Suomalainen etunimistö on laajentunut – Nimitrendeissä näkyy luonto ja yksilöllisyys, ääkkösiä ja ärriä vältetään

Suomalaisten käytössä olevien etunimien määrä on yli kaksinkertaistunut 1980-luvun jälkeen.

etunimet
Talvinen maisema Kajaanin Akkovaaralta.
Luonto on yksi aihepiiri, josta haetaan innostusta etunimeä valittaessa.Julia Sieppi / Yle

Nimimuodissa yksilöllisyys on edelleen ykköstrendi. Lapselle halutaan antaa mahdollisimman erikoinen nimi, jota ei välttämättä ole kenelläkään muulla. Nimimuoti myös vaihtelee nopeammin kuin ennen.

Nykyvanhemmat, joille ympäristöarvot ja luonnonmukainen elintapa ovat tärkeitä, saattavat suosia suomalaisia luontonimiä, sanoo nimistöntutkimuksen dosentti ja Yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala.

– On myös vanhempia, jotka nimenomaan haluavat antaa lapselle kristillisen nimen ja toisaalta heitä, jotka eivät missään tapauksessa halua antaa lapselleen nimeä, joka viittaa kristinuskoon.

Jotkut taas haluavat antaa lapselle nimen, joka toimii monella eri kielellä. Tämän hetken nimissä r-äänne ei ole muodissa, koska suomalainen r ei toimi kansainvälisesti.

Nimet, jotka sisältävät ääkkösiä ovat myös laskeneet suosiossa, ainoana poikkeuksena pojan nimi Väinö.

Nimien määrä kasvanut

– 1960-luvulla ihmisen nimestä pystyi päättelemään hänen kansalaisuutensa. Nyt tietyt nimet, kuten Sofia, Emma, Sara, Oliver ja Daniel, ovat muodissa monessa maassa samanaikaisesti, Saarelma-Paukkala kertoo.

Myös maahanmuuttajat tuovat jatkuvasti uutta nimistöä Suomeen. Saarelma-Paukkalan mukaan maahanmuuttajaperheen lapselle halutaan usein antaa oman kulttuurin mukainen nimi, mutta sellainen, joka toimii suomalaisessa yhteiskunnassa.

– Siten he mukautuvat suomalaiseen nimikulttuuriin. Ja kun nimet tulevat tutuiksi, myös suomalaistaustaiset perheet alkavat omaksua niitä.

Suomen kansalaisilla on tällä hetkellä käytössä yli 120 000 eri etunimeä. Se on Saarelma-Paukkalan mukaan hurja loikka 1980-luvulta, jolloin nimiä oli noin 50 000.

Ukko Vilho Valtterin nimiäiskakku.
Yle

Nimi voi vakiintua eri sukupuolelle

Jos lapselleen valitsee uniikin nimen, joka ei selkeästi noudata minkään vanhan nimen kaavaa, voi käydä niin, että nimi jonkin ajan kuluttua vakiintuukin toisen sukupuolen nimeksi.

Uusia nimiä usein kokeillaan sekä tytöille että pojille, kunnes ne muuttuvat sukupuolisidonnaisiksi tai joskus harvoin sukupuolineutraaleiksi.

– Osa uusista nimistä on aluksi sellaisia, että niitä saatetaan antaa molemmille sukupuolille. Uudemmista nimistä esimerkiksi Tuisku ja Lumi kuuluvat tähän ryhmään, kertoo Saarelma-Paukkala.

1800-luvulla nimiksi nousseet Rauha ja Sulo olivat aluksi nimiä, joita annettiin sekä tyttö- että poikalapsille. Hieman erilainen esimerkki on Lenny.

– Suomessa Lenny oli 1900-luvun keskivälille yksinomaan tytöille annettu nimi, kun taas nykyään nimi annetaan ainoastaan pojille, sanoo nimistönhuoltaja, filosofian tohtori Leila Mattfolk.

Herkät tytöt, maskuliiniset pojat?

Saarelma-Paukkala on tarkastellut 2000-luvulla annettuja erikoisia ja uniikkeja etunimiä.

– Tyttöjen nimet ovat usein kauniita luontonimiä, herkkiä ja äänteellisesti pehmeämpiä. Poikien ovat maskuliinisempia, kuten Routa, Tahko tai Jymy. On aika kiinnostavaa, että sukupuolten välinen ero on niinkin suuri uusissa nimissä, Saarelma-Paukkala sanoo.

Saarelma-Paukkalan mukaan 2000-luvulla, sukupuoliroolien murroksen myötä, on ryhdytty miettimään, onko nimet välttämätöntä jakaa naisten ja miesten nimiksi. Esimerkiksi Ruotsissa nimilakia on muutettu niin, etteivät nimet enää ole sukupuolisidonnaisia, toisin kuin Suomessa.

1960-luvulla ihmisen nimestä pystyi päättelemään hänen kansalaisuutensa. Nyt tietyt nimet, kuten Sofia, Emma, Sara, Oliver ja Daniel, ovat muodissa monessa maassa samanaikaisesti.

Minna Saarelma-Paukkala

– Tilastotietoa lain vaikutuksista ei ole. Arvelisin, että vakiintunut nimikäytäntö, jossa klassiset poikien nimet annetaan pojille ja vastaavasti perinteiset tyttöjen nimet annetaan tytöille, tulee pitämään pintansa vielä pitkään, sanoo Mattfolk.

– Kieli on työkalu, jonka avulla kategorisoimme ympäristömme. Meille on tärkeää eritellä polku tiestä ja oja purosta, mikä usein näkyy paikannimissä. Etunimet ovat samalla tavalla yksilöiviä ja vastaavat tarpeeseemme tietää, onko kyseessä poika vai tyttö.

Saarelma-Paukkalakin sanoo, että sukupuoli on kulttuurissamme perinteisesti ollut tärkeä, määrittävä tekijä sosiaalisessa kanssakäymisessä.

– Ajatellaan, että yhteiskunnassa on helpompi hoitaa asioita, kun tietää mitä sukupuolta joku edustaa. Toisaalta hän huomauttaa, että suomalainen kulttuuri on aina hyväksynyt sen, etteivät kaikki nimet ole täysin sukupuolisidonnaisia.

*Lue myös *

Nuoremmista suomalaissukupolvista Ruotsissa on tullut "svenssoneita": Suomen kielen olen melkein kokonaan menettänyt

Röngän Matti, Orpon Petteri ja Sarvaksen Saara – taivutuksellisesti vaikea nimi on kantajansa ylpeys

Reetta Rädyn kolumni: Kumman nimi vauvalle? Niinistön ja Haukionkin pitää päättää lapsen sukunimi

Nimilaki uudistumassa: Etunimiä voisi olla neljä, yhdistelmänimen voisivat ottaa molemmat puolisot ja myös lapset