"Lapsen kuolemaan ei koskaan totu" – Lääkäri kertoo, miltä tuntuu lopettaa tehohoito ja jättää potilas kuolemaan

Tehohoidon lopettaminen on aina raskas asia lääkäreille ja omaisille. Potilaan kärsimyksiä ei kuitenkaan pitäisi keinotekoisesti pidentää, sanoo ylilääkäri Mika Valtonen.

teho-osastot
Ylilääkäri Mika Valtonen, TYKS.
Tehohoidon lopettaminen on aina raskas asia lääkäreille ja omaisille. Potilaan kärsimyksiä ei kuitenkaan pitäisi keinotekoisesti pidentää, sanoo ylilääkäri Mika Valtonen. Video: Markku Rantala / Yle

Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osasto sijaitsee uudehkon sairaalarakennuksen kolmannessa kerroksessa.

Ikkunoista näkyy rakennustyömaa ja kauempana Helsingin moottoritie, mutta teho-osaston potilaat eivät ulos katsele.

– Suurin osa potilaista on lääkkeillä nukutettuina suurimman osan ajasta, kun he ovat täällä, sanoo teho-osastoa johtava ylilääkäri, anestesiologian ja tehohoidon dosentti Mika Valtonen.

Kävelemme kuvaajan kanssa Valtosen perässä teho-osaston käytävällä. Me pysähdymme suuren huoneen eteen. Huoneessa on potilaita, joiden välille on vedetty verho. Kaikki potilaat täällä ovat vakavasti sairaita, osa heistä on hengenvaarassa.

Suurin osa potilaista on lääkkeillä nukutettuina suurimman osan ajasta.

Mika Valtonen

Jokaisen potilaan vieressä seisoo hoitaja. Huoneessa on myös useita lääkäreitä, koska osastolla on juuri nyt meneillään lääkärinkierto. Potilaiden sänkyjen vieressä on monitoreja ja erilaisia laitteita.

Hengityskoneessa olevien potilaiden suusta lähtee paksu putki hengityslaitteeseen. Putken sisällä kulkee hengityslaitteen letku. Muutama potilaista on tajuissaan. He vastaavat hoitajien ja lääkäreiden kysymyksiin nyökkäämällä tai päätään pyörittämällä.

– Teho-osastolle tulee vakavasti sairaita potilaita, jotka tarvitsevat elinjärjestelmien tukea lääkkeillä tai mekaanisilla apulaitteilla. Niillä voidaan tukea esimerkiksi munuaisten, keuhkojen tai sydämen toimintaa. Tyypillisiä potilaita ovat suurten leikkausten jälkeen tulevat potilaat sekä neurologiset- ja sisätautipotilaat, Valtonen kertoo.

sairaanhoitajia ja potilas teho-osastolla
Yle

Eristyshuoneessa on vähemmän pöpöjä kuin kotona

Valtonen kävelee kohti ruskeaa ovea ja avaa sen.

Me astumme eristyshuoneeseen. Huoneessa ei ole nyt potilasta. Mutta kun teho-osastolle tulee hyvin vakavaa ja tarttuvaa tautia sairastava potilas, hänet tuodaan tänne. Huoneeseen tullessaan lääkärit ja sairaanhoitajat pukevat aina suojavaatteet päälleen.

Kysäisen Valtoselta, uskaltaako täällä koskea mihinkään.

– Täällä on vähemmän pöpöjä kuin sinun olohuoneessasi, Valtonen vastaa.

Hän kertoo, että huone desinfioidaan hyvin tarkasti jokaisen potilaan jälkeen.

Joka viikko jollekin potilaalle sanotaan "ei" - Kuolevatko he?

Valtonen on ollut haastattelupäivän aamuna kertomassa Tyksin syöpälääkäreille, millaista on hyvä tehohoito.

Hän on puhunut myös siitä, että tehohoitoa ei tulisi antaa jokaiselle potilaalle, jota teho-osastolle tarjotaan. Monen järkytykseksi teho-osasto kieltäytyy usein hoitamasta potilaita, joita sinne tarjotaan.

Resurssien ollessa vajavaisia, hoitoa ei pidä uhrata toivottomaan tapaukseen.

Mika Valtonen

Yleensä potilaat tulevat teho-osastolle leikkaussalista, muilta osastoilta tai päivystyksestä. Kun päivystävä lääkäri soittaa ja tarjoaa potilasta teho-osastolle, teho-osaston lääkäri saattaa sanoa “ei”.

Potilasvalinta on tehohoidossa hyvin tärkeää, sanoo Valtonen.

– Meidän täytyy hoitaa niitä potilaita, jotka todennäköisesti voivat hyötyä hoidosta. Meidän ei kuuluisi hoitaa niitä potilaita, jotka jo alunperin näyttävät selvästi toivottomilta. Resurssien ollessa vajavaisia, hoitoa ei pidä uhrata toivottomaan tapaukseen, koska silloin hoito saattaa olla pois joltain sellaiselta, joka siitä voisi hyötyä.

_Kuinka usein te kieltäydytte hoitamasta potilasta, jota teille tarjotaan tänne hoitoon? _

– Sanotaan, että päivystyksestä tarjotaan potilaita viikoittain, jotka eivät ole enää tehohoidon piirissä.

_Ja te ette ota heitä tänne? _

– Emme ota. Näissä tapauksissa me katsomme kliinisen arvion perusteella, että hoidot eivät enää johda potilaan kohdalla paranemiseen, vaan pikemminkin potilaan kärsimyksen pidentämiseen.

On pakko kysyä vielä yksi kysymys päivystysosaston potilaista.

Kuolevatko he, joita te ette ota tänne hoitoon?

– Se on kysymys, johon en osaa vastata, koska he eivät tule meille.

Ylilääkäri Mika Valtonen, TYKS.
Markku Rantala / Yle

Ratkaiseeko raha, keitä hoidetaan?

Tehohoito on kallista.

Vuorokausi teho-osastolla maksaa 3000 euroa. Valtonen vakuuttaa, että suomalaisessa terveydenhuollossa raha ei kuitenkaan ole esteenä potilaiden pelastamisessa.

Jos potilaalla on mahdollisuus selviytyä, häntä hoidetaan kaikin mahdollisin keinoin.

Mika Valtonen

– Yksittäisen potilaan kohdalla ei ajatella rahankulua. Jos potilaalla on mahdollisuus selviytyä, häntä hoidetaan kaikin mahdollisin keinoin.

Samaan aikaan kun teho-osastolla yritetään saada joku potilas pysymään hengissä, toisen kohdalla saatetaan pohtia, tulisiko tehohoito lopettaa. Tehohoidosta luopuminen tarkoittaa käytännössä potilaan siirtymistä saattohoitoon.

– Saattohoidon ainoa tavoite on potilaan kärsimysten, kuten ahdistuksen ja kivun lievittäminen sekä omaisten tukeminen.

Miltä tuntuu jättää potilas kuolemaan?

Tehohoidon lopettaminen ei automaattisesti johda potilaan kuolemaan, mutta Valtosen mukaan suuri osa potilaista menehtyy muutamien tuntien tai päivien aikana. Tehohoito lopetetaan, jos lääkärit katsovat, että potilaalla ei ole enää mahdollisuus toipua.

– Tällainen tilanne voi olla potilaalla, joka on hyvin vaikeasti vammautunut. Hän on esimerkiksi saanut onnettomuudessa vakavan päävamman. Tai joku muu elintärkeä elinjärjestelmä kuten aivot, keuhkot, munuaiset tai maksa ovat niin pahasti vaurioituneet, että korvaavaa hoitoa ei pystytä enää järjestämään.

Valtonen istuu eristyshuoneen sängyn vieressä. Sänky on tänään tyhjä, mutta entä kun teho-osaston hengityskoneessa makaa jonkun lapsi, äiti tai isä.

Miltä lääkäristä tuntuu lopettaa tehohoito ja antaa potilaan kuolla?

Valtonen on hetken hiljaa. Hän sanoo, että tehohoidon lopettaminen on kaikille lääkäreille aina raskas päätös. Erityisen raskas se on silloin, kun potilaana on lapsi.

– Lapsen kuolemaan ei koskaan totu. Me hoidamme vuosittain parikymmentä vakavasti vammautunutta lasta. Kun näissä tilanteissa päädytään toivottomaan tilanteeseen, ja hoitoa joudutaan rajaamaan, se on erittäin vaikea asia lääkäreille, hoitajille ja tietysti omaisille.

Valtonen muistuttaa, että hoidon rajaaminen on kuitenkin potilaan etu.

– Hoidon rajaukset ovat myös potilaan edun valvontaa. Mikäli hoidon rajauksia ei tehdä, ja potilaan kärsimyksiä pidennetään keinotekoisesti, se on potilaan edun vastaista.

“Me lääkärit olemme myös ihmisiä”

Ei elvytetä -päätös on lääkäreille usein yhtä vaikea kuin päätös tehohoidon lopettamisesta.

Ei elvytetä -päätös tarkoittaa sitä, että jos kriittisessä tilassa olevan potilaan sydän pysähtyy, häntä ei elvytetä. Jos potilasta ei tässä tilanteessa elvytetä, hän kuolee.

Esimerkiksi kirurgille saattaa olla vaikea luopua potilaastaan, vaikka tilanne näyttäisi kovin kriittiseltä.

Mika Valtonen

Valtosen mukaan toisinaan käy niin, että sairaaloissa elvytetään sellaisia potilaita, joita ei pitäisi elvyttää. Syy siihen on se, että joskus lääkäri ei kykene tekemään eettisesti vaikeaa ratkaisua.

– Näitä tapauksia on. Me lääkärit olemme myös ihmisiä. Aina välillä tulee tilanteita, joissa tämä luopumisen tuska koetaan epäonnistumisena ja oman ammattitaidon heikkoutena. Esimerkiksi kirurgille saattaa olla vaikea luopua potilaastaan, vaikka tilanne näyttäisi kovin kriittiseltä. On tehty iso työ, käytetty paljon aikaa ja vaivaa sekä mahdollisesti paljon rahaakin. Tällöin potilaasta luopuminen voi olla myös ammatillisesti vaikeaa. Ja ennen kaikkea se on lääkärinvalan mukaisesti eettisesti ongelma.

Ylilääkäri Mika Valtonen, TYKS ja toimittaja Päivi Happonen.
Markku Rantala / Yle

"Eloonjääminen ei ole itseisarvo"

Suomalaisten teho-osastojen potilaista noin viisi prosenttia kuolee osastolla hoidon aikana. Vuoden kuluttua teho-osastoilla hoidetuista potilaista on noin 80 prosenttia hengissä.

Valtosen mukaan tehohoidon onnistumisesta ei koskaan kerro se, että potilas jää eloon. Hänen mukaansa Suomessa kaivattaisiin nykyistä enemmän tietoa siitä, mikä potilaiden elämänlaatu ja toimintakyky ovat tehohoidon jälkeen.

Jos hän on vuodepotilaana muiden autettavana, ja ehkä vielä ympäristöstään tietämättömänä, me olemme epäonnistuneet.

Mika Valtonen

– Eloonjääminen ei sinällään ole mikään itseisarvo. Jos oletetaan, että potilas on palannut aikaisempaan, tai jopa parempaan toimintakykyynsä kuin ennen sairastumistaan, on tehohoidon tulos hyvä. Jos hän sen sijaan on vuodepotilaana muiden autettavana, ja ehkä vielä ympäristöstään tietämättömänä, me olemme epäonnistuneet.

Valtonen avaa eristyshuoneen oven ja palaa takaisin työhönsä.

Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolle olisi jälleen tulossa enemmän potilaita kuin sinne mahtuu. Valtonen istuu kollegojensa kanssa pöydän ääreen. Hän joutuu jälleen kerran tekemään vaikeita päätöksiä: kuka kriittisessä tilanteessa olevista potilaista voisi hyötyä parhaiten tehohoidosta, ja kenelle osaston ovi avataan.

Yle julkaisee tänään uutisia suomalaisesta tehohoidosta verkossa, radiossa ja televisiossa.