Onko muovi haitallista terveydelle? Voiko muovi mennä ihmisen solujen sisään? Asiantuntijat vastaavat

Osa muovin riskeistä ja haitoista jo tiedetään, mutta tutkimus on vasta alussa. Vanhat muoviastiat ja muovilelut kannattaa poistaa käytöstä, asiantuntijat neuvovat.

mikromuovit
Kuorintavoidetta valuu tuubista.
Mikrohelmiä voi olla kuorintavoiteiden ja suihkugeelien lisäksi myös esimerkiksi parranajogeeleissä.AOP

Muovin pienimpiä hiukkasia löytyy kaikkialta. Uusi tutkimus osoittaa, että mikromuoveja on runsaasti pullovesissä. Voit lukea pulloveden muovihiukkasista tästä jutusta: "Tiesitkö, että juot pulloveden mukana muovia? Laaja, kansainvälinen selvitys paljastaa, että pullovesissä on runsaasti mikromuoveja".

Muovia on kaikkialla. Miksi se yhtäkkiä olisi vaarallista?

Muovissa on tuhansia ainesosia, joiden vaikutuksia ihmiseen ja luontoon on vasta alettu selvittää. Tiede ei vielä tunne läheskään kaikkien muovin ainesosien mahdollisia haittavaikutuksia.

Muoviin on hyvä suhtautua varauksella. Esimerkiksi Evira suosittaa luopumaan vanhoista muoviastioista ja vaihtamaan muoviset säilytysrasiat keraamisiin tai lasisiin.

Muovit sisältävät erilaisia aineita, joilla on todettu ja joilla epäillään olevan ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Valvontakaan ei ole aukotonta, eikä tiede tunne vielä läheskään kaikkien muovin ainesosien mahdollisia haittavaikutuksia.

Mitä haitallisia vaikutuksia muovilla on ihmisen terveyteen?

Tiettyjen muovin ainesosien on todettu aiheuttavan terveyshaittoja. Muovituotteiden pehmentimien, kuten ftalaattien, terveyshaitat tunnetaan parhaiten. Ftalaatteja löytyy muun muassa lääketableteista, liimoista, elektroniikasta, rakennusmateriaaleista, hygieniatarvikkeista, saippuoista, pakkausmateriaaleista, leluista, maaleista, painomusteesta, ruoka-aineista ja tekstiileistä.

Nainen juo pullotettua vettä.
AOP

Pehmentimissä on hormonaalisia haitta-aineita. Ftalaatit (siirryt toiseen palveluun) saattavat lisätä alttiutta syövälle. Ne haittaavat sikiöaikana munasarjojen ja kivesten kehitystä sikiöllä. Niiden epäillään heikentävän miesten hedelmällisyyttä. Lisäksi niillä on havaittu yhteyksiä keskivartalolihavuuteen, insuliiniresistenssiin ja käyttäytymishäiriöihin.

Polykarbonaatti- ja epoksihartsimuovien rakennusaine bisfenoli A eli BPA (siirryt toiseen palveluun) on suurina annoksina haitallista munuaisille ja maksalle sekä mahdollisesti maitorauhaselle. Se on aiheuttanut hiirikokeissa hiirille rintasyövän sekä eturauhasen syövän esiasteita, mutta vaikuttanut myös haiman hormonia erittäviin soluihin. Sillä on myös keskushermostovaikutuksia, ja se saattaa vaikuttaa myös ihmisen kylläisyyden ja ruokahalun säätelyyn ja sitä kautta lihomiseen. On myös mahdollista, että BPA vaikuttaa haitallisesti lisääntymiseen, immuunijärjestelmään, verenkiertojärjestelmään ja edesauttaa syövän muodostumista.

Ei tiedetä, miten pienellä annoksella haittoja esiintyy tai ovatko haitat mahdollisia ihmisen nykyisellä altistumistasolla. EU lisäsi BPA:n tämän vuoden alussa korkean riskin aineiden ehdokaslistalle eli sen käytön rajoittamista selvitetään. Tällä hetkellä sen käyttö on kielletty tuttipulloissa koko EU:ssa. Lisäksi käyttöä on rajoitettu lasten leluissa ja ruuan kanssa kosketuksiin joutuvissa esineissä.

Onko muovi lapsille tai raskaana oleville haitallisempaa kuin muille?

Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä vaikuttavampia esimerkiksi muovin pehmentimien sisältämät hormonihäiritsijät pienelle elimistölle ovat. Lapsi tai sikiö on alttein haittavaikutuksille: haitat ovat yleensä pysyviä. Aikuisilla vaikutukset ovat yleensä ohimeneviä.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n mukaan terveen aikuisväestön keskimääräinen altistumistaso ftalaateille ei ylitä turvalliseksi määriteltyä rajaa, mutta joillakin kuluttajilla ja erityisesti lapsilla rajat saattavat ylittyä. Lisäksi jotkut erityisryhmät saattavat altistua normaalia enemmän käyttämällä tiettyjä lääkkeitä tai sairaalahoidon yhteydessä.

Lapsi leikkii lattialla
AOP

Mitä terveysongelmia mikromuoveihin liittyy?

Mikromuovin epäillään olevan haitallista erityisesti veteen liuenneena, sillä vedessä se voi sitoa itseensä ja kuljettaa mukanaan ympäristömyrkkyjä. Lisäksi muovi itsessään sisältää satoja ainesosia, kuten muovinpehmentimet. Tutkimusta on kuitenkin vielä vähän. Nanokokoisista eli vieläkin pienemmistä muovihiukkasista tietoa ei ole senkään vertaa.

Mikro- tai nanomuovien mahdolliset terveyshaitat (siirryt toiseen palveluun) voisivat olla tulehdustyyppisiä reaktioita, jos muovihiukkanen pääsee suoliston seinämän solukosta läpi. Sitä ei vielä tiedetä, kuinka todennäköisiä tällaiset ovat.

Mikromuovit todennäköisesti käyttäytyvät kuten mikä tahansa kuitu, eli kulkevat suoliston läpi ja poistuvat elimistöstä. Nanopartikkeleista ei myöskään tiedetä riittävästi, mutta niillä on suurempi potentiaali päästä elimistön solukalvojen läpi. Jos näin tapahtuu, ei oikeastaan tiedetä, aiheuttaako se terveysriskiä vai ei. Ihmisen puolustusmekanismi hylkii kaikenlaisia vieraita hiukkasia; valkosoluarmeija eristää elimistölle vieraaksi luokiteltuja aineita, nielaisee, hajottaa ja poistaa ne elimistöstä.

Torstaina Ylellä julkaistu Orb Median teettämä tutkimus kertoo pulloveden sisältämistä mikromuoveista. Juttu on saanut monet Ylen lukijat kysymään, tarkoittaako tämä, että mikromuovia löytyy myös kivennäisvesistä ja virvoitusjuomista, joita Suomessakin juodaan selvästi enemmän kuin tavallista pullovettä. Orb Median saamien tulosten mukaan suurin osa mikromuovista olisi todennäköisesti päätynyt pulloihin muovikorkeista, joita käytetään myös muissa juomapulloissa. Lisäksi limsoissa ja makuvesissä käytetään veden lisäksi muitakin aineita, joista muovi voi päätyä tuotteeseen. Näitä ei ole kuitenkaan erikseen tutkittu.

kuorintavoidetta sormella
AOP

Minkäkokoinen muovi voi mennä ihmisen solujen sisään?

Mitä pienemmäksi muovi menee, sitä vaikeammaksi tutkimus menee. Ensimmäisiä tutkimuksia tehdään Suomessa vasta kevään aikana. Hypoteesi on se, että jos muovihiukkanen kuljettaa rasvaliukoisia aineita ja törmää rasvaliukoisen solukalvon kanssa, ne voivat vaihtaa aineita keskenään tai jopa tunkeutua solukalvon läpi.

On potentiaalinen terveysriski, jos hiukkanen tai sen aineet reagoivat solun kanssa. Se voi häiritä solutoimintaa.

Miksi mikromuovien käyttöä pitää yrittää rajoittaa?

Mikromuovit (siirryt toiseen palveluun) saattavat kertyä luonnon mikro-organismeihin ja säilyä luonnossa. Siksi ne kannattaa poistaa tuotteista, joissa ne eivät ole välttämättömiä ainesosia.

Miten muovin kulkeutumista elimistöönsä voi välttää?

Muovituotteiden käytöstä on annettu joitakin täsmällisempiä ohjeita. Esimerkiksi muovia sisältäviä astioita kannattaa käyttää vain niille tarkoitetulla tavalla.

Ruokaa laitettu muovirasioihin
AOP

Kun siis käyttää esimerkiksi teflon-paistinpannua, sitä ei kannata kuumentaa liian kuumaksi. Mikroon ei kannata panna esimerkiksi pakasterasiaa tai muutakaan muoviastiaa, joka ei sinne kuulu, koska kuumennettaessa muovin apuaineita voi vapautua ja siirtyä ruokaan. Ruokia ei kannata säilyttää muoviastioissa, vaan käyttää keraamisia ja lasiastioita pitkäaikaisessa säilytyksessä.

Lapsille ei kannata antaa vanhoja perintöleluja (siirryt toiseen palveluun), jotka voivat sisältää nyt jo kiellettyjä aineita. Muutkin vanhat muoviastiat olisi syytä vaihtaa nuorempiin tai lasisiin ja keraamisiin astioihin. Elintarvikepakkaukset on suunniteltu tiettyyn käyttöön, ja muovin käyttäytyminen voi muuttua, jos niitä käyttää jonkun muun ruuan säilytykseen. Muovin välttely ei ole aina kuitenkaan helppoa, koska muovia on kaikkialla.

Keitettyjä simpukoita
AOP

Simpukoista on löydetty mikromuovia, joten mikromuovin suorin reitti ihmisen elimistöön kulkee todennäköisesti simpukkaruokien kautta. Vaikka merissä onkin paljon mikromuovia ja muuta muovijätettä, kalan lihasta mikromuoveja ei ole ainakaan vielä löydetty. Huonekaluista, maaleista, tekstiileistä ja muoviesineistä tulee huoneilmaan muovihiukkasia normaalin elämisen myötä. Perussiivous auttaa, kun muovihiukkaset siivotaan pölyn mukana pois.

Juttua varten on haastateltu mikromuovitutkija Samuel Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta, asiantuntijat Mark Blainey ja Peter Simpson Euroopan kemikaalivirastosta, tutkimusprofessori Hannu Kiviranta THL:stä ja fysiologian professori Jorma Toppari Turun yliopistosta.