11- ja 13-vuotiaat veljekset kantavat kotiin kilokaupalla kalaa – "Äiti saattaa sanoa, että rajoittakaa vähän"

Nuorten kalastusinto on kasvusuunnassa. Kajaanilaiset veljekset haluaisivat päästä talvella pilkille joka päivä.

kalastus
Kaksi poikaa pilkillä.
Kusti ja Konsta pilkkivät kirjolohia Kajaanin Joutenlammella. Video: Niko Mannonen / Yle

Kajaani11-vuotias Konsta Junttila istuu retkijakkaralla avannon reunalla. Rukkaset on heitetty kinokseen. Konsta pilkkii avokäsin, mutta käsiä ei palele. Hän on kylmän karaisema kalamies.

Konsta ja isoveli Kusti ovat käyneet kalalla pienestä pitäen. Aluksi kalaa narrattiin isän kanssa mökkilaiturilta onkimalla, mutta nyt kalalle on päästävä myös omin päin.

– Kyllä minä ihan viikoittain käyn kalalla. Se on mukavaa touhua, 13-vuotias Kusti Junttila kertoo.

– Olisihan se mukava joka päivä käydä, mutta kun koulu loppuu vasta kahdelta näin talvisaikaan, niin silloin ei oikein kerkeä ennen pimeän tuloa kalalle, Konsta jatkaa harmitellen.

Veljeksillä on monta rautaa tulessa. Parissa kairanreiässä on ootto-onki kalastamassa, kun pojat itse pilkkivät toisella avannolla.

– Ootto-ongissa on tahnaa ja tässä on Räsäsen Helmi -uistin ja katkarapua. Sillä tulee ihan hyvin, Konsta kertoo.

Yksi karkasi, toinen katkaisi siiman

Joutenlammen toisella laidalla pilkkijät ovat saaneet jo muutamia kirjolohia. Ne ovat melkein parikiloisia. Junttilan veljesten pyyntipaikkojen lähellä kalaonnea ei ole vielä ollut. Yksi kala karkasi ja toinen oli niin iso, että se katkaisi siiman.

– Joku aika sitten kala nykäisi kerran, mutta nyt on ollut tosi hiljaista. Tässä joutuu odottamaan tosi paljon. Voi olla, että päivän aikana saa vain yhden kalan, Kusti Junttila kertoo.

– Tässä on vähän käynyt joku tökkäämässä, mutta ei sen enempää. Kala on nyt niin isoa, ettei se hirveän hyvin syö, Konsta Junttila huikkaa omalta avannoltaan.

Poika on pilkillä.
Kusti Junttila, 13, haluaisi saada joskus saaliikseen oikean merilohen.Niko Mannonen / Yle

Nuorten kalastusinto on kasvusuunnassa. Suomen Vapaa-ajan kalastajien keskusjärjestön seuroissa oli viime vuoden lopussa noin 2 500 alle 18-vuotiasta jäsentä, mikä on hieman enemmän kuin edellisvuonna. Lisäksi järjestön ja jäsenseurojen nuorisotyö tavoittaa vuosittain noin 40 000 lasta ja nuorta erilaisissa kalastustapahtumissa (siirryt toiseen palveluun).

Luonnonvarakeskuksen tilastojen (siirryt toiseen palveluun) mukaan nuoria kalastajia on vielä huomattavasti enemmän.

– Innostus on kasvussa. Monilla Kainuun kouluilla kalastuskerhot alkavat olla täynnä, ja myös tytöt alkavat innostua kalastusharrastuksen pariin. On hienoa, että perinteinen harrastusmuoto jaksaa vielä innostaa nuoria, kalastusohjaaja Matti Kulju Kainuun Vapaa-ajan kalastajat ry:stä kertoo.

Kala on nyt niin isoa, ettei se hirveän hyvin syö.

Konsta Junttila

Kuljun mukaan on tärkeää, että lapset ja nuoret opetetaan luontoharrastukseen, kalastukseen ja myös muuten eränkäyntiin pienestä pitäen. Kun kalastuskipinä iskee varhain, harrastuksen pariin palaa todennäköisesti uudelleen aikuistumisen ja ruuhkavuosien jälkeen.

– Itsekin olen penskasta asti kalastanut ja siihen ei loppua näy. Kalastukseen syttyy vain suurempi intohimo vuosi vuodelta. Se tuo elämänsisältöä ja mukavia kavereita, siitä tulee monelle elämänmittainen harrastus, Kulju kertoo.

Poika istuu pilkillä.
Konsta Junttila, 11, tietää, että pilkkiminen vaatii malttia.Niko Mannonen / Yle

Kainuun Vapaa-ajan kalastajat ry:n nuorten Lohileirillä oli tällä kertaa mukana 14 poikaa, kaksi tyttöä ja kahdeksan ohjaajaa. Osalle kalastus on harrastus muiden joukossa, mutta toisille se on jo todellinen intohimo.

– Nuorista löytyy sellaisia, että tuntuu, ettei heitä kiinnosta oikeastaan mikään muu kuin kalastus. Enkä ole siihen stoppia laittanut, antaa kalastuksen vain viedä mennessään, Kulju naurahtaa.

Joko kala jäi koukkuun?

Junttilan veljekset, Kusti ja Konsta, jättävät pilkkivavat avannon reunalle, kun ootto-ongen lippu nousee pystyyn. Pojat juoksevat nopeasti katsomaan, joko kala olisi jäänyt koukkuun. Pian kairanreiälle juoksee myös muita nuoria.

Tällä kertaa kala kävi vain näykkimässä syöttiä.

– Onhan se ihan mukava saada saalista, mutta ei se välttämättä ihan parasta kalastuksessa ole. Se on hauskaa, kun täällä saa vain istua rauhassa ja pilkkiä, Kusti ja Konsta kertovat.

Kaikuluotain jäällä olevan styroksilaatikon päällä.
Kusti Junttila katsoo kaikuluotaimesta, näkyykö kirkasvetisessä Joutenlammessa kalojen liikettä.Niko Mannonen / Yle

Pojat eivät tavoittele vain suuria kaloja, vaan saaliiksi kelpaavat myös esimerkiksi ahvenet. Isot kalat ovat jääneet kuitenkin parhaiten mieleen.

– Paras muistoni on, kun sain virvelillä hauen meidän mökillä. Konsta istui ongella ja minä heittelin virvelillä. Näin, miten kala seurasi ja heitin uistimen sen perään. Siihen se sitten tarttui, Kusti kertoo.

– Minä en ole saanut mitään hirveän isoa kalaa, mutta joskus Kajaaninjoella sain lähemmäs 60-senttisen taimenen. Kyllä sitä sai jonkin aikaa väsyttää, Konsta jatkaa.

Nuorista löytyy sellaisia, että tuntuu, ettei heitä kiinnosta oikeastaan mikään muu kuin kalastus.

Matti Kulju

Kusti vaihtaa välillä avantoa. Styroksilaatikon päällä on kaikuluotain, joka näyttää, onko lammessa elämää. Luotaimen ruudusta näkee, miten kirjolohi ui kirkasvetisen lammen pohjassa.

– Joskus olisi hienoa saada ihan oikea merilohi, sellaista en ole koskaan saanut. Nämä kirjolohet jäävät sille helposti kakkoseksi, Kusti naurahtaa.

Konsta puolestaan haaveilee kalastusreissusta Lappiin tai vähän kauemmaksi, Norjaan.

– Norja on ihan hyvä, siellä haluaisin käydä. Siellä on niin hyvät paikat ja siellä tulee hyvin kalaa, Konsta perustelee.

Saalis ylös avannosta – odotus palkitaan

Junttilan veljekset käyvät sen verran ahkerasti kalassa, että saalista on usein jaettavaksi asti. Kalaa kannetaan kotiin ja annetaan tutuille.

– Kyllähän sitä joskus joutuu lähtemään tyhjin käsin, mutta yleensä ainakin jotain tulee saaliiksi, Konsta kertoo.

Kaksi poikaa pilkillä.
Konsta (istumassa) ja Kusti Junttila käyvät kalalla kerran viikossa, vaikka pilkille mieli tekisi joka päivä.Niko Mannonen / Yle

Pojista tuntuu mukavalta, kun kirjolohen saa nostettua ylös avannosta: odotus palkitaan. Vielä mukavammalta se tuntuu, kun kalan vie kotiin saakka.

– Saa yllättää vanhemmat saaliilla, Kusti kertoo.

– Jos saa vielä isomman kalan, se on hauskaa viedä kotiin. Jos se on jokin lohikala, niin se häviää yleensä aika nopeasti, Konsta jatkaa hymyillen.

Se on hauskaa, kun täällä saa vain istua rauhassa ja pilkkiä.

Kusti ja Konsta Junttila

Kusti ja Konsta käsittelevät itse pyytämänsä kalat. Se kuuluu poikien mielestä kalastajan taitoihin.

– Minä opettelin juuri fileoimista. Sitä en vielä kunnolla osaa, mutta osaan perata ja tehdä kaiken muun, Konsta kertoo.

– Jos tulee esimerkiksi lohta, niin äiti laittaa siitä ruokaa. Me laitamme sitten, jos on enemmän vaikka pikkuahventa, Kusti jatkaa.

Joskus poikien kalastusintoa on jouduttu kotona jo hieman toppuuttelemaan.

– Kun kesällä on tullut vähän turhan paljon haukia, niin äiti saattaa sanoa, että rajoittakaa vähän, Kusti kertoo.

Se ei ole poikien kalastusintoa vähentänyt.

– Kyllähän me sinne kohta taas mennään, pojat nauravat.