Tiesitkö, että juot pulloveden mukana muovia? Laaja, kansainvälinen selvitys paljastaa, että pullovesissä on runsaasti mikromuoveja

Mikromuovien terveysvaikutuksia ei vielä tunneta, mutta maailmalla pullovesibisnes paisuu. Viime vuonna se kasvoi nopeammin kuin mikään muu juomateollisuuden ala.

mikromuovit
Vedenjuonti
Stina Tuominen / Yle

Sadat miljoonat ihmiset juovat pullotettua vettä joka päivä. Ja he juovat niiden mukana mikromuoveja.

Tämä selviää kansainvälisen Orb Median (siirryt toiseen palveluun) teettämästä tutkimuksesta, jonka julkaisevat Orb Median lisäksi yhteistyössä monet kansainväliset mediatalot eri puolilla maailmaa. Yhteistyössä ovat mukana Ylen lisäksi muun muassa BBC, saksalaiset Die Zeit ja Deutsche Welle.

Tutkimuksessa käytiin läpi 259 vesipulloa 9 eri maasta. Pulloja hankittiin kaikilta viideltä mantereelta, Euroopasta, Aasiasta, Afrikasta ja Pohjois- ja Etelä-Amerikasta.

Siinä käytiin läpi 11 vesimerkkiä. Brändeistä monet ovat kansainvälisesti tunnettuja. Osa on sellaisia, joihin suomalainen saattaa törmätä ainoastaan eksoottisissa lomakohteissa. Tutkituista brändeistä vain kahta, Eviania ja San Pellegrinoa, myydään Suomessa.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun pullovesien sisältämää mikromuovia, eli äärimmäisen pieniä muovihukkasia, on tutkittu näin laajasti.

Ei ole samantekevää, mitä pullotettu vesi sisältää. Se on elinehto miljoonille ihmisille, joilla ei ole pääsyä puhtaan juomaveden ääreen.

Pullovesibisnes on myös maailman nopeimmin kasvava juomateollisuuden ala, jonka arvo 120 miljardia euroa vuodessa (siirryt toiseen palveluun). Summalla rakentaisi yli sata Länsimetroa.

Meillä pullotettuja vesiä juodaan vähän, mutta Suomessakin niiden myynti kasvaa.

Testatut merkit veden alkuperämaan mukaan
Orb Media ja Stina Tuominen / Yle

Mikromuoveja löytyi kaikkien tutkittujen brändien vesipulloista. 259 pullon joukossa oli vain 17 pulloa, joista muovia löytyi niin vähän, että se olisi voinut päätyä niihin tutkimuksen aikana laboratoriossa.

Muista pulloista muovia löytyi enemmän, keskimäärin 325 mikromuovipartikkelia litraa kohden.

Onko se paljon?

– Luku kuulostaa isolta, mutta onko se oikeasti iso, siihen en pysty vastaamaan, sanoo tutkija Markus Sillanpää Suomen Ympäristökeskuksesta.

Itä-Suomen yliopistossa mikromuoveja tutkiva Samuel Hartikainen on samaa mieltä.

Hänestä Orb Median tutkimus todistaa osaltaan sitä, että mikromuovia ja sen lähteitä on kaikkialla; järvissä, merissä, maassa ja hengitysilmassa.

Nyt kun on todettu, että mikromuoveja on paljon, pitäisi tietää, miten ne vaikuttavat ihmiseen.

Terveysvaikutukset ovat tällä hetkellä mikromuovitutkimuksessa suuri kysymysmerkki. Vielä ei tiedetä, onko mikromuovin syömisestä ja juomisesta ihmiselle haittaa, saati millaista haittaa.

Mikromuoveista suurimmat voi erottaa paljaalla silmällä, mutta pienimpiä hiukkasia ja kuituja on vaikea nähdä edes mikroskoopilla. Niitä on tähän mennessä löytynyt avovesistöjen lisäksi muun muassa maaperästä, planktonista ja hanavesistä.

Nyt julkistettu tutkimus paljastaa ainakin sen, että mikromuoveja ei voi välttää juomalla hanaveden sijaan pullovettä. Pullovesistä nimittäin löytyi yli 0,1 millimetrin kokoisia mikromuoveja kaksi kertaa enemmän kuin hanavesistä, joita Orb Media vuosi sitten tutki.

Muovitutkimuksen kehityksen nopeutta kuvaa se, että silloin tutkimusryhmä ei etsinyt alle 0,1 millimetrin kokoisia hiukkasia lainkaan.

Suomessakin hanavesiä aletaan tutkia. Suomen ympäristökeskus aloittaa tässä kuussa selvityksen Helsingissä, Tuusulassa ja Päijänteellä. Tuloksista kerrotaan kesällä.

Vesipulloista löytyi merkittäviä määriä muovia
Orb Media ja Stina Tuominen / Yle

Kaikkein pienimmät mikromuovit ja niitäkin pienemmät nanomuovit saattavat olla haitallisia ihmiselle. Tästä ei kuitenkaan vielä ole tutkimusnäyttöä.

Yli 90 prosenttia niellyistä isommista mikromuoveista (siirryt toiseen palveluun) poistuu ilmeisesti elimistöstä ulosteen mukana. Suurin kysymys koskee kuitenkin kaikkein pienimpiä mikromuovipartikkeleita, eli Orb Median tutkimusasteikon alapäässä olevia mikromuoveja sekä nanomuoveja.

Nämä hiukkaset ovat hiuksen sadasosan paksuisia tai vielä tätäkin pienempiä.

Eräässä kansainvälisessä tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) osa nanomuoveista läpäisi kalojen solukalvot ja päätyi näin niiden elimistöön. Muovia on löytynyt myös ostereista ja simpukoista (siirryt toiseen palveluun).

Nyt kaivataan tutkimusta siitä, tapahtuuko vastaavaa ihmisessä. Ja jos tapahtuu, mitä se voisi tarkoittaa.

Muovi saattaa esimerkiksi kuljettaa mukanaan erilaisia myrkkyjä. Mutta miten ne reagoivat muovin kanssa solun pinnalla?

– Tämän selvittämiseksi pitäisi tutkia satoja, jopa tuhansia aineita. Me pyrimme tietokonemallinnuksen avulla tutkimaan mikromuovien ja niiden kuljettamien aineiden reaktioita solussa terveysvaikutusten selvittämiseksi, sanoo Samuel Hartikainen.

Tutkittavat ainemäärät ovat häviävän pieniä. Siksi pelkästään niiden tunnistaminen on vaikeaa, vaikutuksista puhumattakaan.

Tosin aiemmin tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi hormonihäiriöt voivat saada alkunsa jo erittäin pienestä altistuksesta joillekin aineille.

Ihmisellä on myös luontainen puolustusmekanismi vierasaineita vastaan. Valkosolujen tehtävä on poistaa pieniä partikkeleita, joita on päässyt kehoon. Varmuutta ei ole, toimiiko mekanismi kasvavan muovi- ja kemikaalikuorman kanssa.

Jotkut muistavat vielä ajan ilman muovipusseja ja muoviämpäreitä. Muovia on kertynyt vesistöihin ja muualle ympäristöön 1950-luvulta alkaen.

Muovi ei katoa vaan hajoaa yhä pienemmiksi hiukkasiksi.

Orb Media löysi vesipulloista hyvin erilaisia määriä mikromuoveja; muutamista aina tuhansiin muovipartikkeleihin. Suurin löydös oli 10 000 partikkelia litrassa. Se mitattiin Nestle Pure Life -vedestä. Muutamasta pullosta muovia ei löytynyt lainkaan.

Tutkimusta johti New York State -yliopistossa työskentelevä professori Sherri Mason, joka löysi ensimmäisenä mikromuoveja Pohjois-Amerikan Suurista järvistä. Häntä suuri vaihteluväli ei yllättänyt.

– Samalla tavoin vaihtelevia tuloksia olemme saaneet, kun olemme testanneet avovesiä, kuten järviä, sanoo Mason Orb Medialle.

Ylen haastattelemien tutkijoiden mukaan suuri vaihteluväli saattaisi viitata siihen, että muovi olisi tullut veteen pullotuksessa.

– Ehkä muovipullo- tai korkkierä on vaihtunut tuotantolinjalla, tai muovi on tullut pulloihin itse linjalta, pohtii tutkimusprofessori Hannu Kiviranta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Tutkimuksen tehnyt Orb Media arvioi, että muovi olisi saattanut päätyä pulloihin juuri korkeista. Suurin osa vesipulloista löydetystä muovista oli polypropeenia, jota käytetään korkkien valmistukseen. Samaa muovia on esimerkiksi kotona käytettävissä muoviastioissa.

Sen sijaan pet-muovia, jota käytetään juomapullojen valmistukseen, löydettiin vain vähän.

Löydetyt muovilaadut viittaavat siihen, että alle viidennes muovista olisi peräisin itse vedestä. Taannoisessa hanavesitutkimuksessaan Orb Media ei löytänyt polypropeenia vaan muovikuituja kuten nylonia. Pullovesissä muovikuituja oli paljon vähemmän.

Mistä mikromuovi voi päätyä vesipulloon
Stina Tuominen / Yle

*Muovi on halpaa, kevyttä ja helppoa. *Siksi sitä käytetään paljon. On arvioitu, (siirryt toiseen palveluun) että EU-maissa ympäristöön pääsee vuosittain 75 000–300 000 tonnia mikromuovia eli jopa 35 000 roska-auton verran. Vedessä olevat muovit ovat peräisin muovikasseista, fleece-paidoista, pilleistä, kertakäyttöhaarukoista ja etenkin liikenteestä.

EU:n tavoitteena on ensimmäiseksi kieltää kertakäyttöiset muovit vuoteen 2030 mennessä. Lakiehdotusta odotellaan jo loppukeväästä.

Tammikuussa 2018 julkaistussa EU:n muovistrategiassa (siirryt toiseen palveluun) tähdätään siihen, että vuoteen 2030 mennessä kaikki muovi unionin alueella olisi kierrätettävää.

Pitkäaikaisen europarlamentaarikon, ympäristövaliokunnan puheenjohtajan Satu Hassin (vihr.) mukaan tämä ei riitä. Hänen mielestään EU:n pitäisi edistää siirtymistä biohajoaviin pakkauksiin.

Kompostoituvaa biohajoavaa muovia on esitetty yhdeksi ratkaisuksi mikromuoviongelmaan. Mutta läheskään kaikki biohajoavana myytävä muovi ei ole kompostoituvaa. Biohajoavan muovin käyttöä on arvosteltu myös, koska se kuormittaa ympäristöä muilla tavoin (siirryt toiseen palveluun).

– Pitäisi asettaa tavoitevuosi, johon mennessä luovutaan biohajoamattoman muovin käytöstä pakkauksissa. Silloin teollisuus tietäisi, että on olemassa takaraja. Yleensä vasta se panee vauhtia innovaatioihin, Hassi jatkaa.

Hyvänä esimerkkinä hän pitää EU:n taannoista "hehkulamppudirektiiviä", joka loi markkinat led-lampuille. Nyt siitä hyötyy koko maailma, sanoo Hassi.

Suomessa juodaan Euroopan maista vähiten pullovettä
Stina Tuominen / Yle

Vaikka valmistajat tutkituttavat juomavesiään monien epäpuhtauksien varalta, nykyiset menetelmät eivät pysty jäljittämään mikromuoveja.

– Muovit eivät ole niiden aineiden listalla, joita valmistajien on valvottava. Siksi osasin odottaa, että muovia löytyy pullovesistä, sanoo Hannu Kiviranta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Ainakaan toistaiseksi mikromuoville juomavedessä ei ole asetettu kansainvälisiä raja-arvoja.

Sen sijaan kosmetiikassa mikromuovien käyttöä on jo rajoitettu. Yhdysvallat ja Britannia ovat kieltäneet mikromuovit muun muassa kuorintavoiteissa. Cosmetics Europe -kauppajärjestö suosittelee jäsenilleen mikromuovien välttämistä ja myös Euroopan unionissa suunnitellaan kosmetiikkaan liittyvää lainsäädäntöä.

Kuorintavoiteiden, hammastahnojen ja muiden kosmetiikkatuotteiden osuus mikromuovien lähteenä on kuitenkin häviävän pieni verrattuna vaikkapa liikenteeseen.

– Joustava materiaali renkaissa lisää kitkaa mutta tuottaa kuluessaan mikromuoveja ympäristöön. Tässä vastakkain ovat liikenneturvallisuus ja rengaspöly, sanoo Markus Sillanpää Suomen Ympäristökeskuksesta.

Vedentuonti Suomeen
Stina Tuominen / Yle

Suomessa pullovettä juodaan vähemmän kuin missään muualla Euroopassa. Syynä on se, että monen mielestä hanasta tuleva vesi on vähintään yhtä hyvää. Silti myös meillä pulloveden kulutus on kasvanut. Panimoliiton mukaan Suomessa ostettiin vuonna 2016 yli sata miljoonaa litraa pullovettä.

Suomalaiset ostavat pullovettä silloin, kun hanavesi ei ole puhdasta tai kun he lähtevät mökille. Muualla tilanne on toinen.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan noin 2,1 miljardilla ihmisellä, eli lähes neljänneksellä maailman väestöstä, ei ole pääsyä puhtaan veden ääreen. Hanavesi on juomakelvotonta esimerkiksi Thaimaassa ja Intiassa, joiden suurimmat vesimerkit olivat mukana Orbin tutkimuksessa.

THL:n Kiviranta pitää vaarallisena ajatusta, että näissä maissa pullovesiä alettaisiin karttaa “mitättömän pienen riskin takia”. Jos ruvetaan käyttämään saastuneita vesilähteitä pulloveden sijaan, voi tulla pahoja epidemioita, hän sanoo.

Saastuneen veden juominen voi olla erityisesti pikkulapsille hengenvaarallista. Joka päivä jopa 2 000 lasta kuolee saastuneesta vedestä johtuviin tauteihin, kuten ripuliin.

Vesipulloihin ruiskutettiin niilinpunaista väriä muovin havaitsemiseksi.
Vesipulloihin ruiskutettiin niilinpunaista väriä muovin havaitsemiseksi.Orb Media

Mikromuovitutkimuksessa ei vielä ole vakiintuneita, vertailukelpoisia tutkimusmenetelmiä. Siinä mielessä ollaan kuin uuden mantereen kynnyksellä.

Tätä korostivat myös pullovesibrändit. Orb Media kysyi kaikilta tutkimuksessa mukana olleilta valmistajilta kommentteja tutkimustuloksista.

– Ei ole pitäviä todisteita siitä, että mikromuovilla olisi vaikutusta ihmisen terveyteen tai että niille altistumiselle pitäisi määritellä turvaraja. Siksi mikään elin ei ole säätänyt mikromuoveille raja-arvoja elintarvikkeissa, sanoi Nestlen laatupäällikkö Frederic de Bruyne sähköpostissaan.

Valmistajista ainakin Nestle ja Gerolsteiner kertoivat seuraavansa vesiensä mikromuovipitoisuuksia itse.

Nestle kertoi myös testanneensa Orb Median kommenttipyynnön jälkeen kuusi kolmesta eri paikasta ostettua vesipulloaan. De Bruynen mukaan näissä testeissä muovia löytyi nollasta viiteen partikkelia litraa kohden. Nestle ei kuitenkaan julkistanut itse tutkimusta.

Kaikkien Ylen haastattelemien suomalaisasiantuntijoiden mukaan Orb Median käyttämä tapa tutkia mikromuoveja jättää avoimia kysymyksiä erityisesti aivan pienten mikromuovien tunnistamisen suhteen.

Orbin tutkimuksessa käytettiin niilinpunaisena tunnettua fluoresoivaa väriainetta, joka värjää vedessä olevan muovin.

Ympäristökeskuksen Sillanpää, Itä-Suomen yliopiston Hartikainen ja THL:n Kiviranta epäilevät, että menetelmä saattaa värjätä muovin lisäksi muutakin, esimerkiksi vedessä olevia rasvoja kuten öljyä tai leväsoluja.

Mahdollinen virhe koskee kaikkein pienimpiä, solun kokoisia hiukkasia. Siis niitä, joita ei voi muuten erottaa muoviksi.

Se ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että vesipullovedessä on mikromuovia.

Pitäisikö pulloveden juominen sitten lopettaa?

– En juo pullovettä muutenkaan paljon, koska uskon, että hanaveteni on laadultaan parempaa kuin pullotetut vedet. Jos joku juo pullovettä, en lähtisi sitä ainakaan tämän perusteella kieltämään, sanoo Hannu Kiviranta THL:stä.

Toinen Ylen haastattelema tutkija Samuel Hartikainen huomauttaa, että altistuminen mikromuoveille alkaa kotoa. Juomavesi on osa kokonaisuutta.

Jos voileipä putoaa lattialle, siihen tarttuu suurella todennäköisyydellä myös muovipartikkeleita. Ja jos lasillisen hanavettä jättää yöksi yöpöydälle, siinäkin on taatusti huonepölyn sisältämiä muovihiukkasia.

– Ehkä jos joku valmistaja jäisi kiinni siitä, että se toistuvasti tuottaa vettä, jossa muovia olisi paljon, varmaan välttäisin sitä vaistomaisestikin, Hartikainen sanoo.

Raportoinnissa on tehty yhteistyötä Orb Median toimittajien Dan Morrisonin ja Christopher Tyreen kanssa. Orb Median artikkelin voi käydä lukemassa osoitteessa www.orbmedia.org (siirryt toiseen palveluun)

Juttua korjattu klo 13.46. Saastuneesta vedestä johtuviin tauteihin kuolee päivittäin jopa 2 000 ei 4 000 lasta.

Lue myös:

Onko muovi haitallista terveydelle? Voiko muovi mennä ihmisen solujen sisään? – Asiantuntijat vastaavat

Yle aloittaa yhteistyön Orb median kanssa – Ensimmäinen kansainvälinen yhteistyöjuttu käsittelee pullovesien pienmuoveja 9 maassa

Muoviteollisuus mikromuovista: "Pidämme anturit ylhäällä ja odotamme lisätietoja" – Isot juomamerkit ovat jo alkaneet tehdä lisätarkastuksia

Maailman terveysjärjestö alkaa tutkia juomaveden mikromuoveja