadi rakkautta keneltäkään. Hän ei vain voisi olla ihmisen kanssa, joka ei rakasta hänen lastaan. Miksi tyytyä johonkin, mikä ei tunnu oikealta, jos on mahdollista saada muutakin?

Lasta ei voi laittaa asumaan taloon, jossa on joku, joka ei välitä hänestä.

Anette Aho

– Jos lähtisin hakemaan kumppania, hakisin sellaista, joka kykenee välittämään toisen lapsista. Sen pitää olla perusedellytys. Lasta ei voi laittaa asumaan taloon, jossa on joku, joka ei välitä hänestä.

Tunteen nimestä riippumatta Ahon mukaan on tärkeintä, että lapsi kokee itsensä rakastetuksi. Hänen oma lapsensa oli 2-vuotias, kun perheeseen tuli uusi isähahmo.

– Lapseni lähti automaattisesti hakemaan mieheltäni haleja, sylissä olemista ja iltapusuja. Jos kumppanini olisi ollut vaikea niitä antaa, olisi minun ollut hankala olla sellaisessa suhteessa. Halusin kotiini mahdollisimman ehjän rakenteen, vaikka sinne uusi ihminen tulikin.

Riittää, että tulee toimeen

Facebook-keskusteluun osaa ottanut Mari Eklund ei näe rakastamisessa mitään väärää, mutta itse hän ei voisi sitä keneltäkään vaatia. Hän kokee, että perheen yhdistämiseen liittyy paljon paineita muutenkin. Toisen tunteiden määritteleminen tuntuisi niiden paineiden keskellä liian ahdistavalta.

Hänen omassa uusperheessään on sovittu, että riittää, kun kaikki tulevat toistensa kanssa toimeen.

– Me olemme turvallisia aikuisia kumppanimme lapsille. Meillä ei ole muita vaatimuksia kuin kunnioittava ja arvostava kohtelu. Kaikki muu on ekstraa.

Kenenkään ei tarvitse rakastaa väkisin, mutta toimeen pitää tulla.

Kirsi Heikinheimo

Ajatusmalli on tuttu Suomen uusperheiden liiton toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimolle. Pitääkö puolison lasta rakastaa on kysymys, jonka moni uusperheneuvonnan numeroon soittava esittää.

– Lähtökohtaisesti tähän on helppo vastata. Kenenkään ei tarvitse rakastaa väkisin, ei edes puolison lapsia, mutta toimeen pitää tulla.

Lapsi kaipaa reiluutta

Arvostus, toimeentuleminen ja reiluus ovat Kirsi Heikinheimon mukaan hyviä lähtökohtia, kun mietitään, miten puolison lapsiin pitää suhtautua. Jos mukaan tulee syvempiä välittämisen tunteita, ovat nekin tervetulleita.

– Sanoisin, että on tavoiteltavaa oppia tuntemaan puolison lapset ja löytämään heidän kanssaan yhteisiä ilonaiheita. Sitä kautta voi syntyä myös tunteita. Jos hyviä tunteita löytyy, on itselläkin helpompaa. Ne eivät kuitenkaan synny väkisin yrittämällä.

Entä miltä lapsesta tuntuu, jos häntä ei rakasteta? Heikinheimo pohtii hetken ja toteaa, että on työskennellyt perheiden kanssa noin 30 vuotta, eikä ole koskaan kohdannut lasta, joka olisi kokenut, että hänen ympärillään on liikaa rakastavia aikuisia. Siitä huolimatta lapset eivät välttämättä osaa rakkautta kaivata.

– Tämä on ehkä raflaavasti sanottu, mutta lapset eivät niinkään odota uudelta vanhemmalta rakkautta. He odottavat reiluutta ja hyvää kohtelua.

Heikinheimon mukaan tärkeintä on, että lapset tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi. Lapsen pitää saada kokea, että heidän olemassaolollaan on merkitystä. Monelle riittää sen näkeminen, että vanhemmat ovat keskenään onnellisia.

Pitääkö omaa lasta rakastaa?

Joillekin lapsista tunne rakkaudesta syntyy vasta uusperheen mukana. Kirsi Heikinheimo tietää tilanteita, joissa uusperheen vanhempi on se, joka näyttää tunteita, joita ydinperheessä ei ole totuttu näkemään.

Tätä aihetta on pohtinut myös psykologiaa ja erityispedagogiikkaa opiskeleva Mari Eklund. Kun hän mietti omia odotuksiaan puolison suhteen, alkoi hän ajatella, kuinka paljon rakkautta elämässä ylipäätään vaaditaan. Pitääkö edes omia lapsia rakastaa?

– Se on aiheena varsin tabu. Jos huolehdit lapsista ja kohtelet heitä hyvin, jäävätkö he jostain paitsi? Tiedän, että on vanhempia, jotka eivät pysty kokemaan rakkautta, mutta tarkoittaako se sitä, että he laiminlyövät lapsiaan? Onko rakkaus se liima, joka pitää kasassa?

Eklund haluaa tuoda selvästi esiin, että tämä pohdinta ei liity hänen omaan perheeseensä. Vaikka hän puolustikin Facebook-keskustelussa kantaa, jossa rakkautta ei vaadita, olisi hänen mukaansa hyvä, että ihmisillä olisi edes jotain myönteisiä tunteita puolison lasta kohtaan ennen yhteenmuuttoa.

– Kenenkään ei ole pakko muuttaa yhteen. Myös kahden kodin systeemillä pystyy pyörittämään parisuhdetta. Mutta jos yhteen muuttaa, pitää tykkäämistason olla jonkinlainen. Ei voi olla niin, etten välitä sinun lapsestasi lainkaan.

Vihaakin saa tuntea

Myös kielteiset tunteet ovat sallittuja jokaiselle. Ne pitää kuitenkin pystyä käsittelemään aikuisten kesken, ei lapsen silmien edessä.

– On lupa tuntea kaikkia tunteita, mutta on eri asia, miten niiden tunteiden kanssa käyttäydytään. Myös vihan tunteita voi olla, eikä haittaa, jos lapsi ärsyttää. Tunteita pitää oppia käsittelemään aikuismaisesti, Suomen uusperheiden liiton toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo ohjeistaa.

Syy lapsen ärsyttävään käytökseen ei välttämättä ole hänessä itsessään. Voi olla, että kahdessa yhteen muuttavassa perheessä on ollut eri säännöt. Ehkä toisessa perheessä lapset ovat tottuneet tekemään kotitöitä ja toisessa taas eivät. Kotiintulo- ja nukkumaanmenoajat, ruokailutottumukset, kaikki perheen yhteiset säännöt voivat olla erilaisia.

Silloin solmut pitää avata niiden ihmisten kesken, jotka nämä säännöt ovat luoneet. Aikuiset päättävät yhdessä, mitkä ovat uuden perheen säännöt.

– Erot kasvatuksessa voivat aiheuttaa erilaisia tunteita puolison lapsia kohtaan. Kiistoja voi syntyä mistä vain lapsiin liittymättömästä asiasta.

Esimerkiksi mustasukkaisuus on vahva tunne. Voi olla, että toisen lapset asuvat yhteisessä kodissa pysyvästi, kun toinen saa lapset luokseen vain viikonloppuisin. Heikinheimon mukaan tällaiset tilanteet, joita ei välttämättä itse edes tiedosta, alkavat helposti hiertää perhedynamiikkaa.

Siksi asioista on hyvä puhua avoimesti puolison kanssa.

– Ihmiset ovat usein sokeita omalle käytökselleen. Kumppani voi olla se peili, jonka kanssa pallotella tunteita ja puhua siitä, mikä ärsyttää.

Lapset eivät saa huomata eroa

Rakkauden puolesta vahvasti puhuva Anette Aho toivoo, että suhdetta rakennettaisiin rauhassa ennen yhteenmuuttoa siitäkin syystä, että ärsytyksen aiheista ja yhteisistä säännöistä ehdittäisiin puhua hyvissä ajoin.

Hänen olisi vaikea kuvitella tilannetta, jossa uusi aikuinen muuttaisi perheeseen tietämättä, miten hän tulee lasten kanssa toimeen.

– Entä jos he eivät ikinä opikaan tulemaan toimeen? Elettäisiinkö sitten vain kymmenen vuotta sellaisessa talossa, jossa ihmiset eivät tule toimeen keskenään?

Aho puhuu myös omasta kokemuksestaan. Hänen isäpuolensa muutti taloon vasta pitkän tutustumisvaiheen jälkeen. Ennen perheiden yhdistämistä isäpuoli kävi lastensa kanssa kylässä, sitten mukaan tulivat yökyläilyt ja jossain vaiheessa, vuosia myöhemmin, luonnollisen oloisesti yhteenmuutto. Silloin tokaluokkalainen tyttö koki jo kuuluvansa täysillä isäpuolensa perheeseen.

– Hän kohteli minua tasapuolisesti siskopuolieni kanssa ja koin eläneeni ehjässä kodissa. Minusta ainakin tuntui siltä, että isäpuoli rakasti minua yhtä paljon kuin oma äitinikin.

Se pitää pystyä antamaan kumppanille anteeksi.

Anette Aho

Anette Aho ymmärtää, että se ei ollut itsestään selvää. Kun hän vuosia myöhemmin oli itse perustamassa uusperhettä, antoi äiti tyttärelleen yhden ohjeen.

– Kun uusperheeseen syntyy yhteisiä lapsia, voi side heihin olla vahvempi ja selkeämpi. Se pitää pystyä antamaan kumppanille anteeksi. Side biologiseen lapseen syntyy luonnostaan, mutta tasapuolisuudesta on silti pidettävä aina kiinni. Lapset eivät saa tätä eroa huomata.

Herättääkö aihe tunteita?

*LUE MYÖS: *

Oletko perustamassa uusperhettä? Asiantuntija listasi neljä hyväksi todettua uuden kodin peruspilaria – kerro sinä omasi

Voit osallistua yllä olevan linkin kautta keskusteluun.