Yritätkö kuluttaa vähemmän? Saatatkin vahingossa kuormittaa luontoa enemmän

Kuluttamalla vähemmän voit vahingossa kannattaa kiinalaisia tehtaita ja vähentää verotuloja.

Luonto ja ympäristö
Asiakkaita kauppakeskuksessa.
Kuluttaminen voi tuoda mielihyvää ja nautintoa ihmisille.Mauri Ratilainen / AOP

Kuluttamisen vähentäminen ei automaattisesti vähennä luonnon kuormittumista. Pahimmillaan voi käydä juuri päinvastoin.

Helsingin yliopiston kulutustutkijan Mika Pantzar huokaa, kun aletaan puhua kulutuksen vähentämisestä.

Hänen mukaansa silloin, kun ihminen pyrkii vähentämään kulutustaan, kuluttamista usein siirretään johonkin toiseen kohteeseen. Monien tutkimusten mukaan säästyvät rahat käytetään johonkin ympäristöä kuormittavampaan.

– Esimerkiksi jos autoilusta pihistetään, sitten voidaan lentää enemmän, Mika Pantzar sanoo.

Kuluttamattomuus kippaa rahaa kiinalaisille tehtaille

Kulutuksen vähentäminen mahdollistaisi myös rahan kertymisen pankkitileille. Se ei olisi erityisen ekologista.

– Se tarkoittaisi sitä, että kiinalaiset voisivat ottaa lainaa suomalaisista pankeista ja laajentaa tehtaitaan.

Kulutustutkija Mika Pantzar huomauttaa, että maailmantalous on kimurantti kokonaisuus. Alun perin ekologisen ihmisen valinnat voivat heijastua kokonaisuuteen epäekologisesti ja luontoa saastuttavasti.

– On hassua sanoa, että rahat makaisivat tilillä. Eivät ne tilillä makaa. Ne lähtevät heti sieltä nopeasti jonnekin. Ei ole olemassa laiskaa rahaa.

Yle kertoi maanantaina kehitteillä olevasta älypuhelinsovelluksesta, joka houkuttelee ihmisiä kuluttamaan vähemmän. Samalla sovellus auttaisi yksittäisiä ihmisiä hillitsemään ilmastonmuutosta, koska sen avulla rahaa voisi sijoittaa ekologisesti kestäviin kohteisiin.

Näkymän Nizzan hiekkarannalle.
Tutkimusten mukaan kulutusta vähentämällä rahat voidaan käyttää johonkin ympäristöä kuormittavampaan, kuten lomamatkoihin.Sebastien Nogier / EPA

Verotulot vähenevät, jos kulutusta karsitaan

Vähemmän kuluttava ihminen voisi vähentää työntekoa ja siirtyä lyhyempiin työpäiviin.

– Se voisi johtaa sellaiseen joutilaisuusyhteiskuntaan, jossa ihmiset löhöilisivät sohvilla ja katselisivat televisiota, Mika Pantzar maalailee.

Vähempi kuluttaminen ja työnteko heikentäisivät myös hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa.

– Suurin osa valtion tuloista on arvonlisäverotuloa. Jos ei kuluteta, verotulot vähenevät. Jos palkkatulot vähenevät, myös verotulot pienenevät, Pantzar ynnää.

Hän jää pohtimaan, käyttäisivätkö ihmiset töistä jääneen ajan läheistensä hoitamiseen, jolloin tarvittaisiin ehkä vähemmän hoitolaitoksia ja siis myös vähemmän verotuloja.

– Ihmiset voisivat pitää kodeissaan vanhempansa ja hoitaa heitä siellä.

Jos kasvu loppuu, köyhimmät kärsivät

Eniten Mika Pantzaria häiritsee nollakasvukeskustelussa se, että kasvun loppumista pidetään itsessään jotenkin siunauksellisena.

– Köyhät pistetään ensimmäisenä kärsimään, jos kasvu loppuu.

Pantzarin on vaikea uskoa, että yhteiskunta olisi reilu. Jos kasvu loppuisi, suurituloisimmat pitäisivät huolen siitä, että heidän omaisuutensa säilyisi.

– Varakkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat pitäisivät huolen siitä, etteivät he itse kärsisi mahdollisesta verovarojen vähenemisestä. Näin ollen köyhimmät kärsisivät eniten. Niiden ääni, joiden ääni kuuluu jo nyt huonosti, kuuluisi korostetun huonosti talouden supistuessa.

Sisustusliike Auroran näyteikkuna.
Verotuloja kertyy vähemmän, jos kuluttamista karsitaan.Miia Roivainen / Yle

Ratkaisu ympäristömyönteisempään yhteiskuntaan: määräykset ja hintojen nousu

Asennekasvatus ei ole Pantzarin mielestä ratkaisu ympäristömyönteisemmän yhteiskunnan saamiseksi.

Ihmisen perusluonne itsekkäänä yksilönä tulee ilmi jo Neuvostoliitosta.

– Vallankumouksen jälkeen kuviteltiin, että olisi syntynyt neuvostoihminen, joka ajattelee enemmän yhteistä hyvää kuin omaa hyväänsä. Sitten kun se ei ollutkaan totta, järjestelmä ei toiminutkaan.

Asennekasvatuksen sijaan ratkaisuna kestävämpään elämäntapaan Pantzarin mielestä ovat määräykset ja käskyt. Niiden kautta tavallaan rajoitetaan kulutusta.

Lisäksi raaka-aineiden hintojen nousu olisi paras keino kestävämpään kehitykseen.

– Aasian maissa keskiluokalla on nyt samanlaisia toiveita vauraampaan elämään kuin suomalaisilla oli 1950–60-luvulla. He haluavat autoja, jääkaappeja ja pesukoneita. Sen seurauksena raaka-aineiden hinnat nousevat. Sen seurauksena ihmisten kuluttaminen muuttuu, kun raaka-aineiden hinnat kallistuvat.

Nelihenkisen perheen kotona on noin 30 000 tuotetta

Mika Pantzar ei pidä yksilön kulutuksen vähentämistä erityisen vaikeana tehtävänä. Hän kertoo, että nelihenkisellä perheellä on noin 30 000 tuotetta kotonaan.

– Voi kuitenkin olla niin, että 29 000 tuotetta käytetään vaan kerran vuodessa, eli ei me koko ajan käytetä kaikkea mitä omistetaan, perustelee Pantzar kulutuksen käytön vähentämisen helppoutta.

Pantzarin puhe karkaa kuin salaa vertailemaan maaseudun ja kaupunkilaisen elämän ekologisuutta.

– Kaupunkilaiskuluttajat ovat näennäisvihreitä, koska he eivät tarvitse autoa, mutta käyttävät rahan vaikka matkustamiseen. He korvaavat kulutuksen jollain muulla, joka voi olla paljon materiaalia ja energiaa syövää.

Tutkimusten valossa ei ole ollenkaan selvä asia, että kaupunkilaiset eläisivät ekologisempaa elämää verrattuna maalla asuviin.

– On kiistanalaista, että kumpi on ekologisempi, punavuorelainen hipsteri vai maaseudulla asuva iso perhe.

Kuluttajatutkimuskeskuksen johtaja Mika Pantzar
Mika Pantzar on kuluttajatutkimuskeskuksen professori.Outi Kuitunen / Yle

Kuluttaa vai eikö kuluttaa?

Pantzar ei ota suoraan kantaa, kannattaako kuluttamista lisätä, vähentää vai pitää samana.

– Kannattaa miettiä, ovatko ne ihmisen ympärillä olevat 6000 tuotetta kaikki tarpeellisia.

Suurinta luonnonvarojen tuhlausta on Pantzarin mielestä liian suuret asunnot. Silloin kun asunnot ovat pieniä, niitä on vaikeampi täyttää tavaralla. Myös ihmisten kohtaamiset lisääntyisivät, jos kodit olisivat pienempiä.

– Silloin korostuvat yhteiset kohtaamispaikat: puistot, ostoskeskukset ja elokuvateatterit.