"Lupa tappaa" – valtioilla on monta tapaa vaientaa poliittisia vastustajia

Entisen vakoojan Sergei Skripalin myrkytysyritys on uusin esimerkki siitä, miten murhia ja väkivaltaa käytetään politiikan välineenä.

myrkytykset
Miehellä kadulla sateenvarjo, jossa on terä.
Yle Uutisgrafiikka, Pixabay

Entisen vakoojan Sergei Skripalin myrkytysyritys on nostanut otsikoihin Venäjän tavan luoda pelkoa poliittisten vastustajien tai arvostelijoiden keskuudessa. Venäjä ei kuitenkaan ole ainoa maa, joka turvautuu koviin keinoihin. Tässä muutamia esimerkkejä:

Myrkky on huomaamaton

Myrkyttämistä suositaan murhatapana, koska se on nopea ja huomiota herättämätön tapa päästä eroon arvostelijoista. Myrkyt ovat usein hajuttomia ja värittömiä. Pieni määrä niitä riittää viemään uhrin hengen.

Neuvostoliiton aikana poliittisten vastustajien murhista tuli systemaattista toimintaa. Viranomaiset alkoivat kehittää hajuttomia ja värittömiä myrkkyjä jo kylmän sodan alkuvuosina.

Ensimmäinen Venäjän salaisen palvelun myrkkylaboratorio perustettiin vuonna 1921. Sen johtoon nousi lääketieteen professori Ignatii Kazakov.

Kirjassaan Biological Espionage: Special Operations of the Soviet and Russian Foreign Intelligence Services in the West tutkija Alexander Kouzminov kertoo, että laboratorioita on edelleen useita ja että ne ovat suoraan Venäjän tiedustelupalvelun SVR:n alaisuudessa.

Lähihistorian merkittävimpiä Venäjän aiheuttamiksi epäiltyjä myrkytyksiä oli presidentti Vladimir Putinin arvostelijan Alexander Litvinenkon kuolema.

Marina Litvinenkon ja  Alex Goldfarbin kirjoittama kirja  Alexander Litvinenkon kuolemasta.
Marina Litvinenkon ja Alex Goldfarbin kirjoittama kirja Alexander Litvinenkon kuolemasta.Ulrich Perrey / EPA

Litvinenko kuoli, kun radioaktiivista polonium-210-ainetta oli sekoitettu hänen teehensä.

Kaksi vuotta ennen murhaansa Litvinenko kertoi New York Timesin haastattelussa (siirryt toiseen palveluun) näin:

– Venäjän turvallisuusviranomaisille myrkky on ase muiden joukossa, ihan niin kuin pistoolikin.

Venäjän väitetään yrittäneen myrkyttää lukuisia muita hallinnon arvostelijoita, esimerkiksi toimittaja Anna Politkovskajaa ja toista tunnettua oppositioaktivistia Vladimir Kara-Murzaa.

Bulgarialainen toisinajattelija, kotimaastaan paennut Georgi Markov surmattiin vuonna 1978 Waterloon sillalla Lontoossa. Hän sai jalkaansa piston sateenvarjon nuppiin kätketystä risiinimyrkypiikistä. Murhan järjestämisestä epäiltiin Bulgarian salaista palvelua tai silloisen Neuvostoliiton vakoiluelimiä.

Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin velipuolI Kim Jong-nam murhattiin Kuala Lumpurin lentokentällä Malesiassa helmikuussa 2017. Hän sai kasvoilleen VX-hermomyrkkyä.

Television uutiskuva Kimin kuolemasta.
Uutinen Kim Jong-namin kuolemasta tuli julki 14. helmikuuta 2017. Kuvassa mies katsoo uutislähetystä Etelä-Koreassa.Jeon Heon-kyun / EPA

Murhasta epäiltiin indonesialaista ja vietnamilaista naista, mutta oikeus vapautti heidät syytteistä. Naiset kertoivat luulleensa, että kyse oli pilasta. Pohjois-Korean agentit saattavat olla teon takana.

Ampuminen on yleinen tapa

Myrkytys ei suinkaan ole ainoa tapa päästä eroon hallinnolle epämiellyttävistä henkilöistä. Monet opposition edustajat ja hallinnon arvostelijat ovat historian saatossa kuolleet myös luoteihin.

Venäjän epäillään surmanneen oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin ampumalla vuonna 2015. Myös toimittaja Anna Politkovskaja ammuttiin vuonna 2006 kaksi vuotta sen jälkeen kun hänen myrkyttämisensä epäonnistui.

Portretti Anna Politkovskajasta valokuvanäyttelyssä Moskovassa 7. lokakuuta 2007
Portretti Anna Politkovskajasta valokuvanäyttelyssä Moskovassa 7. lokakuuta 2007Sergei Chirikov / EPA

Pommit surmaavat usein myös sivullisia

Yhteiskunnallisia väärinkäytöksiä tutkivat toimittajat tai kirjailijat voivat menettää henkensä hämärissä olosuhteissa.

Maltalainen journalisti Daphne Caruana Galizia kuoli lokakuussa 2017 pommi-iskussa, kun hänen autoonsa asetettu pommi räjähti.

Galizia oli kirjoittanut muun muassa Maltan poliittisen johdon epäillyistä yhteyksistä veroparatiisiyhtiöihin.

Pommin asettajat eivät ole tiedossa. Poliisi on pidättänyt kymmenen Maltan kansalaista epäiltynä yhteyksistä väkivallantekoon.

Poliisi tutkivat räjähdyspaikkaa, jossa toimittaja Daphne Caruana Galizia murhattiin pommi-iskulla 17. lokakuuta 2017.
Poliisi tutkivat räjähdyspaikkaa, jossa toimittaja Daphne Caruana Galizia murhattiin pommi-iskulla 17. lokakuuta 2017.Domenic Aquilina / EPA

Venäläistoimittaja Pavel G. Sheremet sai surmansa Ukrainassa vuonna 2016. Hänen autonsa räjähti työmatkalla Ukrainassa. Shemeret oli entinen Venäjän valtiontelevision työntekijä, joka oli arvostellut kovin sanoin Venäjän nykyhallintoa.

Poliittisten vastustajien surmaaminen pommeilla on ollut yleistä myös Iranissa ja Pohjois-Irlannissa.

Italiassa pommi-iskut olivat yleisiä varsinkin 1980- ja 90-luvuilla. Kuuluisimpia tapauksia ovat mafiaa vastaan taistelleiden tuomarien Paolo Borsellinon ja Giovanni Falconen murhat Sisiliassa kesällä 1992.

Siepatut katoavat jäljettömiin

Myös sieppauksia ja yksittäisten kansalaisten katoamisia on käytetty pelotteena. YK alkoi tilastoida (siirryt toiseen palveluun) kansalaisten sieppauksia ja pakotettuja katoamisia vuonna 1980. Tapauksia on ollut jo yli 56 000.

Pohjois-Korea on myöntänyt siepanneensa Japanin kansalaisia ainakin 1970- ja 80-luvuilla. Kotimaastaan vasten tahtoa siepattuja siviilejä on käytetty opettamaan Pohjois-Korean vakoojille japanilaisia tapoja ja kieltä.

Nuorin siepatuista on 13-vuotias tyttö, joka katosi koulumatkallaan vuonna 1977. Virallisesti siepattujen määrä on parikymmentä, epävirallisten arvioiden mukaan Pohjois-Koreaan on kuljetettu jopa satoja henkilöitä.

Argentiinassa katosi vuosien 1976–1983 valtioterrorismin aikana tuhansia toisinajattelijoita, toimittajia ja aktivisteja, jotka maata hallinnut sotilasjuntta koki uhaksi. Sieppaukset ja katoamiset ovat olleet yleisiä myös muissa Latinalaisen Amerikan maissa.

Turkissa ihmisoikeusjärjestöt syyttävät maan hallintoa lukuisien siviilien, muun muassa kurdijärjestö PKK:n jäsenten sekä presidentti Erdoganin arvostelijoiden sieppaamisesta (siirryt toiseen palveluun).

Lavastetut itsemurhat jäävät usein selvittämättä

Monet valtiot ovat tiettävästi hankkiutuneet eroon toisinajattelijoista lavastamalla heidän itsemurhansa.

Putinia arvostellut venäläisliikemies Boris Berezovski löydettiin kuolleena Berkshiren maakunnassa sijaitsevan kotinsa kylpyhuoneesta vuonna 2013.

Kuolema näytti itsemurhalta, mutta lopulta asiaa tutkineet brittiviranomaiset ilmoittivat, ettei kuolinsyytä voida vahvistaa. Berezovski oli ennen kuolemaansa selvinnyt useista murhayrityksistä. Niistä epäiltiin Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n agentteja.

Boris Berezovski
Boris Berezovski.Karel Prinsloo / EPA

Italialainen pankkiiri Roberto Calvi löydettiin hirtettynä Lontoon Blackfriarsin sillalta kesällä 1982. Hänen kuolemansa näytti aluksi itsemurhalta, mutta tutkimuksissa selvisi, että kyseessä oli hyvin todennäköisesti murha.

Calvin murhaajaksi on epäilty joko mafiaa tai Vatikaania. Calvi toimi Italian suurimman yksityisen pankin Banco Ambrosianon johdossa. Pankin väitettiin tuolloin sekaantuneen mafian rahojen pesuun Vatikaanin kautta.

Heinäkuussa 2012 kiinalaisen toisinajattelijan Li Wangyangin väitettiin hirttäneen itsensä (siirryt toiseen palveluun)Shaoyangin kaupungin sairaalassa. Li oli juuri vapautunut vankilasta kärsittyään 22 vuoden vankeustuomion osallisuudesta hallituksenvastaiseen mielenosoitukseen Taivaallisen rauhan aukiolla.

Itsemurhaa epäiltiin kuitenkin lavastetuksi, sillä Li oli lähes täysin kuuro ja sokea. Kiinan viranomaiset polttivat Lin ruumiin pian tämän kuoleman jälkeen, mikä lisäsi epäilyksiä siitä, että hallitus oli jotenkin sekaantunut hänen murhaansa.

Lin kuolema sai aikaan kymmenien tuhansien ihmisten mielenosoituksia Hong Kongissa.

Lue myös:

POLITICO: Suspicious abductions in Turkey raise fears of state role Under President Erdoğan (siirryt toiseen palveluun)

BBC: China dissident Li Wangyang 'committed suicide' (siirryt toiseen palveluun)