Analyysi: Xi sai Kiinasta elinikäisen otteen – Kiina kääntyy kohti menneisyyttään, mutta Xin suuret unelmat eivät tee hänestä vielä uutta Maoa

Kiinalaisten osa Xin unelmassa on totella lakia, joka on yhtä kuin puolue. Lännen kannattaa unohtaa ajatukset Kiinan politiikan uudistumisesta, kirjoittaa Aasian-kirjeenvaihtaja Jenny Matikainen.

Kiina
Grafiikka
Laura Koivunen / Yle Uutisgrafiikka

PEKING Kello kolmelta iltapäivällä tunnelma punaisella verhotussa kansankongressisalissa sähköistyi. Kolmisentuhatta Kiinan kansankongressin edustajaa sai eteensä pinkin äänestyslipukkeen.

Se kysyi: Haluatko, että Kiinan perustuslakiin ehdotetut muutokset hyväksytään? Vaihtoehtoja oli virallisesti kolme. Jaa, ei, tyhjä.

Todellisuudessa vaihtoehtoja oli vain yksi. Kukaan ei epäillyt hetkeäkään, etteivätkö lakimuutokset menisi läpi. Kiinan presidentti, kommunistisen puolueen johtaja Xi Jinping oli voittanut jo ennen kuin tulos 2 958 puolesta, 2 vastaan ja 3 poissa ilmestyi ruudulle.

Xi istui keskellä salia levollinen ilme kasvoillaan. Miksipä ei, tie hänen edessään on nyt apposen auki. Eräs nyt tehdyistä lakimuutoksista antaa hänelle vallan palvella yksin Kiinan johdossa vaikka kokonaisen eliniän.

Kiinan presidentin valtakausien määrä on ollut rajoitettu kahteen vuodesta 1982 lähtien.

Nykykäytännön mukaan virkaa hoitaa kommunistisen puolueen johtaja. Sama ihminen johtaa myös Kiinan armeijaa. Näiden tehtävien kestoa ei ole rajattu lailla.

*Itse presidenttiys on vain *seremoniallinen virka, mutta nyt nähty manööveri paljastaa, ettei sen rooli ole mitätön. Xi näki vaivaa pitääkseen viran jatkossakin itsellään.

Presidenttiys voi olla Xille tärkeä muutamastakin syystä. Yksi saattaa olla näkyvyys: presidentti mielletään ulkomailla Kiinan kasvoiksi.

Toinen todennäköinen syy on, että presidentillä on juuri sen verran valtaa, että hän voisi aiheuttaa halutessaan hankaluuksia puolueen johtajalle.

Xi haluaa tehdä selväksi, että Kiinaa johtaa vain yksi taho: kommunistinen puolue, jota johtaa Xi Jinping.

Kiinan lakia tutkiva Eva Pils Lontoon King’s Collegesta arvioi South China Morning Post -lehdelle (siirryt toiseen palveluun), että nyt tehdyn perustuslakimuutoksen tarkoitus on korostaa puolueen johtoasemaa.

Kaikki tänään perustuslakiin tehdyt muutokset osoittavat samaan suuntaan. Tästä eteenpäin laki on Kiinassa yhtä kuin puolue, Pils sanoi.

Tämä on käännös menneisyyteen. Maon kulttuurivallankumouksen jälkeen Kiinaa johtanut Deng Xiaoping halusi erottaa valtion ja puolueen toisistaan. Xi on vienyt Kiinaa täysin päinvastaiseen suuntaan.

Esimerkki siitä nähtiin nyt sunnuntaina, kun laki taipui puolueen edessä yhtä helposti kuin aurinkoon jäänyt steariinikynttilä.

Xin aikeet haalia valtaa itselleen ovat olleet selvät jo pitkään. Syksyn puoluekokouksessa Xi poikkesi totutusta eikä nimennyt itselleen seuraajaa. Hän sai nimensä puolueen peruskirjaan. Eleen nähtiin nostavan Xin statuksen hänen edeltäjiään korkeammalle, Mao Zedongin ja Deng Xiaopingin rinnalle.

Vaikka Xi voisi nyt teoriassa johtaa Kiinaa loppuelämänsä, Xi ei ole uusi Mao, ei ainakaan vielä.

Mao johti Kiinaa läpi sodan ja mullistuksesta toiseen vuosikymmenien ajan ja jätti perinnön, jota maailma ei ole voinut unohtaa. Xi on johtanut Kiinaa vasta yhden kauden. Vaikka hänen korruption vastainen kampanjansa on tehnyt kansaan vaikutuksen, se ei ole vielä valmis poliittiseksi perinnöksi.

Lakimuutos antaa Xille mahdollisuuden nousta yhdeksi Kiinan historiaa eniten muovanneista johtajista, mutta työ on vielä edessä.

Kiina kulkee tällä hetkellä eteenpäin vanhalla moottorilla, jossa löytyy polttoainetta vielä hetkeksi.

Jotta Xi voisi toteuttaa unelmansa, Kiinan nousun moderniksi, maailman johtavaksi valtioksi, hänen on tehtävä vaikeita päätöksiä. Talous vaatii uudistuksia jo lähivuosina. Ne eivät tule olemaan kaikille mieleisiä, ja siksi Xi tarvitsee nyt haalimaansa poliittista vakautta.

Yksi yhtäläisyys Maon aikoihin tulee korostumaan. Samalla kun puolueen roolin merkitys kasvaa, kansalaisten tila käy yhä ahtaammaksi.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jyrki Kallio arvioi aiemmin, että kiinalaisten vapautta rajoitetaan jatkossa yhä tehokkaammin. Se voi tarkoittaa kiristyvää nettisensuuria, kansalaisyhteiskunnan tukahduttamista ja toisinajattelijoiden pidätyksiä.

Xi haluaa hallita paitsi maata, myös sen kansalaisten ajattelua. Sosialistisia oppeja kuullaan kouluissa ja työpaikoilla aiempaa enemmän.

Kaikkea tätä on nähty jo Xi ensimmäisen kauden aikana.

Xi on myynyt kiinalaisille ajatuksen kiinalaisesta unelmasta, mutta kenelle Xi haluaa mahtavaa Kiinaa rakentaa? Se tuntuu olevan jokseenkin arvoitus. Puheissa korostuu Kiina mutta harvoin kiinalaiset.

Kommunistinen puolue ei ole juuri vaivautunut perustelemaan lakiuudistusta. Valtion lehdistö on pysynyt enimmäkseen hiljaa, vaikka ulkomailta arvostelua on ryöpynnyt.

Julkisuudessa suunsa avanneiden Xin kannattajien mukaan uudistus takaa ennen kaikkea jatkuvuuden. Heidän perustelujensa mukaan vain vahvan, pysyvän päämiehen johdatuksessa Kiina voi nousta paikalle, johon se kuuluu.

Vaikka äänestys näytti yksimieliseltä, kiinalaiset eivät niele uudistusta täysin purematta. Kun asiasta ilmoitettiin, netissä kohahti. Kaikki keskustelu asiasta tukahdutettiin kuitenkin nopeasti. Ylilyönneiltäkään ei vältytty.

Nettikeskusteluista siivottiin lista sanoja ja jopa kirjain n. Xi on vahva, mutta ei niin vahva, etteikö yksi kirjain voisi muuttaa kaiken.

Laukalle lähtenyt sensuuri saattaa olla merkki siitä, että Xin valta ei ole täysin vakaalla pohjalla, Jyrki Kallio arvioi Ylelle aiemmin.

Vastarintaa on sen verran, että sen pienetkin siemenet on tallottava syvälle multaan. Jos merkit pitävät paikkansa, seuraavaksi on vuorossa on juurineen kitkeminen.

Kiinan narut ovat nyt puolueen eli Xin käsissä.

Kiinan kanssa asioivien valtioiden pitää jälleen päättää, aikovatko he sopeutua tilanteeseen vai pitää meteliä sitä vastaan.

Avauksia on jo nähty. The New York Timesin mukaan (siirryt toiseen palveluun) presidentti Donald Trump kommentoi pari viikkoa sitten uutista toimikausirajoituksen muutoksesta toteamalla, että Xi on nyt elinikäinen presidentti.

Trump oli lisännyt toisenkin ajatuksen:

– Ehkä minäkin joskus kokeilen, onnistuisiko se.

Jälkikäteen Trump on sanonut vitsailleensa. Pari vuotta sitten ajatukselle olisikin voinut nauraa. Nyt se lähinnä kylmää.

Oli Euroopan ja Yhdysvaltain reaktio mikä tahansa, lännen on aika haudata unelmat Kiinan nopeasta, sisältäpäin syttyvästä demokratisoitumisesta.

Trumpin sutkautus myös osoittaa, että demokratian esitaistelijat pysyvät kiireisinä kotikentillään. Eikä se oli jäänyt Kiinalta huomaamatta.

Kiinan valtion politiikan äänekkään puolustajan Global Times -lehden mukaan lännen ihannoima maailmanjärjestys, demokratia, on hiertynyt haavoille.

Sen mukaan Kiinan on aika tarttua tilaisuuteen.

Lue ja kuuntele myös:

Rääväsuiset riimit eivät mahdu ikuisen presidentin valtakuntaan – räppäri Gai sai hetkeksi miljardiyleisön, kunnes hiphop siivottiin televisiosta

Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma pureutuu Kiinaan

Kiinan kansankongressi hyväksyi Xin elinikäisen vallan